Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Vilkas puheensorina täytti Musiikkitalon ravintolan jo hyvissä ajoin ennen RSOn ystävien jäsenillan alkua maanantaina 29.11. Reilut sata ystävää oli kerääntynyt kuulemaan muun muassa, mitä ylikapellimestari Nicholas Collonilla ja intendentti Tuula Sarotiellä oli kerrottavanaan. RSO:n muusikoista haastateltavina olivat huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. Ilmapiiristä huokui ilo siitä, että yli kahden vuoden tauon jälkeen ystäväjoukko saattoi vihdoin myös tavata toisiaan koronapassin ja maskien turvin.  

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli kaikki illan päävieraat. Sekä Nicholas Collonilla että Tuula Sarotiellä oli jo takanaan pitkäksi venynyt työpäivä RSO:n orkesteriharjoituksissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa. 

Nicholas Collon kertoi tutustuneensa jo varsin nopeasti orkesteriin ja alkaneensa myös tuntea lähemmin muusikoita, kiitos tähän mennessä yhdessä valmistellun 4-6 konserttiohjelman. Ohjelmiston kokoaminen on oma, paljon työtä vaativa mutta samalla hyvin antoisa osa ylikapellimestarin roolia. Yksittäisen konsertin kokoamisessa on myös oma punainen lankansa. Esimerkiksi seuraavassa keskiviikkokonsertissa oli tarjolla Benjamin Britteniä, Richard Straussia, Aaron Coplandia ja Igor Stravinskya. Kaikki teokset on sävelletty toisen maailmansodan viime hetkillä.    

Vastauksena kysymykseen, vieläkö kuherruskuukausi jatkuu, NIcholas Collon antoi jälleen tunnustusta muusikoille, joita hän luonnehti hyvin kurinalaisiksi, ammattimaisiksi ja työhönsä kunnioituksella suhtautuviksi. RSO:lla on yksi muista erottuva ominaispiirre: muusikot ovat harjoituksissa varsin hiljaa, jokunen tarkentava kysymys saattaa tulla esiin. ”The orchestra is very Finnish.” Muualla pienenkin harjoitustauon tultua lavalla alkaa yleinen puheenpulputus.

Saman viikon keskiviikkokonsertin ensimmäisten harjoitusten ja tulevien kausien ohjelmistosuunnittelun jälkeen Nicholas Collon jaksoi vielä kertoa ystäväyhdistyksen jäsenille ajatuksiaan RSO:sta ja tulevasta. Kuva Pertti Jalonen.

 

”Soinnin laatu ja yhdessä soittaminen”

Vaikka tänä päivänä sinfoniaorkesterit eri puolilla maailmaa ovat kokoonpanoiltaan ja ilmeiltään aiempaa kansainvälisempiä, se ei poista tiettyjä syvällä vaikuttavia eroja esimerkiksi eri instrumenttisektioiden soinnissa. ”Saksalaisen klarinetin tai käyrätorven soinnin erottaa missä tahansa.”   

”Kapellimestareiden tavoitteet voivat keskittyä orkesterin soinnin laatuun tai yhdessä soittamiseen. Itse pitäisin etusijalla, että orkesteri soittaa hyvin yhteen”, sanoi Nicholas Collon. Kapellimestarina häntä eivät itse konsertit jännitä käytännössä lainkaan. Yleisön ja orkesterin edessä on nautinnollista. Harjoitukset voivat sen sijaan olla todella hermostuttavia.  Etenkin ensimmäinen harjoitus on usein henkisesti rankka.

”Jollei Sibelius ja hänen musiikkinsa olisi minulle niin syvästi merkityksellistä, en olisi voinut ottaa tätä tehtävää vastaan ”, tunnustaa Nicholas Collon. ”Suomessa ei ehkä tunneta, miten suuri osa Sibeliuksella on Britannian musiikkikulttuurissa. Olen iloinen, että saan täällä johtaa niin monia hänen teoksistaan.”

