HUOM! Vuosikokous siirtyy huhtikuulle

HUOM! Vuosikokous siirtyy huhtikuulle

Maanantaiksi 8.3.2021 suunniteltu etävuosikokous siirtyy huhtikuulle. Kokouksemme teknisestä toteutuksesta eli striimauksesta keskeisesti vastannut kuvaaja-ohjaaja on joutunut korona-altistumisen takia karanteeniin. Haluamme kokouksen ja sitä edeltävän ohjelmaosuuden välittyvän mahdollisimman laadukkaana verkkolähetyksenä, siksi hallitus harkitsi parhaaksi vaihtoehdoksi kokouksen siirtämisen.

Sääntömääräinen vuosikokous järjestetään huhtikuussa myöhemmin ilmoitettavana päivänä ja mitä todennäköisimmin silloinkin etänä. Uusi kokouskutsu lähetetään viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousaikaa.

Pahoittelemme näitä muutoksia, joita korona toiminnallemme aiheuttaa, nyt jo toisena peräkkäisenä keväänä.  

Koronaepidemian vuoksi RSOn ystävät ry:n vuoden 2021 vuosikokous järjestetään etäyhteyksin maanantaina 8.3. klo 18.00. Jäsenet voivat seurata kokousta suorana verkkolähetyksenä eli livestriiminä Musiikkitalon Terassilämpiöstä, jossa paikalla on vain koronasuositusten mukainen minimimäärä henkilöitä.

Ennen varsinaista kokousta on ohjelmaosuus. Illan nuori muusikko on sellisti Oona Koivukangas Porvoon selloakatemiasta. Toinen vieras on vaihtunut aikaisemmin ilmoitetusta. Hannu Lintu joutui perumaan tulonsa, sillä hän lentää sunnuntaina Amsterdamiin johtamaan konserttia. Toiseksi viraaksi saamme RSO:n 1. soolosellistin Tuomas Lehdon, joka kertoo mm. perustamastaan, nuorille sellisteille tarkoitetusta Selloakatemiasta. Hän on myös lukenut Linnunradalla-kirjan, joten siitäkin keskustellaan. Tuomasta haastattelee Lotta Emanuelsson. 

Varsinainen vuosikokous alkaa klo 18.45. Kokouskutsu on lähetetty jäsenille jäsenkirjeessä 22.2.

Vuosikokouksen työjärjestys

Ilmoittauduthan vuosikokoukseen viimeistään maanantaina 1.3. Ilmoittautuneille lähetetään 2.3. linkki, josta verkkolähetystä voi seurata tietokoneen, iPadin tai puhelimen kautta. Ilmoittautuneet saavat etukäteen kokousmateriaalin, jota voivat kommentoida. Kokoukseen voi lähettää etukäteen myös kysymyksiä ja ehdotuksia yhdistyksen sähköpostiin. Verkkolähetyksen aikana on käytössä chat-toiminto kysymyksiä ja kommentteja varten.

Tässä linkki ilmoittautumiseen: ILMOITTAUDUN ETÄVUOSIKOKOUKSEEN 8.3.2021 KLO 18.

***

RSOn ystäväyhdistyksen jäsenet voivat ostaa teoksen Linnunradalla – Kapellimestari Hannu Linnun matkassa kirjan kustantaneen Bazarin verkkokaupasta jäsenhintaan 25€ (hinta sisältää toimituskulut). Normaali hinta verkkokaupassa on 29,90 + toimituskulut ja kirjakaupoissa 34,95. Linkki Bazarin verkkokauppaan ja alennuskoodi on lähetetty jäsenkirjeessä 22.2. ja aikaisemmassa jäsenkirjeessä 11.2. Alennus on voimassa 15.3. asti.

Ystäväterveisin
RSOn ystävät ry:n hallitus

RSO:n ystävät ry:n vuosikokouksessa soi myös musiikki

RSO:n ystävät ry:n vuosikokouksessa soi myös musiikki

RSOn ystäväyhdistyksen vuosikokoustilaisuus Keskustakirjasto Oodissa 26.2.2020 alkoi nuoren muusikon esityksellä niin kuin aikaisempinakin vuosina. Mutta sitä ennen yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala paljasti yhdistyksen uutta visuaalista ilmettä noudattavan ns. rollan eli kuvatelineen, joka koristaa yhdistyksen tapahtumia. Musiikkitalossa se on pystyssä RSO:n konserttien väliajoilla merkkinä siitä, että samppanjabaarissa voi väliajalla tavata RSOn ystäviä. Uuden ilmeen on suunnitellut graafikko Katja Lampela. Hän on suunnitellut myös yhdistyksen logon ja aikaisemman visuaalisen ilmeen.

Eija Kujala toivotti jäsenet tervetulleiksi RSOn ystävien vuosikokoustilaisuuteen, joka pidettiin Keskustakirjasto Oodissa 26.2.2020.

