Poikkeuksellisen lahjakas ja aktiivinen, kantava voima ikäluokkansa konserteissa, kehittynyt huikeasti lukion aikana, ahkera ja esiintyy mielellään, innostava ja luo positiivista ilmapiiriä, ymmärtää, miten tulkita eri tyylilajeja…
RSOn ystävien stipendiaatit saavat keväällä 2022 opettajiltaan toinen toistaan ylistävämpiä luonnehdintoja. Musiikin antaumuksellinen harrastaminen on yhteistä kaikille kuudelle stipendiaatille heidän ikäeroistaan huolimatta (11- 21-vuotiaat).
Tällä kertaa stipendiaattien instrumenttivalikoima on tavallista runsaampi. On pianisti, kaksi viulistia, kontrabasisti sekä kaksi ”multitaskaajaa”, joiden valikoimaan mahtuvat niin alttoviulu, alttosaksofoni, kitara, laulu, rummut ja ylipäätään bändisoittimet.
Sibelius-lukion stipendiaatti Saara Lassila on lahjakas kontrabasisti.
Sibelius-lukion abiturientti Saara Lassila, 19, on koulun sinfoniaorkesterin kapellimestarin Juhani Lamminmäen mukaan poikkeuksellisen lahjakas kontrabasisti. Aloitettuaan kontrabasso-opinnot vuonna 2016 hän on ehtinyt jo voittaa syksyllä 2021 Nuorten Kansallisen lukiosarjan kontrabassokilpailun, opiskella useiden nimekkäiden kontrabasistien kuten Alpo Juutilaisen, Janne Saksalan, Jiri Parviaisen ja Maria Krykovin mestarikursseilla. Ensimmäinen oma sooloresitaali Saaralla oli vuonna 2020. Esiintymiskokemusta on kertynyt myös jo melkoisesti, sillä Saara on soittanut Wegelius-kamariorkesterin solistina sekä mm. Jyväskylä Sinfonian, Mikkelin kaupunginorkesterin kokoonpanoissa sekä Sinfoniaorkesteri Vivon äänenjohtajana vuodesta 2020. Tänä vuonna Suomen Kulttuurirahasto myönsi Saaralle apurahan kontrabasson hankintaan.
Emmi Saastamoinen on toinen Nurmeksen lukion stipendiaateista.
Nurmeksen lukion 18-vuotiaat oppilaat Emmi Saastamoinen ja Leevi Anttila ovat molemmat musiikin monitoimijoita. Emmi on tehnyt lukioaikana hartiavoimin töitä, sillä hänen valikoimassaan on laulun lisäksi alttoviulu, piano ja bändisoittimet. Ikäluokkansa lukuisissa konserteissa Emmi on opettaja Petri Hirvosen mukaan vahvasti kantava voima. ”Musiikki on ollut minulle pienestä pitäen suuri osa elämää. Se on ollut mukana niin kauniissa kuin hienoissa hetkissä samoin kuin synkissä ja kamalissa hetkissä”, kuvailee Emmi suhdettaan musiikkiin.
Myös Leevi laulaa, mutta sen lisäksi hänellä on hallussaan alttosaksofoni, kitara ja rummut. Opettaja Hirvosen mukaan Leevin musiikillinen kehitys on lukioaikana ollut huikeaa ja hän on erityisesti ansioitunut kitaransoitossa. Leevi itse nostaa esille musiikin vaikutuksen omaan hyvinvointiinsa. ” Musiikki vapauttaa minut henkisesti. Vapaa-aikani kuluu suureksi osaksi musiikkia kuunnellen ja välillä soittaen. Se auttaa minua tyhjentämään päätäni.“ Leevin kuva on jutun aloituskuvana.
Liina Raappana on kevään 2022 stipendiaateista nuorin.
