RSOn ystävät ry:n hallituksen jäsenet esittäytyvät vastaamalla kysymykseen, miksi musiikki. Nimeä klikkaamalla näet heidän vastauksensa.

Orkesterikonsertit ja RSO tulivat osaksi elämääni jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Ensin harrastuksena ja yhtenä opiskelijaelämän ajanvietteenä. Myöhemmin toimittajan ja tuottajan työmaana. Ja mitä enemmän kokemusta karttuu, niin sitä vakuuttunemmaksi tulee väitteestä, että maailma ilman musiikkia olisi erehdys!

Musiikki on minulle moneksi. Välillä se soi taustalla. Monesti asettaudun sitä varta vasten kotonakin kuuntelemaan. Yhä useammin nautin musiikkini livenä suuremman tai pienemmän kokoonpanon yleisön joukossa. Olen ja en ole kranttu. Aikamoinen musiikin kirjo käy, jopa joskus laadukas räppi. Klassinen musiikki on kuitenkin se, joka minut valtaa voimallisimmin, tuo ennalta tieten tai yllättäenkin vedet silmiin ja nostaa ihon kananlihalle. Onneksi musiikkia on!

Musiikki vie mennessään aina vaan. Erityisen läheisiksi ovat vuosikymmenten varrella tulleet RSO ja HKO sekä FIBO. Toistasataa ihanaa konserttia on allakassani vuosittain. Klassisen Hietsun sunnuntai-iltapäivät ja Punavuoren Kamarimusiikin Pukama-illat kotikulmillani GLivelabissa ovat kotoisia. Odotan kovasti Jean Sibelius -viulukilpailua 2022, jonka aion seurata viidennen kerran paikan päällä. Ystäväyhdistysten vapaaehtoistyötä arvostan kovasti.

Olen jyväskyläläinen musiikin kaikkiruokainen harrastaja (poislukien “räppi”). Omat musiikilliset näyttöni rajoittuvat mieskuorolaulannan saralle, jos unohdetaan sooloesiintymiset kansakouluaikojen kevätjuhlissa. Perheessä musiikilla on aina ollut sijansa, ja jälkikasvu on ilahduttanut perheorkesterikokoonpanossa. Onni on ollut päästä nauttimaan loistavista klassisen musiikin tähdistä upeissa konsertti- ja oopperataloissa eri puolilla maailmaa. Viime vuosien musiikkielämyksiä olen kuorruttanut Finnkinon Metropolitan -oopperaproduktioiden suurkuluttajana. Motto Mauno Koivistoa mukaillen: “Kyllä musiikin nimissä voi harrastella aika paljon!

Musiikista, nimenomaan klassisesta musiikista  on vuosi vuodelta  tullut entistä tärkeämpää minulle. Sen kuuntelu on nautinto ja keskittynyt hetki, joka virkistää.

Elämäni eri vaiheissa lempimusiikkini on vaihdellut jazzista kamarimusiikkiin, rockista barokkiin, liedeistä oopperaan. Genrestä riippumatta kaikissa näissä vaiheissa musiikin merkitys on kuitenkin aina ollut sama: se on luonut yhteenkuuluvuutta, sillan muihin ihmisiin. Nuorena olisin ollut hukassa ilman musiikkia. Nyt vanhempana tunne musiikin monipuolisesta vaikutuksesta on vain vahvistunut. Musiikki antaa elämään iloa, lohtua ja voimaa.

Miksi musiikki? Mottoni on joskus ollut “Elämä on taidetta ja taide on elämää”. Taidemuodoista musiikki on ehkä kokonaisvaltaisimmin mukanaan vievä ja musiikki pystyy ilmaisemaan sen mihin sanat eivät pysty. Klassinen musiikki on niin rikas ja monimuotoinen että se sinänsä riittäisi harrastukseksi, mutta toki kuuntelen myös jazzia ja joskus muutakin rytmimusiikkia.

Satakuntalaisena koulupoikana olin kiinnostunut erityisesti jazzista, kävin 11:llä ensimmäisillä Porin festareilla. Klasariin pääsin kiinni muutettuani Helsinkiin opiskelemaan. Hetki, joka predestinoi loppuelämäni, oli Dietrich Fisher-Dieskaun konsertti Kulttuuritalossa 6.9.1971. Silloin tulin uskoon, että lied on klassisen musiikin kuningaslaji, enkä ole tästä uskosta luopunut. Kuuntelen kyllä kaikkea klassista. Viime vuosina erityisesti barokki ja perioditietoiset tulkinnat myöhemmästäkin musiikista ovat innostaneet.  

Olen ollut RSO:n keskiviikkokonserttien kuulija liki 40 vuotta. Viehtymys klassiseen musiikkiin on lapsuudenkotini ja aiempien sukupolvien perintöä. Liittyminen RSO:n ystäviin samoin kuin tarjoutunut tilaisuus hallituksen jäsenyyteen ovat minulle tervetullut mahdollisuus toimia orkesterin nykyhetken hyväksi orkesterin historiaa kunnioittaen.

Musiikki on kuulunut elämääni jo pienestä pitäen. Äiti soitti pianoa ja lauloi yhdessä isän kanssa. Ne olivat perheen onnellisimpia hetkiä. Klassisen musiikin kuuntelu alkoi, kun säästimme ja ostimme levysoittimen 1960-luvulla. Musiikista tuli minulle mieleinen kupla, johon saattoi kätkeytyä rauhoittumaan ja miettimään.Jos musiikkia ei olisi, en tiedä, miten olisi selviytynyt suuresta surustani vuonna1990. Se lohdutti ja lohduttaa yhä, mutta se myös voimaannuttaa eritoten barokkimusiikki. Räjähdyttävää iloa ja uusia näkymiä elämääni tuo taas jazzmusiikki.