Tilaisuuden musiikista vastasi Salon sellokilpailuissa RSOn ystävien kunniakirjalla palkittu, ystäväkoulumme Sibelius-lukion oppilas Iiris Piri. Kunniakirjaan liittyi kutsu tulla esiintymään yhdistyksen vuosikokoukseen. Iiris soitti Bachin 2. sarjasta Preludin, Sarabanden ja Giguen sekä mielenkiintoisen Aulis Sallisen Elegian Sebastian Knightille. “Kumpaan kuluu enemmän aikaa, koulunkäyntiin vai sellon soittoon?” Heikki Valsta tiedusteli lukion toista vuotta käyvältä sellistiltä ja sai kuulla, että soitto vie enemmän aikaa, mutta hyvin koulukin sujuu.

Haastateltava RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo

RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo kertoi vuosikokousyleisölle työstään ja tehtäväkuvastaan.

“Minun vastuullani on, miltä RSO kuulostaa Musiikkitalon ulkopuolella”, vuosikokouksen toinen vieras, RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo määritteli tehtäväkuvansa. RSO:n jokainen konsertti kuullaan myös konserttisalin ulkopuolella, joten tehtäväkuva on tärkeä. Iso rooli musiikkituottajalla on myös orkesterin levyttäessä.

“Musiikkitalo on hyvä paikka äänittää, sali on erotteleva ja ääni siellä selkeä ja kirkas.” Näin Laura Heikinheimo kuvaili työpaikkaansa. Äänitystyössä Laura Heikinheimon työparina on aina myös äänittäjä.

Konsertteihin valmistautuminen alkaa partituureihin tutustumisella, varsinkin silloin, kun kyseessä ei ole tuttu teos. Vuosikokouksen jälkeisenä perjantaina RSO kantaesitti Lauri Kilpiön teoksen Keskeytyvä juhla, ja siihen Heikinheimo kertoi juuri tutustuvansa.

Ammattinsa hän kokee oppineensa käytännön kautta. Pohjakoulutuksena Heikinheimolla on vankat musiikkiopinnot. Vaikea jännetuppitulehdus sai pianistiksi ja musiikinopettajaksi opiskelevan Lauran kokeilemaan musiikin tuottamista. Vaikka hän on käynyt Sibelius-akatemian tuottajakoulutuksenkin, työtä tekemällä on varsinainen oppi tullut.

Laura Heikinheimoa haastatteli yhdistyksen hallituksen jäsen Heikki Valsta.

“Minkälainen on sitten musiikkituottajan ja muusikon suhde? Onko tuottaja piiskuri vai terapeutti?” Laura Heikinheimoa vuosikokoustilaisuudessa haastatellut Heikki Valsta kysyi. Ukkosenjohdattimeksi Heikinheimo itseään kuvasi: “Olen tiukka ja tarkka.” Tuottajan tehtävä on pitää kaikki langat käsissään ja antaa palautetta soittajille ja solisteille. “Se, mitä solistit odottavat tuottajalta, vaihtelee paljon. Yhteistyö nykysäveltäjien kanssa on Laura Heikinheimosta mielenkiintoista. “Istun usein säveltäjän vieressä katsomossa harjoitusten aikana ja seuraan, mihin säveltäjä kiinnittää omassa sävellyksessään huomiota.”

RSO:n konserttien äänite menee heti konsertin jälkeen suoraan Yle Areenaan, joten niitä ei jälkikäteen editoida eikä miksata. Orkesterin levyttäessä työprosessi on toisenlainen. Live-levytyksissä taltioidaan kenraaliharjoitus ja yksi tai kaksi konserttia. Varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen, sillä eri äänityksistä pitää rakentaa yhtenäinen kaari ja kokonaisuus. Paras otto valitaan eri äänityskerroista. RSO:n levytyksissä Laura Heikinheimo kiittää Hannu Lintua: ” Hannu on kiinnostunut kaikista vaiheista ja tulee mukaan miksaukseen.”

Musiikki on Laura Heikinheimolle myös elämänmittainen harrastus. “Rakastan oopperaa ja käyn paljon konserteissa, myös ulkomailla. On tärkeää tietää, missä maailmalla mennään ja kuulla erilaisia orkestereita ja saleja.”

RSOn ystävät ry:n vuosikokous 2020

Yhdistyksen vuosikokouksen puheenjohtaja toimi Ulla Martikainen-Florath ja sihteerinä Johanna Varjonen.

Yhdistystä alusta lähtien johtanut Eija Kujala valittiin edelleen puheenjohtajaksi. Hallituksen jättävän Anu  Karessuon tilalle uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin musiikinopetteja Riikka Salminen, jolle yhdistyksen ystäväkoulutoiminta on tuttua aikaisemmasta työpaikasta Vantaan Mikkolan koulun opettajana. Hallituksen jäseninä jatkavat Kaisa Ala taloudenhoitajana, Marja Kanerva, Jorma Lempinen sihteerinä, Pertti Jalonen, Ritva Männynoksa, Marja Salmela, Heikki Valsta ja Airi Vilhunen tiedottajana.

Yhdistys kiitti kukkasin hallituksen jättävää Anu Karessuota, joka on mm. vastannut jäsenmatkoista yhdistyksen hallituksessa.