Suomussalmen Ruukinkankaan koulun stipendiaatti Liina Raappana on tämänvuotisten stipendiaattien joukossa kuopus, sillä hän päätti juuri alakoulun 5. luokan. Liina kiinnostui viulusta jo esikoulussa, jossa viulunopettaja Laura Matilainen esitteli soitinta. Liinan viuluopinnot hänen johdollaan käynnistyivät heti koulun alettua Kainuun musiikkiopiston Suomussalmen yksikössä. Liinan mielestä parasta viulun soittamisessa on viulutunneilla käyminen ja kehittyminen. Liina pitää myös esiintymisestä, mistä opettaja Elina Falck antaa hänelle erityisen tunnustuksen.
Mikkolan yhtenäiskoulusta Vantaalta stipendin sai Nina Miettunen. Nina on opettaja Annemari Moilasen mukaan lahjakas, motivoitunut ja innostava viulisti. Hän on osoittanut instrumenttinsa monipuolista hallintaa erityisesti Mikkolan koulun sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Hänen ansiotaan on opettaja Moilasen mukaan myös pitkälti koko orkesterin positiivinen ilmapiiri.
Kauhajoen Panula-opiston oppilas Maria-Sofia Hakola on 21-vuotiaana tämän vuoden stipendiaattien ”seniori”. Hänen opettajallaan Andrea Berkesillä on liki 10 vuoden perspektiivi Maria-Sofian luontaiseen musikaalisuuteen. Hän antoi 2013 muutamia pianotunteja Maria-Sofialle, jonka pääaineena oli vielä tuolloin viulu. Vakinainen opettaja-oppilassuhde alkoi vuonna 2017 ja vuotta myöhemmin pääaineeksi vaihtui piano. Andrea Berkes ei säästele sanojaan ylistäessään Maria-Sofian rakkautta pianonsoittoon, hänen kykyään ymmärtää ja tulkita eri tyylilajeja. Hänen mielestään Maria-Sofian soittotekniikka ja tulkinnat ovat vain viidessä vuodessa kehittyneet huimasti. Maria-Sofia on erityisen mieltynyt suomalaiseen romanttiseen pianomusiikkiin kuten Toivo Kuulan, Heino Kasken, Erkki Melartinin ja tietenkin Jean Sibeliuksen sävellyksiin.
Tuttuun tapaan RSOn ystävät on kannustanut ystäväkoulujen nuoria musiikin harrastajia jakamalla stipendit “kiitokseksi ja tunnustukseksi aktiivisesta musiikkiharrastuksesta”. Stipendin jaettiin kouluvuoden päätteeksi seuraaville nuorille musiikin harrastajille:
Vilho Laatikainen
Hän on Suomussalmen Ruukinkankaan alakoulun viidesluokkalainen ja aktiivinen pianisti, joka viihdyttää koko luokkaa soittamalla ennen tunnin alkua. Vilhon kuva on tämän jutun alussa.
Iida Lappi Sibelius-lukiosta.
Iida Lappi
Iida valmistaui tänä keväänä Helsingin Sibelius-lukiosta. Hänen soittimensa on huilu. Iida opiskelee myös Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla.
Kevään suunnitelmat ja aikataulut muuttuivat RSO:n muusikoillakin hetkessä. Perjantaikonsertti 13.3. toteutui vielä koko orkesterin voimin mutta tyhjälle salille. Sen jälkeen koko orkesteri ei ole soittanut yhdessä, mutta keskiviikko- ja perjantaikonserttien tilalla olemme saaneet nauttia orkesterin muusikoiden kamarimusiikista.
Hienoja konsertteja onkin ollut tarjolla: Beethovenia, Bachia, barokkimusiikkia, uutta musiikkia ja yksi kantaesityskin, RSO:n oman soittajan, fagotisti Otto Virtasen uusi sävellys.
Keskiviikkona 27.5. klo 19 on vuorossa kevään viimeinen kamarikonsertti, jonka Edgar Allan Poen runosta lainattu nimi The Mask of the Red Death, Punaisen surman naamio, viestii koronakevään kaikuja. Sen harjoituksista on jutun aloittava kuva.