Pandemia on muuttanut monella tapaa musiikkielämän toimintatapoja. Alati muuttuvien rajoitusten keskellä on koko ajan oltava valmiina muokkaamaan kuhunkin hetkeen sopivia ohjelmistoja, etsimään muusikoita ja saleja. ”Nyt suunnittelun aikajänne voi olla kuukausi, kun tavallisesti konserttikauden ohjelmistoa rakennetaan vähintään pari vuotta etukäteen. Näissä epävarmoissa oloissa me Tuulan kanssa keskustelemme kuitenkin jo vuoden 2023 ohjelmistosta.”

Nicholas Collonilla on kaksi brittiläisittäin jo alakouluikäistä poikaa ja parivuotias tytär. Paljon työnsä vuoksi matkustava isä yrittää välttää tilannetta, jossa häneltä odotettaisiin tuliaisia jokaiselta matkalta. ”No, muutaman muumi-jutun olen kyllä heille vienyt.”

Rajoituksista huolimatta ilon aiheita

Intendentti Tuula Sarotie iloitsee siitä, että orkesteri on kaikista rajoituksista huolimatta selvinnyt poikkeusajasta tähän saakka olosuhteet huomioon ottaen ”ihan normaalisti”. Suuri ilo on siitä, että yleisö on palannut sankoin joukoin konsertteihin ja RSO:n sisäinen rokotuskattavuus on 99 % , vain kahden tilanne ei anna myöten maskin käytölle.  

Onnea on Tuula Sarotien mukaan ollut myös siinä, että koesoittoja avoimiin paikkoihin ehdittiin järjestää ennen pandemian leviämistä Suomeen. Niistä valikoituivat muun muassa RSO:n vahvuuteen huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. RSO:n tulevista suunnitelmista hän ei vielä oikein voinut laajemmalti puhua, mutta ”Lontoossa on eräs kaikkien varmaan tuntema festivaali ja syksyllä kiertue Saksassa. Ondine tuottaa ensimmäisen Nicholas Collonin ja orkesterin yhteisen levyn, jossa on tämän kauden linjan mukaisesti Sibeliusta, Adesia ja Wennäkoskea.”

Musiikkitalon urkujen valmistuminen on vuoden myöhässä. Tällä tietämällä niiden pitäisi olla käytössä tammikuussa 2024, ja sen kunniaksi Esa-Pekka Saloselta on tilattu urkukonsertto. RSO haluaa Tuula Sarotien mukaan luonnollisesti kunnioittaa uutta instrumenttia sisällyttämällä ohjelmistoonsa myös urkumusiikkia.

Intendentti Tuula Sarotie ei vielä voinut kertoa tarkasti orkesterin kiertuesuunnitelmista, mutta vihjaisi kaikkien tuntemasta lontoolaisesta festivaalista ja ensi elokuusta. Heikki Valsta haastattelijana. Kuva Pertti Jalonen.

Jokaisella puhallinsoittajalla on oma stemma    

Toinen soolohuilisti Kaisa Kortelainen on ollut RSO:n kokoonpanossa kolmisen vuotta. Hänen omaan soitinarsenaaliinsa kuuluvat kultahuilu puusuukappaleineen, piccolo, altto ja traverso eli barokkihuilu. Tulevan ohjelmiston harjoittelu alkaa tavallisesti kolmisen viikkoa ennen konserttia, jolloin nuotit saadaan käyttöön. RSO:lla on muusikoilleen harjoitustiloja Musiikkitalossa. Kortelainen kollegoineen jakavat keskenään ”puunaisten ja puumiesten” harjoitushuoneet.