Tässä linkit kokouksessa hyväksyttyihin yhdistyksen toimintakertomukseen ja -suunnitelmaan:
RSOn ystävät ry:n toimintakertomus vuodelta 2019
RSOn ystävät ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2020

Yhdistyksen jäsenmaksu on edelleen 25€/vuosi. Toisin kuin tähän asti jäsenmaksu tulee kattamaan yhdistyksen toiminnan ko. kalenterivuoden aikana. Aikaisemmin jäsenmaksu kattoi orkesterin konserttikautta seuraten toimintaperiodin syksy-kevät.

Vuosikokoukseen osallistui vähän yli 70 yhdistyksen jäsentä.

Teksti ja kuvat Airi Vihunen

 

 

 

Ystäväyhdistyksen jäsenillassa muusikot ja yleisö tapasivat

Ystäväyhdistyksen jäsenillassa muusikot ja yleisö tapasivat

Musiikkitalon ravintola oli tupaten täynnä orkesterin ystäviä 4. marraskuuta. Illan avasi RSOn ystävien puheenjohtaja Eija Kujala, joka paljasti, että soittajia on hajasijoitettu eri pöytiin ympäri salia. Minun pöydässäni istui lyömäsoittaja Jerry Piipponen, joka on myös orkesterin valtuuskunnan jäsen.

Alkajaisiksi varapuheenjohtaja Heikki Valsta kutsui lavalle jäsenilan tämänvuorisen nuoren muusikon, harpisti Hilda Kunnolan. Hän soitti lempisäveltäjänsä ranskalaisen Marcel Tournierin kolmiosaisen sarjan Images.

Ylikapellimestari Hannu Lintu ei päässyt tällä kertaa ystäväiltaan, sillä hän istui juuri samaan aikaan Lissaboniin menevässä koneessa. Edessä oli konsertti Gulbenkian konserttitalossa. Orkesterin puolesta intendentti Tuula Sarotie kertoi viimeiset kuulumiset mm. kiertueesta Wieniin ja Pohjois-Italiaan. Wienissä Oorkesterin konsertteja oli seuraamassa iso joukko RSOn ystäviä.

RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi salintäydelle yleisölle orkesterin kuulumisia ja Keski-Euroopan kiertueen kokemuksista sekä äskettäin päättyneestä Magnus Lindberg -festivaalista. Ystäväyhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli.

Miksi matka suuntautui juuri Wieniin? ”Jos haluaa olla kansainvälisesti merkittävä orkesteri, täytyy esiintyä kahden vuoden välein Wienissä. Tällä kertaa järjestäjä oli toivonut itävaltalaisen Martin Grubingerin ympärille rakennettua ohjelmistoa, ja hän soitti Fazil Sayn lyömäsoitinkonserton”, Sarotie kertoi. Suomalaiset näkyivät kiertueen konserteissa, viulisti Elinä Vähälä oli solistina, ja ohjelmistossa oli Sebastian Fagerlundin Hannu Linnulle omistettu Drifts– teos.

Äsken päättynyt Magnus Lindberg -festivaali oli Sarotien mukaan menestys. ”Kaikki konsertit oli myyty loppuun. Konserttiin, jossa Kraft esitettiin, olisi voitu myydä vielä viisi sataa lippua enemmän.”

Orkesterivaltuustokunta, joka samalla on RSO:n muusikkoyhdistyksen hallitus, oli kokonaisuudessaan ystäväyhdistyksen jäsenillan vieraana. Oikealta puheenjohtaja Miikka Saarinen, Reeta Maalismaa, Camilla Vilkman, Jerry Piipponen, Tuukka Vihtkari ja varapuheenjohtaja Jakob Dingstad.

Heikki Valsta kutsui lavalle orkesterin valtuuskunnan, jonka puheenjohtaja on trumpetisti Miikka Saarinen ja jäseniä viulisti Reetta Maalismaa, alttoviulistit Camilla Wilkman sekä Jakob Dingstad. Lavalle hyppäsivät myös meidän pöydästä Jerry Piipponen sekä fagotisti Tuukka Vihtkari sekä myöhemmin trumpetisti Jonas Silinskas.

Valsta onnitteli norjalaista Dingstadia, joka on saanut käyttöönsä Yleisradion eläkesäätiön omistaman huippusoittimen. Hyvää suomea puhuva Jakob Dingstad on yksi monista ulkomaalaisista, joita tuntuu nousevan Musiikkitalon lavalle jatkuvan tasaisesti. Toinen tulokas on liettualainen Jonas Silinskas, joka kiersi Tampereen kautta Helsinkiin. Tampereelle hän tuli vaihto-oppilaana, jäi ja viihtyi peräti 11 vuotta.

Liettuassa syntynyt Jonas Silinskas on viihtynyt jo pitkään Suomessa muusikkona. RSO:ssa hän aloitti tammikuussa ja soittaa perjantaina 8.11. konsertin toisena solistina.