Mutta millainen on RSO:n muusikoiden toisenlainen kevät ollut? Kolme rso:laista kertoi puhelimitse kuulumisiaan.
Laura Vikman: “Yleisöstä tulee positiivista energiaa, joka tällä kertaa puuttui.”
Koronakevään aikatauluttomuus on ollut rauhoittavaa ja Laura Vikman on ehtinyt nauttia Töölön kodin kaupunkimaisemasta. (kuva yläpuolella).
Laura Vikman, RSO:n kakkosviulun äänenjohtaja soitti heti ensimmäisessä varsinaisten konserttien tilalle järjestetyssä, Beethovenin 250-vuotisjuhlavuotta kunnioittavassa kamarikonsertissa. Koronaepidemian aiheuttamat rajoitukset olivat silloin uusia ja tunnelma kaikkiaan epävarma ja outo. Esiintymispyyntö tuli kolmen päivän varoitusajalla ja Laura kertoikin, että konsertti jännitti etukäteen. Ohjelmisto yhdessä pianisti Kirill Kozlovskin kanssa oli kuitenkin valmiina ja harjoiteltu Turussa toteutettavaa Väinö Aaltosen museon konserttisarjaa varten. Ilman yleisöä ja tv-kameroiden pyöriessä ympärillä tunnelma oli muutenkin kuin tv-studiossa.
”Yleisöstä tulee niin paljon positiivista energiaa, joka tällä kertaa puuttui. Mutta itse soittotilanteessa tällainen kaikki unohtui. Se oli esitys, joka vaatii saman keskittymisen kuin yleisönkin kanssa.”
Myös huhtikuun loppuun suunniteltu RSO:n kamarimusiikkifestivaali Mind peruuntui, mutta joitakin festivaalille aiottuja esityksiä on kuultu kevään kamarimusiikkisarjassa. Laura Vikman esiintyi myös 24.4. konsertissa, jossa hänen vinkistään Prokofjevin kvintetossa oli mukana myös tanssija ja koreografian esitykseen tehnyt Atte Kilpinen.
Kun keskustelemme puhelimessa, peruskoululaiset ovat jo aloittaneet lähiopetuksessa, ja siitä iloitsevat sekä Laura että hänen viidesluokkalainen poikansa. Lauralla on RSO:n ohella virka myös Tampereen konservatoriossa, mutta juuri tänä keväänä hänellä ei ollut oppilaita. Se oli onni, sillä yhdessä etäkoululaisessa on ollut tarpeeksi hermoiltavaa molemmille.
Uudella tavalla aikatauluton ja stressitön kevät on Lauran mielestä sujunut tosi hyvin. ”On ollut tarpeellista ja rauhoittavaa pystyä vaihteeksi pysähtymään.”
Mikko Ivars: ”Kun ihmisillä on melkein pelkästään aikaa, niin mukaan on tulossa paljon motivoituneita muusikoita.”
Hauhon musiikkijuhlien suunnittelu on ollut Mikko Ivarsille mieluinen tehtävä myös tänä keväänä. Tällä kertaa festivaali toteutuu uusin keinoin, ja uuden opettelu on sekin virkistävää.
”Erilaista on ollut”, RSO:n sellisti Mikko Ivars myöntää tätä kevättä miettiessään, mutta mieliala on ollut hyvä ja hän tuntee olleensa onnekas, kun töitä on riittänyt koronakeväänäkin. Hän on mukana kahdessa kevään striimattavassa kamarimusiikkikonsertissa, joista toinen, kevään viimeinen, on haastattelua tehdessä vielä edessä.
Soittoa on kuulunut jokaiseen päivään, ja nyt on ollut aikaa harjoitella myös perusasioita, sellaisia joille orkesteriarjen yhteydessä ei oikein ole jäänyt aikaa. Tervetullutta on ollut sekin, ettei koko aika ole ollut tiukkaan aikataulutettu, kuten tavallisesti.