Tammikuun alkupuolella Kaisa Kortelainen soittaa solistina Lotta Wennäkoskelta tilatun Soie-huilukonserton, joten solistitehtävään on varauduttava harjoittelemalla joululomallakin. Onneksi isovanhemmat voivat hoitaa vajaan vuoden ikäistä Einoa. Kaisa kuvasi, miten puhallinsoittaja on aina ikään kuin solisti, sillä jokaisella soittaa omaa stemmaansa. Orkesterislangilla ”uimiseen” eli “löysäilyyn” ei ole harjoituksissakaan varaa, vaan stemma on syytä osata jo silloin.  

Kaisa Kortelainen valmistautuu joululomalla tammikuiseen Lotta Wennäökosken huilukonserton soolotehtävään. Kuva Airi Vilhunen.

RSO:ssa on totuttu kansainvälisiin muusikkokollegoihin ja kapellimestareihin. Orkesterin sisäinen puhekieli on sekä suomea että englantia ja välillä niiden sekoitusta. Yhdistyksemme jäsen oli etukäteen lähettänyt kysymyksen orkesterin joissakin konserteissa käyttämästä värikoodista. Kaisa Kortelainen kertoi orkesterilaisten itse päättävän siitä. Ilmoitustaululla on ohjeet, joiden päälinjan mukaan pukeutumisessa voi olla jotakin punaisen tai sinisen sävyjä, ja väri pyritään soinnuttamaan solistin pukeutumiseen. Miessolistien voi luottaa lähes aina pukeutuvan mustaan. Naissolistien esiintymisasua on etukäteen vaikea, jollei mahdotonta ennustaa, joten silloin on parasta pitäytyä tummassa.

Kaverin vinkin ansiosta Zürichistä Helsinkiin

Eteläkorealainen Han Kim on kuulunut toukokuun 2018 koesoittojen perusteella RSO:n soittajistoon saman vuoden syyskuusta lähtien. Opiskeluaikanaan Han Kimillä oli ilo päästä myös klarinetistilegenda Sabine Mayerin oppiin, ja niiltä jäljiltä hän päätyi muusikoksi Zürichiin. Kansainvälinen nettisivusto julkaisee tietoja vapaista työpaikoista eri orkestereissa. Han Kimillä on RSO:ssa ennestään tuttuja maanmiehiä kuten altisti Ezra Woo ja oboisti Kyeong Ham. Woolta hän sai vinkin klarinetistin koesoitosta, osallistui siihen ja on nyt RSO:n toinen sooloklarinetisti.  

Han Kim kertoi opiskelleensa Etonissa Englannissa, samassa koulussa kuin häntä ylemmällä luokalla ollut Nicholas Collon. Kuva Pertti Jalonen.

Myös klarinetteja on huilujen tavoin soinniltaan ja kooltaan erilaisia aina haastattelumikrofonin kokoisesta E-flat klarinetista kontrabassoklarinettiin, jota Han Kim havainnollisti itsensä mittaiseksi. Klarinettien puuaines on perinteisesti ollut eteläafrikkalainen grenadilla, mutta sen saatavuusongelmia korvaamaan on nyttemmin käytetty myös puksipuuta. Jos aikaa olisi, Han Kimiltä irtoaisi kevyesti perusteellinen kuvaus oman soittimensa laadusta, ominaisuuksista ja vaativuudesta. Vaativia ovat välillä myös kesken teoksen tarpeelliset soittimien vaihdot. Aaron Coplandin Appalakkien keväässä Han Kimillä on kokonaista viisi sekuntia aikaa vaihtaa klarinettia.  

Ilmeisen vaikuttuneena Han Kim kuvailee RSO:n hämmästyttävän monipuolista ohjelmistoa ja erityisesti orkesterin vahvuuksia nykymusiikin tulkkina. Hänen omia suosikkejaan ovat Magnus Lindbergin teokset. Kulttuurilleen tyypilliseen tapaan hän kehui Helsinkiä ja Suomea, oikeastaan kaikkea täällä kokemaansa. Pandemiasta huolimatta hän on tänä vuonna päässyt kotimaahansa jo kerran ja joulukuussa on edessä seuraava matka.