Ulkomailta saapuneiden soittajien määrä on kasvanut noin kolmannekseen. ”RSO:n maine on niin kova ulkomailla, että koesoittoihin tulee kymmenittäin soittajia kokeilemaan onneaan”, Saarinen kertoi. Seuraavista ulkomaalaisista on jo yksi tiedossa, britti Nicholas Collon, seuraava ylikapellimestari, joka aloittaa syyskaudella 2021. Hän piipahtaa jo ensi vuonna 14. ja 15. helmikuuta johtamassa Helsingissä, ja solistina on viulisti Pekka Kuusisto.

Ilta päättyi “taivaallisen kauniiseen” soittoon Hilda Kunnolan esittäessä belgialaisen Alphonse Hasselmansin konserttietydin La Source.

Hilda Kunnola ilahdutti jäsenillan yleisöä melkein taivaallisella soitollaan.

 

Teksti Marja Salmela.
Kuvat Eija Kujala, Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen.

Eija Kujala jatkaa RSOn ystävien puheenjohtajana ja ystäväkoulutoiminta kukoistaa

Eija Kujala jatkaa RSOn ystävien puheenjohtajana ja ystäväkoulutoiminta kukoistaa

RSOn ystävien vuosikokous pidettiin maanantaina 25.2. Helsingin upouudessa keskustakirjasto Oodissa. Satapäinen joukko täytti auditorion lähes viimeistä paikkaa myöten. Sääntömääräisten kokousasioiden käsittelyyn kului vajaa tunti kokouksen puheenjohtajaksi valitun Liisa Larjamon johdolla. Toimintakertomusta esitelleen Eija Kujalan mukaan RSOn ystävät on 720 jäsenellään Suomen suurin sinfoniaorkesterin ystäväyhdistys. Tuloslaskema ja tase näyttävät, että myös yhdistyksen talous on vankalla pohjalla.

Yhdistyksen tulevaa toimintaa ohjaavat syksyn 2018 jäsenkyselyssä saadut vastaukset ja kehittämistoiveet. Saman kyselyn mukaan yhdistyksen jäsenet ovat hyvin tyytyväisiä nykyiseenkin toimintaan. Avoimet kenraaliharjoitukset jatkuvat, ja ystävien katsomokiintiö on nostettu 100:sta 130:een eli entistä useammalla jäsenellä on sisäänpääsymahdollisuus. Jäsenmaksu säilyy 25 eurona.

Tammikuinen RSO:n kausiohjelman esittely saa jatkoa. Seuraavan kerran tulevasta ohjelmistosta kerrotaan joko huhtikuun lopulla tai ennen syksyn konserttikauden alkua. Ajankohdasta tiedotetaan jäsenkirjeessä. Seuraava muusikkotapaaminen on 5.4. konsertin jälkeen.

Eija Kujala valittiin taputusten kera uudelleen ystäväyhdistyksen puheenjohtajaksi.

Lippuja Mahler-konsertteihin

Yhdistys on varannut jäsenilleen 5 lippua kevään Mahler-konsertteihin. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti sellaisille, jotka eivät pääse avoimiin kenraaliharjoituksiin joko pitkien etäisyyksien tai muiden esteiden vuoksi. Toimintaohjeista tullaan kertomaan jäsenkirjeissä. Kevätkauden jälkeen päätetään, jatketaanko lippujen varaamista.

Kaikissa kausikonserteissa on ystäväpöytä, johon voi tilata väliaikatarjoilun ja jossa voi tutustua toisiin jäseniin. Jäsenmatkoja on tulossa kaksi, toinen heinäkuussa Hauhon musiikkijuhlille, toinen syyskuussa RSO:n konserttiin Wieniin.

Hallitukseen uusia jäseniä

Myös henkilövalinnat sujuivat äänestyksittä. Eija Kujala jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana. Hallitusta päätettiin laajentaa. Hallituksen entisistä jäsenistä jatkavat Anu Karessuo, Heikki Valsta, Airi Vilhunen, Jorma Lempinen ja Pertti Jalonen. Vuosikokous valitsi hallituksen uusiksi jäseniksi Kaisa Alan, Marja Kanervan, Ritva Männynoksan ja Marja Salmelan.

Yhdistyksen perustamisesta lähtien hallituksessa olleet ja nyt eroa pyytäneet Terhi Aalto-Setälä ja sihteerinä toiminut Johanna Varjonen saivat ansaitut kiitokset ja kukkaset.

Johanna Varjonen on ollut alusta lähtien ystäväyhdistyksen hallituksessa, ja häntä kiitettiin ison kukkakimpun kera. Kimppua ojentamassa Heikki Valsta, vasemmalla Eija Kujala ja pöydän takana kokouksen puheenjohtaja Liisa Larjamo.

 

Myös Terhi Aalto-Setälä on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana perustavasta kokouksesta alkaen ja jättää nyt hallitustehtävänsä.

Ystäväkoulutoiminnasta monenlaista etua

Sibelius-lukion oppilaat (vasemmalta) Laura Kukkonen, Nea Toivonen, Unna Nousiainen, Okko Tuura ja Eero-Pekka Salervo esittivät kokousyleisölle Franz Schubertin Jousikvinteton III osan.