Mikko on yhdessä Olli Kilpiön kanssa johtanut ja toteuttanut jo vuodesta 2002 asti Hauhon musiikkijuhlia. Festivaali on tuttu monelle ystäväyhdistyksen jäsenellekin, ja kahtena edellisenä kesänä Hauholle on tehty onnistunut ja suosittu kesän jäsenmatka. Mikolla oli kerrottavana hyviä uutisia, sillä Hauhon musiikkijuhlat eivät jää tänäkään kesänä toteutumatta. Muoto on vain erilainen. Suunnitelmissa on toteuttaa 19. Hauhon musiikkijuhlat korona-aikaan sopivasti virtuaalisena. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2., 3. ja 4.7. julkaistaan joka päivä yksi konsertti netissä ja suunnitelmissa on myös muuta, festivaalihenkeen sopivaa tapahtumaa sekä netissä mutta ehkä myös pienimuotoisina esiintymisinä. ”Jos Hahkialan kesäkahvila on avoinna, voisimme soittaa ulkona jotakin pientä”, Mikko kertoo suunnitelmista.
”Kiinnostvaa ohjelmaa on tulossa”, Mikko iloitsee. ”Kun ihmisillä on melkein pelkästään aikaa, niin mukaan on tulossa paljon motivoituneita muusikoita.” Hyvin RSO-voittoiseksi hän esiintyjäjoukkoa kuvaa.
Yksi suunnitelluista kolmesta konsertista on Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin konsertti Hauhon kirkossa ilman yleisöä, ja Yle todennäköisesti radioisi konsertin. Kaksi muuta konserttia soitetaan ja taltioidaan Hauhon kartanossa, ja niistä toinen on olisi mukana Hämeenlinnan kaupungin kesätapahtumien nettilähetyksissä.
”Tämä kaikki on innostavaa uuden oppimista. Tulee käytetyksi tämäkin aika hyödyllisesti.”
Kaisa Kortelainen: On ollut aikaa harjoitella ihan repertuaaria.”
Huilu on vaihtunut huomattavasti järeämpään työkaluun, kun Kaisa Kortelainen istuttaa pihaansa tällä kertaa mm. raparperiä.
RSO:n soolohuilisti Kaisa Kortelainen vastaa puheluun Helsingin Puistolassa kesken raparperien istutuksen. Yhdessä myös RSO:ssa soittavan puolisonsa, lyömäsoittaja Jerry Piipposen kanssa he ovat vuosi sitten hankkineet vanhan rintamiestalon, ja tänä keväänä on ollut oivallinen mahdollisuus kunnostaa pihaa. On myös ollut aikaa harjoitella, erilaista tekniikkaa, repertuaaria, uusia huilukappaleita.
Myös Kaisa on esiintynyt RSO:n tämän kevään kamarimusiikkikonsertissa, mm. Otto Virtasen sävellyksen Five Songs of Soundness kantaesityksessä. Kaisa kertoi, että konserttitunnelma syntyi tällaiseen poikkeukselliseenkin esitykseen, kun puki ylleen esiintymisasun, meikkasi ja laittoi hiuksensa.
Kaisa oli mukana myös Tuomas Katajalanja Aarne Pelkosen ideoimassa BachinJohannes-passiossa Kallion kirkossa pitkänäperjantaina. Yle lähetti suorana Yle Areenassa tämän poikkeuksellisen, hienosti kymmenen muusikon voimin toteutuneen Bachin suurteoksen, joka on totuttu kuulemaan ison orkesterin ja parinkin kuoron yhteisteoksena.