Nuoren sellistin selkeä tavoite

Vakiintuneen tavan mukaisesti RSOn ystävät tarjoaa esiintymistilaisuuksia nuorille muusikoille, jotka ovat sijoittuneet kärkipäähän oman instrumenttinsa kilpailuissa. Oulun konservatorion kasvatti Pekka Smolander on juuri aloittanut opintonsa Sibelius Akatemiassa. Hän on jo kokenut kilpailija, joka viimeksi kunnostautui nuorille suunnatussa Porvoon sellokilpailussa. Niin Salon kuin Porvoonkin kilpailut ovat Pekka Smolanderille esiaskeleita tulevaan Turun sellokilpailuun. RSO:n Tuomas Lehdon oppilaana hän on nyt kolmatta vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle kristallinkirkkaat: hänestä tulee ammattisellisti. RSOn ystäville hän esitti kaksi osaa Bachin sellosarjasta.

Porvoon sellokilpailussa menestynyt Pekka Smolander palkittiin myös RSOn ystävien kunniakirjalla ja kutsulla esiintymään ystäväyhdistyksen jäsenillassa. Kuva Airi Vilhunen.

Ystäväyhdistyksen tulevia tapahtumia

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala ja tiedottaja Airi Vilhunen kertoivat lähitulevaisuuden tapahtumista. Kaisa Ala pohjusti vielä ennen vuoden loppua käyttöön otettavaa sähköistä jäsenkorttia. Sen toivotaan saavuttavan mahdollisimman laajan suosion, sillä sen avulla säästyy sekä työtä että kustannuksia. Tarkat ohjeet sähköisen jäsenkortin käyttöönotosta tulevat lähiaikoina erikseen. Sen rinnalle jää vielä mahdollisuus saada entisenlainen pahvikortti.

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala esitteli yhdistykselle tulevaa uutta sähköistä jäsenkorttia. Kuva Pertti Jalonen.

Airi Vilhusella oli toiveikkaita terveisiä avoimista kenraaliharjoituksista, joita monet jäsenet illankin aikana kertoivat ikävöineensä. Jos korona ja sen vaatimat rajoitukset suovat, kevätkaudella voisi olla tarjolla ehkä jopa 3-4 avointa kenraaliharjoitusta. Yhdistyksen vuosikokous on 1.3.2022 musiikkitalon terassilämpiössä. Airi kannusti jäseniä aktiiviseen yhteydenpitoon yhdistyksen eri kanavien (sähköposti, Facebook) kautta.

Ellei korona muuta tilannetta, jäsenille on keväällä luvassa RSO:n avoimia kenraaliharjoituksia, yhdistyksen tiedottaja Airi Vilhunen kertoi. Kuva Pertti Jalonen.

Tyytyväisiä ystäviä

Jäseniltaa oli mitä ilmeisimmin kovasti kaivattu, sillä se tuli monen ystävän kanssa keskusteltaessa ensimmäisenä esille. Auli Lappalaisen ja Juha Virtasen tavoin useat sanoivat myös odottavansa innolla taas pääsyä kenraaliharjoituksiin. Maria Penttinen piti jäseniltaa oikein onnistuneena ja harmittele, ettei ole jo aika pitkän jäsenyytensä aikana aiemmin osallistunut vastaaviin tilaisuuksiin. Irmeli Tuomimäki ja Reino Lampinen muistelivat viimeksi ennen koronarajoituksia järjestettyä ystävien Wienin matkaa ja toivoivat, että pandemian hellittäessä ystäville olisi tarjolla yhteisiä musiikkimatkoja sekä ulkomaille että kotimaassa. Viime metreillä koronan takia peruuntunut matka Hampuriin ja siellä Elbphilharmonie-konserttitaloon kangasti jo toiveikkaasti monen mielessä. Yhdistys tarjoaisi mielellään myös etäyhteyttä jäsentilaisuuksiinsa, mutta niissä on pelattava varman päälle. Striimatun musiikkiesityksen levitys saattaa synnyttää tekijänoikeuksiin liittyviä korvausongelmia.