Ennen virallista ohjelmaa esiintyivät RSOn ystävien helsinkiläisen ystäväkoulun, Sibelius-lukion oppilaat. Orkesterin intendentti Juhani Salo kertoi koulun hyötyneen toiminnasta monipuolisesti. ”RSOn muusikot ovat käyneet koululla vetämässä stemmaharjoituksia, oppilaat ovat voineet käydä RSO:n kenraaliharjoituksissa. Kenties arvokkainta ovat olleet nämä esiintymismahdollisuudet yhdistyksen tilaisuuksissa.”

Orkesteri esiintyi kahdessa kokoonpanossa, jousikvartettina ja –kvintettinä. Saimme aluksi kuulla Schubertin jousikvinteton III osan ja myöhemmin Dvorakin jousikvarteton I osan.

Darja Gustafsson, Venla Raukola, Henna Männistö ja Iiris Piri esititivät Antonin Dvořakin Jousikvarteton I osan.

Oodin kolme kerrosta

Oodin kansainvälisen arkkitehtikilpailun voitti Arkkitehtitoimisto ALA, jonka osakas Antti Nousjoki on osallistunut keskeisesti sen suunnitteluun. Hän kertoi rakennuksen suunnittelun lähtökohdista ja esitteli sen ”anatomian” erittäin perusteellisesti.

Yksi Oodin suunnittelijoista, Antti Nousjoki esittelee kokouspaikkaa, upeaa uutta keskustakirjasto oodia.

Taustalla on Helsingin kaupunkikulttuurin kehittyminen moniulotteisemmaksi 1990-luvulla ja keskustakirjastosta käyty kansalaiskeskustelu myöhemmin 2000-luvulla.

Kolmen itsenäisen kerroksen välinen yhteys on suunnitelman kantava ajatus. Pohjakerros on vilkas, julkinen tila, keskusta. Keskikerros, ikkunaton, puinen massa on omistettu tekemiselle. Sen tilat ovat sekä monikäyttöiset että intiimit. Ylin kerros on perinteinen kirjastotila, jonne kaupungin hektisyys ei ulotu, vaan sieltä avautuvat näkymät puistoon ja kaupunkiin laajemmalti.

Kiitoskukat olivat paikallaan myös ripeästi sujuneen kokouksen puheenjohtajalle Liisa Larjamolle.

 

TEKSTI: Pertti Jalonen
KUVAT: Anu Karessuo ja Airi Vilhunen

Lue näistä linkeistä vuosikokouksen asiakirjat:

Toimintakertomus 2018

Toimintasuunnitelma 2019

 

Jäsenillassa täysi kattaus

Jäsenillassa täysi kattaus

Paulon sellokilpailussa jaetulle neljännelle sijalle yltänyt Leonardo Chiodo ilahdutti meitä Bachin sellosarjojen preludein ja allemandein, Hannu Linnulta ja Tuula Sarotieltä kuulimme, miksi Mahler, viulunrakentaja Eero Haahti kertoi arvosoittimista ja RSO:n ystävien puheenjohtaja Eija Kujala millaisena jäsenet yhdistyksensä näkevät ja mitä siltä odottavat. Sanalla sanoen täysipainoinen jäsenilta. Tunnelmaa kohotti täysi tupa.

Illan juontajan Eijaleena Martikaisen haastattelema Leonardo sanoi jo toipuneensa Paulon sellokilpailun rasituksista. ”Parin päivän lepo siihen kuitenkin tarvittiin.”

Häneltä kysyttiin, onko hän edellisen Paulo-finalistin Perttu Kivilaakson tavoin valmis musiikin genre-rajojen ylittämiseen. ”Klassinen musiikki on minulle tärkeintä. Voisin ajatella osallistuvani johonkin genre-rajat ylittävään proggikseen, kunhan siinä on jokin vakavampi elementti mukana. Omasta mielestäni klassisessa musiikissa on eniten potkua.”

Leonardon käytössä on OP:n taidesäätiön omistama hieno, ranskalainen, 1700-luvun lopun sello, jonka taitetun piikin haastattelija oli pannut merkille. ”Lisäksi se osoittaa hieman oikealle eli kallistaa soitinta vähän vasemmalle, mikä parantaa soittimen hallintaa”, Leonardo vieä täsmensi.

Chiodon veljessarjan nuorin opiskelee Sibelius Akatemian nuoriso-osastolla viulunsoittoa. ”Pikkuveli aloitti viulunsoiton minua aikaisemmin. Ensimmäinen oma instrumenttini oli trumpetti, mutta isä ajatteli jousisoittimen sopivan minullekin paremmin, ja sellaiseksi valikoitui sello, jonka soiton opiskelun aloitin 10-vuotiaana.”

Haastattelun lopuksi saimme vielä Leonardolta tarkat sahramirisoton valmistusohjeet.

Wau, mutta kuka ne johtaa?