Juuri ennen koronarajoitusten alkamista Kaisa Kortelainen ehti käydä yhdessä ystäväyhdistyksen puheenjohtajan Eija Kujalan kanssa toivottamassa omat koulunsa Kirkkokadun koulun ja Nurmeksen lukion tervetulleiksi RSOn ystävien viidenneksi ystäväkouluksi. Kaisa kertoi kouluissa orkesterityöstä ja omasta muusikon urapolustaan sekä soitti oppilaille. Sen vierailun jälkeen käynti Nurmeksessa omaa perhettä tervehtimässä ei enää koronarajoitusten takia ole toteutunutkaan.
Paikallinen lehti teki jutun Kaisa Kortelaisen ja Eija Kujalan Nurmeksen vierailusta. Mukana kuvassa myös koulujen musiikinopettaja Petri Hirvonen.
Kuhmon kamarimusiikki ja muut kesätapahtumat ovat pitkään kuuluneet Kaisan kesiin, mutta jo ennen koronarajoituksia sekä Kaisa että Jerry olivat raivanneet ensi kesänsä melkein vapaiksi. Niinpä Kaisan kesän esiintymissuunnitelmista peruuntui vain viikko uuteen musiikkiin keskittyvässä Klangforum Wienissä.
Teksti: Airi Vilhunen
Kuvat: Jutun aloittavassa kuvassa kevään viimeistä kamarimusiikkikonserttia harjoittelevat Mikko Ivars, sello, sekä Sivan Magen, harppu, Ilari Angervo, alttoviulu, Jukka ja Tami Pohjola, viulu. Kuva Satu Kahila.
Muut kuvat Laura Vikmanilta, Mikko Ivarsilta ja Kaisa Kortelaiselta.
Haluatko katsoa ja kuunnella uudelleen RSO:n muusikoiden kevään kamarimusiikkikonsertit vai etkö ole löytänyt niitä vielä ollenkaan? Ystäväyhdistyksen julkaisuun on kerätty linkit kaikkien konserttien taltioihin Yle Areenassa. Käy katsomassa tämän linkin kautta: RSO:n muusikoiden kevään kamarikonsertit Yle Areenassa
Panula-opiston nuoria musiikinopiskelijoita opettajineen ja huoltajineen vieraili tammikuun lopussa Helsingissä pääkohteenaan RSO ja Musiikkitalo. Jotta yhden koulupäivän aikana ehtii 350 kilometrin päästä Helsinkiin ja iltakonsertin jälkeen takaisin Kauhajoelle, maratonmatka vaatii aitoa intoa musiikkiin ja sinnikkyyttä.
Panula-opisto on yksi RSOn ystävät ry:n ystäväkouluista. Se antaa taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta musiikissa ja tanssissa. Kauhajoen kaupunki ylläpitää opistoa, jonka toiminta-aluetta ovat myös naapurikunnat Isojoki, Karijoki ja Teuva. Opiskelijoita on lukuvuosittain noin 200.
Tammikuun viimeisen päivän aamuyöllä matkaan lähtenyt urhea etujoukko ehti klo 10 alkaneeseen RSO:n kenraaliharjoitukseen. Koko ryhmä oli koossa puolilta päivin. RSO:n tuottaja Satu Kahilalla oli innostunut ja keskusteleva kuulijakunta, kun hän esitteli RSO:ta orkesterina, sen toimintaa laajemminkin ja myös orkesterimuusikon työnkuvaa. Kyseltävää olisi riittänyt pitempäänkin, mutta tiukka ohjelma saneli ehdot. Musiikkitaloa esitteli vuorostaan sen oma tuottaja Heta Lehtipuu. Ja pitihän pääkaupungissa ehtiä käydä myös kuuluisassa Oodissa.
Illan konsertissa opistolaiset pääsivät kokemaan RSO:lle tyypilliseen tapaan loppuun myydyn konsertin. Musiikkitalon suuri sali katonrajaa myöten täynnä yleisöä on jo sellaisenaan ensikertalaiselle vaikuttava kokemus. Elämystä lisäsi erityisesti viuluvirtuoosi Augustin Hadelich, joka Pjotr Tsaikovskin viulukonserton solistina sai yleisön osoittamaan suosiotaan ja yltymään bravo-huutoihin epätavallisesti jo konserton ensimmäisen osan jälkeen.