Ulla Martikainen-Florath oli yksi yhdistyksen perustajajäseniä ja nyt iloisena, kun taas pystyttiin kokoontumaan jäseniltaan. Kuva Pertti Jalonen.

 

Teksti Ritva Männynoksa
Kuvat Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen

Nicholas Collonin ensimmäisen ylikapellimestarikauden teemasäveltäjät ovat Igor Stravinsky, Thomas Adès ja Lotta Wennäkoski

Nicholas Collonin ensimmäisen ylikapellimestarikauden teemasäveltäjät ovat Igor Stravinsky, Thomas Adès ja Lotta Wennäkoski

Satakunta onnellista RSOn ystävää istui koronaturvallisesti Musiikkitalon katsomossa, kun RSO:n uusi ylikapellimestari Nicholas Collon esitteli orkesterin kauden 2021/2022 ohjelmistoa maanantaina 6.9. järjestetyssä kauden avajaistilaisuudessa. Onnellinen oli Nicholas Collonkin, kun uusi kausi pääsee alkamaan koko orkesterin voimin ja elävän yleisön edessä.

Onnellinen ylikapellimestari on myös orkesteristaan, jota hän on kehunut monin sanoin: teknisesti äärimmäisen taitava ja täynnä lahjakkaita soittajia, kurinalainen ja keskittyvä. Kaikesta huokuu, että ylikapellimestarin ja orkesterin suhde on jo alusta asti lämmin ja molemmin puolin arvostava.

Nicholas Collon toivottaa kaikki tervetulleiksi kauden 2021/2022 konsertteihin. Tässä 10 vuotta juhlivan Musiikkitalon isolla näytöllä. Kuva Airi Vilhunen.

Collon kertoi pitävänsä siitä, että monen konsertin kaudesta löytyy joitakin teemoja. Kauden teemasäveltäjät hän valitsi periaatteella yksi historiasta, kaksi nykysäveltäjää, heistä toinen suomalainen ja toinen britti eli Igor Stravinsky, Thomas Adès ja Lotta Wennäkoski. Tässä yhteydessä hän myös korosti, miten erinomainen RSO on uuden musiikin esittäjänä.

Igor Stravinskylta kuullaan kauden aikana hänen tunnettuja sävellyksiään, mm. Tulilintu (15.10) ja Petruška (8. ja 9.9.), mutta myös vähemmän soitettuja, kuten burleski näyttämöteos Renard (17.9.).

Vuonna 1971 syntynyttä Thomas Adèsia Collon kuvasi älyllisesti briljantiksi ja hänen musiikkiaan myös tunteelliseksi ja kauniiksi. Collon johti Adèsia jo ensitutustumisellaan RSO:hon keväällä 2017. Adèsille on omistettu myös RSO:n syksyn festivaali 15.-29.10. Säveltäjä, joka on myös kapellimestari ja pianisti, saapuu silloin Suomeen ja johtaa festivaalin konserteista kolme (20. ja 21.10, joissa sama ohjelma, sekä 29.10.) ja esiintyy pianistina festivaaliin kuuluvassa kamarimusiikkikonsertissa (24.10.).

Syksyn avajaistilaisuudessa Nicholas Collonia haastatteli Lotta Emanuelsson. Kuva Pertti Jalonen.

Yksi RSO:n tehtävistä on uuden suomalaisen musiikin esittäminen, ja Collon kertoikin viettäneensä viimeiset kaksi vuotta, eli siitä lähtien, kun hänet nimitettiin Hannu Linnun seuraajaksi, tutustuen ainakin 30:n hänelle uuden suomalaisen säveltäjän teoksiin. Alkavan kauden suomalaissäveltäjä Lotta Wennäkoski oli hänelle jo tuttu mm. BBC Promsin tilaustyöstä.