RSO:n Mahler-festivaalin valmistelu käynnistyi noin 2,5 vuotta sitten. ”Kun Hannu kertoi  kaikkien Mahlerin sinfonioiden esittämisestä, sanoin wau, mutta kuka ne johtaa. Mahler on siinä suhteessa spesiaalitapaus”, Tuula Sarotie kertoi ensireaktiostaan, ” Hannu valitsi luonnollisesti ensin ne sinfoniat, jotka hän halusi itse johtaa, seuraavaksi kysyttiin RSO:n kunniakapellimestareilta Sakari Oramolta ja Jukka-Pekka Sarasteelta, mikä on heidän valintansa. Siitä palapeliä alettiin koota.”

Hannu Linnulle Mahlerin sinfonioiden esittäminen juuri nyt sopii RSO:lle, koska siihen on liittynyt paljon nuoria, lahjakkaita soittajia.

”Mahlerin sinfonioissa koko orkesteri, kaikki soitinryhmät ovat paikalla, joten ne ovat paras tapa myös integroida uudet muusikot orkesteriin ja hakea samalla sitä, millainen on uuden RSO:n sointi.” – Ylikapellimestarilla on siten Mahler-projektiinsa myös pedagoginen näkökulma.

”Mahlerin sinfonioissa on lisäksi juuri sopiva määrä musiikkia, joka jakautuu kaudelle tasaisesti. Kauden sisään voi tuoda ison teeman ilman, että se häiritsee muuta tekemistä.”

Hannun mukaan Mahlerin sinfoniat vaativat suomalaiselta orkesterilta saksalaista sointia. Aivan kuten saksalaisen orkesterin Sibelius-tulkinnalta suomalaista sointia. ”Jos tätä ei löydy, musiikki kuullostaa nuotilleen oikealta, mutta silti jotain jää puuttumaan.”

”Mahlerin sinfonioissa koko orkesteri, kaikki soitinryhmät ovat paikalla, joten ne ovat paras tapa myös integroida uudet muusikot orkesteriin ja hakea samalla sitä, millainen on uuden RSO:n sointi”, ylikapellimestari Hannu Lintu korosti.

Vallankumouksellinen Mahler

Tähän väliin haastattelija Heikki Valsta muistutti Mahlerin ja Sibeliuksen tapaamisesta kuluneen juuri ”pyöreät” 111 vuotta. ”Mahler oli aikansa musiikin vallankumouksellinen, joka halusi loukata keskieurooppalaista sinfonista traditiota, jonka sisälle hän oli kasvanut. Tuonaikaisessa eurooppalaisessa kulttuuri-ilmapiirissä Mahlerin oli helppo olla vallankumouksellinen. Sibelius taas halusi olla uskollinen klassiselle sinfonialle, vaikka tuli keskieurooppalaisen tradition ulkopuolelta. Hän ei missään tapauksessa halunnut olla vallankumouksellinen.”

Mahlerin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sävelletyt sinfoniat jäivät pimentoon kymmeniksi vuosiksi. Vasta 1950-luvulla ne palasivat ohjelmistoon Leonard Bernsteinin ”löydettyä” ne uudelleen.

”Mahlerin tiedetään olleen kapellimestarina ajoittain kiivas, mutta ohjeissaan hän oli selkeä ja hän pystyi ilmaisemaan ne myös käsillään.”

Kansainvälinen RSO

RSO on nykyisin hyvin kansainvälinen: viidennes muusikoista on ulkomailta. Orkesterin työkielinä ovat suomi ja englanti. ”Nyt haettaessa uutta klarinetistia saimme 70 hakemusta, joista vain yksi oli suomalainen”, Tuula kertoi.

Sibelius-Akatemian ja RSO:n yhteistyön ansiosta akatemian oppilaat ovat päässeet soittamaan myös Mahlerin musiikkia. Heitä tullaan vielä kuulemaan Mahlerin 4:nnen ja 6:nnen sinforian esityksissä.

Tuulan mukaan RSO:hon tullaan muista sinfoniaorkestereistä, mutta RSO:stä yleensä lähdetään eläkkeelle. Toki poikkeuksia on.

Miljoonien arvosta soittimia

Käsiala näkyy. Eero Haahdin kädessä oleva Amati-viulu 1500-luvun lopulta saattaa olla RSO:n kymmenes arvosoitin. Kuva Raine Martikainen.

RSO:n muusikoiden käytössä on tällä hetkellä kaikkiaan yhdeksän arvosoitinta, joiden yhteen laskettu hinta liikkuu miljoonissa. Viulunrakentaja Eero Haahdin jäsenillassa esittelemä italialainen Amati-viulu 1500-luvun lopulta saattaa olla 10:s.

”Olemme olleet onnekkaita saadessamme ne orkesterin käyttöön. Muutama yksityishenkilö, Yleisradion eläkesäätiö, vakuutusyhtiöt ovat investoineet näihin arvosoittimiin. Eero on ollut asiantuntijana niitä kaikkia valitsemassa. Nyt kaikilla konserttimestareilla ja äänenjohtajilla on sellaiset, eli järjestyksen määrää jatkossakin partituurihierarkia”, Tuula Sarotie selvensi.