Jo väliajalla opistolaisten innostus kokemastaan oli ylitsevuotavaa. Ja vielä oli jäljellä tunnettua klassista herkkua, Igor Stravinskin sarja baletista Tulilintu. Se ja Henri Dutilleuxin Métaboles, joissa molemmissa varsinkin lyömäsoittimet näkyivät ja kuuluivat, olivat erityisen mieleenpainuvia niille oppilaille, joiden opiskeluinstrumentteina ovat juuri lyömäsoittimet.
Konsertin päätyttyä reissussa oli jo oltu reilusti kellon ympäri. Vielä viitisen tuntia bussimatkaa ja helmikuun ensimmäisen aamun tunteina kotiin Kauhajoelle. Puheissa vilahtelivat tuoreet elämykset ja vakuutukset uudesta vierailusta. Jäihän muun muassa Musiikkitalon nuotistokin vielä kokematta…
Rehtori Niina Kiprianoff (oik) ja opettajat Tiina Perkiö, Gyula Lukács sekä Katalin Berkiné Kothencz ehtivät jo RSO:n aamun kenraaliharjoitukseen.
Neljä nuorta lahjakasta musiikinopiskelijaa eri puolilta Suomea sai juuri kevätjuhlassaan RSOn ystävät ry:n stipendin.
Ruukinkankaan koulu Suomussalmi – Aino Laukkoski
Stipendiaattien kuopus on Aino Laukkoski Suomussalmen Ruukinkankaan koulusta. Aino aloitti musisoinnin 3-vuotiaana Kainuun musiikkiopiston Suomussalmen toimiyksikössä, josta hän 6-vuotiaana siirtyi saman musiikkiopiston viuluoppilaaksi. Innostus viuluun oli herännyt naapurin lasten viuluharrastuksesta. Nyt Aino on jo nuoresta iästään huolimatta harjaantunut esiintyjä. On ollut niin musiikkiopiston kuin Suomussalmen kunnankin järjestämiä konsertteja sekä tilaisuuksia, joissa Aino on soittanut erilaisissa kokoonpanoissa. Viulun ohella Aino soittaa myös jonkin verrran pianoa, laulaa ja kuuntelee musiikkia, varsinkin ABBAa.
Aino Laukkoski Suomussalmen Ruukinkankaan koulusta
Mikkolan koulu Vantaa – Iita Hietikko
Mikkolan koulun sinfoniaorkesterin konserttimestari Iita Hietikko tulee musiikkisuvusta. Myös hänen kaikki kolme sisarustaan opiskelevat Mikkolan koulun musiikkiluokilla. Iita aloitti viulunsoiton 7-vuotiaana, ja nyt 14-vuotiaana hän on orkesterin kevätkonsertin solisti. Ohjelmistossa on John Williamsin musiikkia elokuvasta Schindlerin lista. Viulun lisäksi Iitalla on myös toinen vahva instrumenti – lauluääni. Siinä, missä Iitan isoisä oli basso Jaakko Hietikko, Iita itse on heleä-ääninen sopraano.
Iita Hietala Mikkolan koulusta.
Panula-opisto Kauhajoki – Tiitus Uusitalo
Tiitus Uusitalo sai stipendin samalla, kun hänelle ojennettiin musiikkiopiston syventävien opintojen laajan oppimäärän päättötodistus. Nuori mies on musiikillisesti monitaitoinen. Hänen pääinstrumenttinsa on sähköbasso, mutta hänet tunnetaan myös laulajana. Siinä Tiitus on esiintynyt myös suurella estradilla kuten kotikaupunkinsa Kauhajoen 150-vuotisjuhlakonsertissa. Hän säveltää ja esittää ahkerasti myös omaa musiikkia, jota löytyy mm. YouTubesta. Hänen opinnoissaan on ollut painotuksena lähinnä pop-jazz. Kaikesta oli havaittavissa, että musiikkiopinnot eivät ole olleet pakkopullaa, vaan vakavaa ja omaehtoista opiskelua.