Kauden avajaistilaisuudessa Lotta Wennäkoski kertoi nauhoitetussa haastattelussa, miten hän haluaa kirjoittaa orkesterille niin, että sävellyksissä on tilaa ja ilmavuuden tuntua. Wennäkosken teoksia kuullaan kauden konserteissa kevääseen asti.

Keskiviikosta 8.9. alkaen RSO:n konserteista voi nauttia sekä Musiikkitalossa että kotona. Kuva Airi Vilhunen.

Kauden avajaiskonsertissa keskiviikkona 8. ja torstaina 9. syyskuuta kuullaan kaikkien kolmen teemasäveltäjän teokset: Stravinskyn Petruška, Thomas Adèsin Dawn ja Lotta Wennäkosken Flounce. Näiden lisäksi Lili Boulangerin Kevätaamu ja Mozartin Sinfonia nro 41 ”Jupiter”, josta RSO soitti osan avajaistilaisuuden lopuksi.

Avajaiskonsertti esitetään suorana klo 19.03 Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa ja tunnin myöhästettynä suorankaltaisena Yle Teemalla alkaen klo 20.00. Myöhemmin konsertin voi katsoa nauhoitteena sekä Yle Areenassa että Yle TV1:ssä.

Linkki 6.9. avajaistilaisuuden tallenteeseen (KLIK).

Aloituskuva Ritva Männynoksa.
Teksti Airi Vilhunen.

Tuokio Nicholas Collonin seurassa

Tuokio Nicholas Collonin seurassa

”Kaikilla orkestereilla on omanlaisensa sointi.  Osan siitä tekee kapellimestari. Tavoitteeni on tuoda RSO:n sointiin kirkkautta ja valoa.” Näin kuvaili tuleva ylikapellimestari Nicholas Collon tuntemuksiaan ystäväyhdistyksen jäsenille 15.2. konsertin jälkeen järjestetyssä tilaisuudessa.

Nicholas Collonilla oli takanaan kiireinen viikko Helsingissä  orkesteriharjoituksineen, suunnittelukokouksineen ja kaksine konsertteineen. Silti häneltä liikeni kaiken päätteeksi tovi kertoa tunnelmistaan ja tavoitteistaan RSOn ystäville ennen iltalentoa Lontooseen Dennis-myrskyn keskellä.  Kapellimestarin sotisopa oli vaihtunut puuvillapaitaan ja farkkuihin, kun Collon saapui vain hetki viimeisten aplodien jälkeen RSOn ystävien seuraan yhdessä intendentti Tuula Sarotien kanssa. Vieraita  haastatteli totuttuun tapaan Heikki Valsta.

Nicholas Collonista tulee syksystä 2021 ensimmäinen ei-suomalainen RSO:n ylikapellimestari. Paineita? ”Meillä on kotimaassani vahvat siteet Sibeliuksen musiikkiin, joten minulla on aivan turvallinen tunne RSO:n suomalaisuuteen liittyvien odotusten täyttämiseksi. Haluan tutustua vielä enemmän ja paremmin suomalaisiin nykysäveltäjiin, joita tiedän olevan lukuisia. Vireillä on jo useampiakin suunnitelmia.”

Tulevalla ylikapellimestarilla on laaja ohjelmisto, jossa merkille pantavaa on huomattava määrä nykysäveltäjien teoksia, myös kantaesityksiä. ”RSO:n ohjelmistoon tulee kyllä klassisten säveltäjien kuten Beethovenin, Haydnin ja Schubertin teoksia, silti paljon myös uutta musiikkia niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta, myös brittiläisiltä säveltäjiltä. En aio olla brittiläisen uuden musiikin suurlähettiläs vain sen takia, että olen britti. Otan sitä ohjelmistoon vain silloin, kun se on hyvää. ”

RSO:n ylikapellimestarina ensi vuoden syksyllä aloittava Nicholas Collon kertoi paikalle olleille noin sadalle RSOn ystävälle ajatuksiaan tulevasta.