Eeron mukaan arvosoittimista yleisin on viulu. ”Niitä löytyy, mutta löytyy myös kyseenalaisia toimijoita, joten on oltava valppaana. Suoranaisia väärennöksia ei markkinoilla ole, koska ne on niin helppo tunnistaa: jokaisella viulunrakentajalla on oma, persoonallinen kädenjälkensä, ja koska viulujen kannet tehdään kuusesta, sen ikä voidaan määritellä.”

Entä tuon Amatin hinta? ”No, jos lähdetään liikkeelle soittimen rakentamisajankohdasta, niin voisi sanoa, että 3 euroa per päivä.” – Toisin sanoen noin 550000 euroa.

RSOn ystävät kasvoi suurimmaksi

Puheenjohtaja Eija Kujala kertoi jäsenkyselyn tulosten esittelyssään RSOn ystävien olevan nyt Suomen suurin sinfoniaorkestereiden ystäväyhdistys. Kuva Pertti Jalonen.

RSO:n ystävien puheenjohtaja Eija Kujala saattoi sanoa jäsenkyselyn tulosten esittelynsä avaussanoiksi yhdistyksen noin 760 jäsenellään olevan Suomen suurin sinfoniaorkesterin ystäväyhdistys.

Kyselyn tulokset löytyvät kokonaisuudessaan yhdistyksen verkkosivuilta, mutta kerrattakoon tässä, millaisia kehittämistoimenpiteitä yhdistyksen hallitus on kyselyssä esitettyjen toiveiden perusteella tehnyt.

Ensinnäkin kolmessa syyskauden konsertissa yhdistyksen jäsenille on varattu tapaamispaikaksi Ystäväpöytä Sibelius-Akatemian sisäänkäynnin vieressä olevaan baariin. Toiseksi yhdistys on päättänyt varata kevään konsertteihin vielä erikseen sovittavan määrän yksittäisiä lippuja ensisijaisesti muualta Suomesta tulleiden jäsenten ostettaviksi. Kolmanneksi jäsenille järjestetään keväin ja syksyin RSO:n uuden kauden ohjelmiston esittely.

Leonardo Chiodo: ”Voisin ajatella osallistuvani johonkin genre-rajat ylittävään proggikseen, kunhan siinä on jokin vakavampi elementti mukana. Omasta mielestäni klassisessa musiikissa on eniten potkua.” Kuva Raine Martikainen.

Teksti: Pertti Jalonen
Kuvat: Raine Martikainen, Pertti Jalonen

 

 

 

 

 

 

Jäsenillassa soi viulu ja harppu sekä kuultiin Beethovenin viimeisistä sanoista

Jäsenillassa soi viulu ja harppu sekä kuultiin Beethovenin viimeisistä sanoista

Musiikkia, naurua, puheensorinaa, kaikkea tätä kuului maanantai-iltana Musiikkitalon ravintolassa, kun yli 150 RSOn ystävää kokoontui tämän syksyn jäseniltaan. Tilaisuuden juonsi yhdistyksen hallituksen jäsen Eijaleena Martikainen, joka toi pääasiassa pääkaupunkiseudun jäsenistä koostuneelle yleisölle tarveisiä Kuusankoskelta. Sinnekin on syntymässä ystäväyhdistyksen paikallissolu.

Illan nuorena muusikkona oli huippulahjakas Rebecca Roozeman, joka soitti isänsä Robert Roozemanin säestämänä illan ohjelman aluksi Sibeliusta.

Yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala nosti maljan 90-vuotiaalle RSO:lle ja 2-vuotiaalle ystäväyhdistykselle.

Musiikkimaailman ulkopuolelta mutta nykyään myös läheltä Radion sinfoniaorkesteria oli illan vieraista ohjaaja-näyttelijä Jussi Nikkilä, jonka Shakespeare-ohjaukset ovat viime aikoina ihastuttaneet teatteriyleisöä. RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi orkesterin yhteistyön Jussi Nikkilän kanssa alkaneen syksyllä 2016, kun Osmo Vänskän Sibeliuksen Myrskystä koostamaan esitykseen kaivattiin kertojaa. Seuraavaksi Jussi saikin tulevaa Beethoven-festivaalia varten kaikkea muuta kuin pienen tehtävän, korvata Beethovenin Fidelio-oopperan alkuperäiset puhutut dialogin jollakin uudella. Hannu Linnun tehtäväanto oli ytimekäs: ”Keksi jotakin!”

Jussi Nikkilän ohjaama Richard III:ta esitetään Kansallisteatterissa ja keväällä ensi-iltansa saa Julia ja Romeo.

Tyhjästä ei Jussi ”jotakin” keksinyt, vaan luki kaiken mahdollisen Beethovenista, tutustui hänen kirjeisiinsä, joita kuvasi jäseniltayleisölle yhtä ”hauskoiksi” kuin jonkun nykyihmisen tekstiviestit. Niiden joukosta löytyi kuitenkin myös käyttökelpoista materiaalia. Lopputuloksena syntyi Jussi Nikkilän käsikirjoittama ja ohjaama noin tunnin pituinen draama Beethovenin viimeiset sanat. Koska Beethovenin esittäjän piti ohjaajan mielestä olla itsekin ikoninen, näyttelijäksi valikoitui Esko Salminen. Beethovenin ”keskustelukumppania” säveltäjän viimeistä sisäkköä esittää Kati Outinen, Jussi Nikkilän opettaja teatterikorkeakoulun ajalta. Äkeä Beethoven ei ollut lempeä sisäköilleen, joita hän erotti kiivaaseen tahtiin. ”Kostatko minulle jotakin?” Kati Outinen olikin piloillaan kysynyt Jussilta rooliin tutuessaan.