Tiitus Uusitalo Panula-opistosta.
Sibelius-lukio – Unna Nousiainen
Lukion ohella Unna Nousiainen opiskelee alttoviulun soittoa Helsingin konservatoriolla Sari Aallon johdolla. Vaikka ikää on vasta 17 vuotta, hän on ehtinyt soittaa jo monissa eri orkestereissa ja toiminut äänenjohtajana muun muassa Helsinki Metropolitan Orchestrassa. Hänellä on lisäksi kamarimusiikkikokemusta monista eri kokoonpanoista kuten trioista, kvarteteista sekä kvintetistä. Unnalle on kertynyt myös solistikokemusta kamariorkesterin kanssa sekä useista esiintymisistä erilaisissa tilaisuuksissa ja konserteissa joko pianon kanssa tai yksin.
Unna Nousiainen Sibelius-lukiosta.
Ystäväyhdistys onnittelee kaikkia stipendiaattejamme!
RSOn ystävien vuosikokous pidettiin maanantaina 25.2. Helsingin upouudessa keskustakirjasto Oodissa. Satapäinen joukko täytti auditorion lähes viimeistä paikkaa myöten. Sääntömääräisten kokousasioiden käsittelyyn kului vajaa tunti kokouksen puheenjohtajaksi valitun Liisa Larjamon johdolla. Toimintakertomusta esitelleen Eija Kujalan mukaan RSOn ystävät on 720 jäsenellään Suomen suurin sinfoniaorkesterin ystäväyhdistys. Tuloslaskema ja tase näyttävät, että myös yhdistyksen talous on vankalla pohjalla.
Yhdistyksen tulevaa toimintaa ohjaavat syksyn 2018 jäsenkyselyssä saadut vastaukset ja kehittämistoiveet. Saman kyselyn mukaan yhdistyksen jäsenet ovat hyvin tyytyväisiä nykyiseenkin toimintaan. Avoimet kenraaliharjoitukset jatkuvat, ja ystävien katsomokiintiö on nostettu 100:sta 130:een eli entistä useammalla jäsenellä on sisäänpääsymahdollisuus. Jäsenmaksu säilyy 25 eurona.
Tammikuinen RSO:n kausiohjelman esittely saa jatkoa. Seuraavan kerran tulevasta ohjelmistosta kerrotaan joko huhtikuun lopulla tai ennen syksyn konserttikauden alkua. Ajankohdasta tiedotetaan jäsenkirjeessä. Seuraava muusikkotapaaminen on 5.4. konsertin jälkeen.
Eija Kujala valittiin taputusten kera uudelleen ystäväyhdistyksen puheenjohtajaksi.
Lippuja Mahler-konsertteihin
Yhdistys on varannut jäsenilleen 5 lippua kevään Mahler-konsertteihin. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti sellaisille, jotka eivät pääse avoimiin kenraaliharjoituksiin joko pitkien etäisyyksien tai muiden esteiden vuoksi. Toimintaohjeista tullaan kertomaan jäsenkirjeissä. Kevätkauden jälkeen päätetään, jatketaanko lippujen varaamista.
Kaikissa kausikonserteissa on ystäväpöytä, johon voi tilata väliaikatarjoilun ja jossa voi tutustua toisiin jäseniin. Jäsenmatkoja on tulossa kaksi, toinen heinäkuussa Hauhon musiikkijuhlille, toinen syyskuussa RSO:n konserttiin Wieniin.