Helsingin konserttien ohjelmisto oli sekoitus uutta ja vanhaa: perjantaina Kalevi Ahon Sinfonisia tansseja ja lauantaina Mozartin balettimusiikkia oopperasta Idomeneo, molemmissa Thomas Adèsin viulukonsertto Concentric Paths ja Sergei Rahmaninovin Sinfoniset tanssit op. 35.   Collonin mielestä Rahmaninovin sävellyksistä löytyy 30- ja 40-luvun hollywoodilaiseen elokuvamusiikkiin viittaavia elementtejä. Adèsin viulukonserton solistina oli Collonille ennestään tuttu Pekka Kuusisto.

Mistä ylikapellimestareita etsitään?

Mistä Nicholas Collon löytyi? Tuula Sarotie: ”Intendentin ammattiin kuuluu koko ajan valppaasti kuunnella alan verkostoja. Jossain vaiheessa jo vuosia sitten Nickin nimi alkoi ilmestyä esiin tuon tuostakin. Itse asiassa Pekka Kuusisto oli yksi ensimmäisistä häneen viitanneista, sillä heillä oli jo hyvin sujunutta yhteistyötä takanaan. Eihän varsinaista valintaa kuitenkaan lähdetä pelkkien suositusten varassa tekemään, joten oli tarpeen saada omaa kokemusta kandidaatista. Ensivierailu RSO:n kapellimestarina oli vuonna 2017 ja orkesteri kerta kaikkiaan ihastui. Tätä valintaprosessia on kuvattu jo moneen kertaan. Se on pitkä ja monivaiheinen ja sen aikana orkesteri oli vahvasti mukana. Valinta oli kaikilta osin yksimielinen. Tämä kahden konsertin vierailu on nyt Nickin kolmas RSO-visiitti.”

Nicholas Collonia ja Tuula Sarotietä haastatteli Heikki Valsta.

Entä Nicholas Collon itse? Mikä oli hänen reaktionsa? ”Kun minulle soitettiin ja kysyttiin kiinnostusta, olin yllättynyt. Se oli jotenkin niin odottamatonta, mutta ei minun tarvinnut montakaan yötä nukkua ennen kuin päätös oli selvä. ”

Collonin oma muusikkous on alkanut noin 6-vuotiaana pianonsoitolla, teini-iässä instrumentit vaihtelivat mm. uruista alttoviuluun. Jo 10. ikävuoden tienoilta alkaen kapellimestarin rooli alkoi kiehtoa, ja 17-vuotiaana se oli menoa. Musiikin korkeakoulutuksensa hän hankki Cambridgestä, jota voisi melkein verrata Sibelius-akatemiaan. Niin monet tunnetut brittimuusikot ja kapellimestarit ovat sieltä oppinsa hakeneet.

”Onnekas Helsinki”

”Te olette Helsingissä hyvin onnekkaita. Teillä on kerrassaan upea konserttisali ja todella vahvasti sitoutunut, lojaali yleisö, joka on myös haaste kapellimestarille. Kuten orkesterit, myös yleisöt ovat kaikki erilaisia. Esimerkiksi saksalaiset yskivät herkästi, sellaista ei Helsingissä kuule juuri lainkaan. Minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen myös se, miten täysiä katsomot ovat. Ensimmäisillä kerroilla katsoin ylös ja näin siellä rivit täynnä väkeä, sitten katsoin ylemmäksi ja siellä oli sama juttu, kunnes huomasin, että liki katon rajassakin olivat paikat täynnä. Esimerkiksi Lontoossa orkesterit eivät voi useinkaan unelmoida loppuun myydyistä konserteista. Myös se, että RSO:lla on kehyksenään yleisradioyhtiö, on monella tapaa ainutlaatuista ja arvokasta ”.