Tuula Sarotietä ja Jussi Nikkilää nauratti, mutta niin myös yleisöä’ heidän huumorintajuista puhettaan seuratessa.

Jussi Nikkilän ja Tuula Sarotien sanailu yhteistyön vaiheista sai yleisön nauramaan, eivätkö vakaviksi jättäneet myöskään jäsenillassa esitetyt ja Jussi Nikkilän ohjaamat 90 vuottaan viettävän RSO:n mainosvideot. Yleisön suosikki taisi olla Hannu Linnun Shurik-koira, joka videossa avaa television ja seuraa sieltä isäntäänsä johtamassa RSO:ta. Sekin selvisi, miten koiran saa painamaan kaukosäädintä. Salaisuus on kaukosäätimeen piilotettu kinkkupala.

Myös Beethovenin viimeisistä sanoista ystävät saivat nähdä ennakkonäytteen. Draamaosuus esitetään Beethoven-festivaalin aloittavassa konsertissa yhdessä Fidelio-oopperan kanssa keskiviikkona 10.1. ja torstaina 11.1.2018. Varsinkin torstain esitykseen on vielä lippuja jäljellä.

Sivan Magen on aloittanut tänä syksynä RSO:n harpistina.

Jäsenillan yleisö sai tutustua myös Sivan Mageniin, tänä syksynä Radion sinfoniaorkesterin riveissä aloittaneeseen harpistiin, jota Heikki Valsta haastatteli. Suomeen israelilainen Sivan päätyi Kuhmon kamarimusiikin kautta. Useamman kerran Kuhmossa vieraillut Sivan kertoi kesäisellä festivaalilla ymmärtäneensä suomalaisen musiikin korkean tason, ja kun New Yorkissa asunut muusikko halusi lähemmäs kotimaata ja vakiintuneempaa elämääkin, RSO:ssa avoinna ollut harpistin paikka kiinnosti.

Sivanin vanhemmat ovat sellistejä, toinen veli soittaa viulua ja toinen pianoa, ja Sivan halusi jotakin erilaista. Niinpä harppu valikoitui hänen soittimekseen. Mielenkiintoisesti hän eritteli konserttiyleisölle usein etäiseksi jäävän soittimensa ominaisuuksia: ”Harppu on ainoa jousisoitin, jossa ääni tuotetaan suoraan. Kaikki tehdään sormilla.” Heikki Valstan tiedustellessa, mitkä orkesterisävellykset ovat haastavia harpulle Sivan Magen vastasi, että hänelle ovat vielä kaikki, sillä hän soittaa nyt ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesterissa, joten repertuaarit ovat vielä hänelle uusia.

Harpun satumaisesta äänestä saimme jäsenillassa nauttia Sivan Magenin soittaessa israelilaisen säveltäjän Paul Ben-Haimin ja Clauden Debussyn musiikkia.

RSOn ystävien jäseniltojen perinteeksi on jo tullut esitellä nuori, lahjakas muusikko. Espoolainen 16-vuotias Rebecca Roozeman aloitti musiikkiopinnot 6-vuotiaana ja on jo ehtinyt paljon, voittaa kilpailuja yksin ja kamarimusiikkikokoonpanoissa ja esiintyä orkestereiden solistina, myös RSO:n nuorena solistina. Erityisenä pontimena muusikon uralle oli 9-vuotiaana Tallinnassa nuorten kilpailussa saatu 1. sija. Se innosti ja Rebeccan sanoin: ”Tuntui kivalta saada menestystä.”

Lukiolaisen päivään kuuluu koulun lisäksi 3-4 tuntia harjoittelua. Muusikkoperheessä on joskus ollut kinaakin harjoitteluhuoneista, mutta nyt isoveljien muutettua muualle, Rebecca ei enää häviä riitaa, kenen vuoro on soittaa olohuoneessa. Myös äiti on viulisti ja isä pianistina säestää Rebeccaa. Molemmilta tytär kokee saavansa hyviä neuvoja.

”Toivottavasti yo-lakki päässä ja ulkomailla opiskelemassa”, Rebecca vastasi, kun Eijaleena Martikainen kysyi, missä Rebecca näkee itsensä kolmen vuoden kuluttua. ”Entä Sibelius-viulukilpailu vuonna 2020?” kysyttiin yleisön joukosta. ”Katsotaan sitä sitten lähempänä”, oli Rebeccan diplomaattinen vastaus. Kyllä varmaan, yleisö totesi kuunneltuaan jäsenillan päättäneen, tai Rebeccan omalla nuorten kielellä hänen ”vetämänsä”, Massenet’n Meditaation oopperasta Thaïs.

Kaikki kuvat Raine Martikainen. Kiitos!