RSO:n lumoissa kellon ympäri
Panula-opiston nuoria musiikinopiskelijoita opettajineen ja huoltajineen vieraili tammikuun lopussa Helsingissä pääkohteenaan RSO ja Musiikkitalo. Jotta yhden koulupäivän aikana ehtii 350 kilometrin päästä Helsinkiin ja iltakonsertin jälkeen takaisin Kauhajoelle, maratonmatka vaatii aitoa intoa musiikkiin ja sinnikkyyttä.
Panula-opisto on yksi RSOn ystävät ry:n ystäväkouluista. Se antaa taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta musiikissa ja tanssissa. Kauhajoen kaupunki ylläpitää opistoa, jonka toiminta-aluetta ovat myös naapurikunnat Isojoki, Karijoki ja Teuva. Opiskelijoita on lukuvuosittain noin 200.
Tammikuun viimeisen päivän aamuyöllä matkaan lähtenyt urhea etujoukko ehti klo 10 alkaneeseen RSO:n kenraaliharjoitukseen. Koko ryhmä oli koossa puolilta päivin. RSO:n tuottaja Satu Kahilalla oli innostunut ja keskusteleva kuulijakunta, kun hän esitteli RSO:ta orkesterina, sen toimintaa laajemminkin ja myös orkesterimuusikon työnkuvaa. Kyseltävää olisi riittänyt pitempäänkin, mutta tiukka ohjelma saneli ehdot. Musiikkitaloa esitteli vuorostaan sen oma tuottaja Heta Lehtipuu. Ja pitihän pääkaupungissa ehtiä käydä myös kuuluisassa Oodissa.
Illan konsertissa opistolaiset pääsivät kokemaan RSO:lle tyypilliseen tapaan loppuun myydyn konsertin. Musiikkitalon suuri sali katonrajaa myöten täynnä yleisöä on jo sellaisenaan ensikertalaiselle vaikuttava kokemus. Elämystä lisäsi erityisesti viuluvirtuoosi Augustin Hadelich, joka Pjotr Tsaikovskin viulukonserton solistina sai yleisön osoittamaan suosiotaan ja yltymään bravo-huutoihin epätavallisesti jo konserton ensimmäisen osan jälkeen.
Jo väliajalla opistolaisten innostus kokemastaan oli ylitsevuotavaa. Ja vielä oli jäljellä tunnettua klassista herkkua, Igor Stravinskin sarja baletista Tulilintu. Se ja Henri Dutilleuxin Métaboles, joissa molemmissa varsinkin lyömäsoittimet näkyivät ja kuuluivat, olivat erityisen mieleenpainuvia niille oppilaille, joiden opiskeluinstrumentteina ovat juuri lyömäsoittimet.
Konsertin päätyttyä reissussa oli jo oltu reilusti kellon ympäri. Vielä viitisen tuntia bussimatkaa ja helmikuun ensimmäisen aamun tunteina kotiin Kauhajoelle. Puheissa vilahtelivat tuoreet elämykset ja vakuutukset uudesta vierailusta. Jäihän muun muassa Musiikkitalon nuotistokin vielä kokematta…
Teksti ja kuvat: Ritva Männynoksa
Yksi kommentti