Hallitukseen uusia jäseniä
Myös henkilövalinnat sujuivat äänestyksittä. Eija Kujala jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana. Hallitusta päätettiin laajentaa. Hallituksen entisistä jäsenistä jatkavat Anu Karessuo, Heikki Valsta, Airi Vilhunen, Jorma Lempinen ja Pertti Jalonen. Vuosikokous valitsi hallituksen uusiksi jäseniksi Kaisa Alan, Marja Kanervan, Ritva Männynoksan ja Marja Salmelan.
Yhdistyksen perustamisesta lähtien hallituksessa olleet ja nyt eroa pyytäneet Terhi Aalto-Setälä ja sihteerinä toiminut Johanna Varjonen saivat ansaitut kiitokset ja kukkaset.
Johanna Varjonen on ollut alusta lähtien ystäväyhdistyksen hallituksessa, ja häntä kiitettiin ison kukkakimpun kera. Kimppua ojentamassa Heikki Valsta, vasemmalla Eija Kujala ja pöydän takana kokouksen puheenjohtaja Liisa Larjamo.
Myös Terhi Aalto-Setälä on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana perustavasta kokouksesta alkaen ja jättää nyt hallitustehtävänsä.
Ystäväkoulutoiminnasta monenlaista etua
Sibelius-lukion oppilaat (vasemmalta) Laura Kukkonen, Nea Toivonen, Unna Nousiainen, Okko Tuura ja Eero-Pekka Salervo esittivät kokousyleisölle Franz Schubertin Jousikvinteton III osan.
Ennen virallista ohjelmaa esiintyivät RSOn ystävien helsinkiläisen ystäväkoulun, Sibelius-lukion oppilaat. Orkesterin intendentti Juhani Salo kertoi koulun hyötyneen toiminnasta monipuolisesti. ”RSOn muusikot ovat käyneet koululla vetämässä stemmaharjoituksia, oppilaat ovat voineet käydä RSO:n kenraaliharjoituksissa. Kenties arvokkainta ovat olleet nämä esiintymismahdollisuudet yhdistyksen tilaisuuksissa.”
Orkesteri esiintyi kahdessa kokoonpanossa, jousikvartettina ja –kvintettinä. Saimme aluksi kuulla Schubertin jousikvinteton III osan ja myöhemmin Dvorakin jousikvarteton I osan.
Darja Gustafsson, Venla Raukola, Henna Männistö ja Iiris Piri esititivät Antonin Dvořakin Jousikvarteton I osan.
Oodin kolme kerrosta
Oodin kansainvälisen arkkitehtikilpailun voitti Arkkitehtitoimisto ALA, jonka osakas Antti Nousjoki on osallistunut keskeisesti sen suunnitteluun. Hän kertoi rakennuksen suunnittelun lähtökohdista ja esitteli sen ”anatomian” erittäin perusteellisesti.
Yksi Oodin suunnittelijoista, Antti Nousjoki esittelee kokouspaikkaa, upeaa uutta keskustakirjasto oodia.
Taustalla on Helsingin kaupunkikulttuurin kehittyminen moniulotteisemmaksi 1990-luvulla ja keskustakirjastosta käyty kansalaiskeskustelu myöhemmin 2000-luvulla.
Kolmen itsenäisen kerroksen välinen yhteys on suunnitelman kantava ajatus. Pohjakerros on vilkas, julkinen tila, keskusta. Keskikerros, ikkunaton, puinen massa on omistettu tekemiselle. Sen tilat ovat sekä monikäyttöiset että intiimit. Ylin kerros on perinteinen kirjastotila, jonne kaupungin hektisyys ei ulotu, vaan sieltä avautuvat näkymät puistoon ja kaupunkiin laajemmalti.
Kiitoskukat olivat paikallaan myös ripeästi sujuneen kokouksen puheenjohtajalle Liisa Larjamolle.
TEKSTI: Pertti Jalonen
KUVAT: Anu Karessuo ja Airi Vilhunen
