-
Kummimuusikko Tuomas Lehto kertoo työstään
Kun RSO:n kevään viimeinen konsertti päättyy perjantaina 29. toukokuuta, moni muusikoista huokaisee helpotuksesta kiireisten kuukausien jälkeen. Orkesterin ykkössellisti Tuomas Lehto ei ehdi kuin hengähtää hetken. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kiirettä riittää, sillä Lehdon ja hänen sisarensa pianisti Heini Lehdon perustama KuruFest…
-
RSOn ystävien kevään 2026 ohjelma (muutokset mahdollisia)
Kaikista tapahtumista lähetetään tarkempaa tietoa ja ilmoittautumislinkki jäsenkirjeissä. Tammikuu Keskiviikkona 14.1. klo…
Tervetuloa RSOn ystäväyhdistykseen!
RSOn ystävät ry on Radion sinfoniaorkesterin ystäväyhdistys ja tarkoitettu kaikille orkesterin ja musiikin ystäville. Jäsenenä pääset RSO:n avoimiin kenraaliharjoituksiin, jäsenilloissa tutustut muusikoihin ja syvennät musiikkitietämystäsi. Yhdistys järjestää myös jäsenmatkoja kotimaahan ja ulkomaille. Voit liittyä jäseneksi täyttämällä liittymislomakkeen tai lähettämällä yhteystietosi yhdistyksen sähköpostiin rso.ystavat@gmail.com. Yhdistyksen jäsenmaksu on 25 €/vuosi.
Tilaa ilmoitukset uusista kirjoituksista
Voit tilata ilmoituksen uusista tämän sivuston kirjoituksista sähköpostiisi. Anna oheiseen laatikkoon sähköpostiosoitteesi, saat siihen ensin varmistuskirjeen, jonka linkkiä sinun tulee klikata, jotta voimme lähettää jatkossa automaattiset ilmoitukset.
Ystävät aloittivat perjantaina 52:n hengen voimin jäsenmatkan Leipzigiin, missä Johann Sebastian Bach teki suurimman osan elämästään säveltäjänä ja Tuomaskoulun kanttorina. Vuonna 1900 kaupungissa perustettu Uusi Bach-seura on järjestänyt vuodesta 1901 säveltäjälle omistettuja festivaaleja eri puolilla Saksaa. Näistä festivaaleista 100 on tapahtunut Leipzigissa. Tänä vuonna oli siis tapahtumalla kaksinkertainen juhlavuosi. Sen kunniaksi festivaalin yhdeksi teemaksi otettiin Bachin 50 suosituinta kantaattia kuudessa konsertissa. RSO ystävät kuulevat näistä konserteista kaksi; ensimmäinen oli heti perjantai-iltana täpötäydessä Nikolauksenkirkossa, joka oli toinen Bachin elämäntyölle tärkeimmistä kirkoista kaupungissa. Kuulemassamme konserteissa esiintyi legendaarisen Ton Koopmanin johtama Amsterdamin barokkisolistit.
Toisenlainen annos Bachin musiikkia kuultiin András Schiffin soittamassa resitaalissa Gewandhaus-konserttitalon suuressa 1900-paikkaisessa salissa, jonka akustiikka tuntui monen matkalaisen korvissa varsin miellyttävältä. Mestaripianisti sai huikeista esityksistään voimakkaat bravo-huudot sekä ”standing ovationin”.
Ennen konserttia saimme tutustua Gewandhausin takana sijaitsevaan, vuonna 1997 avattuun Felix Mendelssohnia sekä hänen Cėcile-vaimoaan ja Felixin Fanny-sisartaan sekä heidän elämäänsä ja elämäntyötään esittelevään näyttelyyn. Felix Mendelssohn kuoli rakennuksessa sijatsevassa kodissaan vuonna 1847.
Illalla oli ohjelmassa päivällinen legendaarisessa yli 500-vuotiaassa Auerbachin kellarissa, jonka historialliset kertomukset Faustista ja Mefistosta innoittivat 1700-luvulla Goetheä hänen näytelmäänsä. Sunnuntaina on vuorossa orkesterikonsertti Gewandhausissa ja seuraava kantaattikonsertti Tuomaskirkossa.
Maanantaina ennen kotiinlähtöä tutustumme vielä Tuomaskirkkoa vastapäätä sijaitsevaan vuonna 1985 avattuun Bach-museoon.
RSOn ystävien jäsenmatka Kuruun 5.6.2026
Ei ollut monikaan RSOn ystäväyhdistyksen jäsenistä ennen ollut Kurussa, mutta kesän alkajaisiksi saimme hyvän syyn lähteä sinne jäsenmatkalle. Kummimuusikkomme Tuomas Lehdon luotsaama Kurun kamarimusiikkifestivaali KuruFest vietti 20-vuotisjuhlaansa. Konserttipaikkana oli Kurun idyllinen puukirkko, jossa saimme kuulla eri kokoonpanojen soittamana Anton Weberniä, Leoš Janácekiä ja Edvard Griegiä.
Ennen konserttia ehdimme poiketa Pölkkylän huvilaan, joka oli koko seurueelle vieläkin tuntemattomampi kuin pääkohteemme Kuru. Vaan eipä ole enää. Birger Federleyn ja Lars Sonckin suunnitteleman kansallisromanttisen aarteen meille esitteli paikan omistaja Heikki Björkbom, joka nuorena opiskelijana pelasti huvilan joutumasta moottoritien alle ja toi sen Kurun lähelle Länsi-Teiskoon. Talo oli täynnä upeaa esineistöä ja taidetta. Oli ilo kuunnella talon isännän kertomuksia rakennuksen historiasta ja siihen liittyvistä henkilöistä. Federleyn omakätinen viesti talon suunnitteluajoilta oli juuri niin mieleenpainuva kuin itse talokin: ¨Haluan tehdä tästä etehisestä sellaisen, että se olisi ikään kuin lämmin kädenpuristus huvilaan sisään astujalle ja ikään kuin nimikortti jäisi hänen taskuunsa jättäessään huvilan¨. Saimme vierailusta juuri niin mieluisan nimikortin, kuin Federley oli sen ajatellut.