Yhteinen huoli yleisöstä

Paljon puhutaan klassisen musiikin kriisistä.  Katsomoissa on enimmäkseen ikääntynyttä yleisöä. Collonin mukaan tilanne ei ole uusi. Konserttiyleisö on jo pitkään ja kaikkialla ollut valtaosin iäkkäämpää ikäluokkaa.  ”Orkesterien on löydettävä erilaisia keinoja, joilla nuorempien ikäluokkienkin silmät ja korvat saadaan auki klassiselle musiikille. Sen kautta voidaan odottaa myös lisää keski-ikäisiä kuulijoita, kun he ovat jättäneet taakseen lapsiperheen kiireet.”

Myös Nicholas Collon itse elää parhaillaan lapsiperheen ruuhkavuosia. Perheessä on kaksi poikaa, joista vanhin häthätää kouluikäinen, ja lapsista nuorin vasta joulukuussa syntynyt tytär. Kapellimestarin matkapainotteinen ura ei ole perhe-elämän kannalta koskaan helppo. ”Kysykää vaikka vaimoltani!” Internetin ansiosta on yhteydenpito kotiin kuitenkin nykyisin mutkattomampaa, ajasta ja paikasta riippumatonta.

Ennen ylikapellimestarin tehtävän alkua syksyllä 2021 Nicholas Collon vierailee vielä kaksi kertaa Helsingissä, ensimmäisen kerran tämän vuoden lokakuussa ja toisen toukokuussa 2021.

Teksti: Ritva Männynoksa
Kuvat: Anu Karessuo

Tuleva ylikapellimestari sai kotiin vietäväksi tuliaisia lapsille. Lahjapaketin hänelle ojensi Ritva Männynoksa.

Faust, Šostakovitš… RSOn kevätkausi jatkuu monipuolisena

Faust, Šostakovitš… RSOn kevätkausi jatkuu monipuolisena

RSO:n syyskauden teemat jatkuvat myös keväällä, uutta musiikkia on tarjolla runsaasti. ”Laaja, monipuolinen repertuaari motivoi myös muusikoita”, RSOn toinen soolofagotisti Jussi Särkkä kiteytti. RSOn ystäville järjestetyssä tilaisuudessa hän ja ystäväyhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta seuloivat esiin orkesterin kevätkauden ohjelmiston parhaat palat.

Yhä ajankohtainen Šostakovitš

Dmitri Šostakovitš jatkaa kevään säveltäjänimenä. Kevätkaudella RSO esittää peräti neljä hänen sinfoniaansa: 9:nnen, 10:nnen, 11:nnen ja 14:nnen sekä molemmat viulukonsertot. 9. sinfonia on sävelletty vuonna 1945, muut 1950-luvulla Stalinin kuoleman jälkeen.

”Šostakovitšin musiikki on edelleen pelottavan ajankohtaista. Hän eli jatkuvassa poliittisen koneiston puristuksessa ja henkilökohtaisen uhan alla. Hänen traumansa purkautuvat esiin hänen teoksistaan yhä ajankohtaisina”, Jussi Särkkä sanoi. Särkän mukaan Šostakovitšin musiikissa on suurimmat fagottiosuudet, mitä ylipäätään fagotille on kirjoitettu. ”Orkesterin ja fagotin dialogissa edellinen on murskaava koneisto, johon fagotin monologit tuovat omat yksilölliset tuskanhuutonsa.”

Syksyn Faust-teema huipentuu tammikuun puolimaissa Hector Berliozin Faustin tuomiolla, jonka Hannu Lintu johtaa. Solisteina ovat John Irvin, Florian Boesch, Markus Suihkonen ja Tuija Knihtilä. Mukana ovat Jani Sivénin valmentama Musiikkitalon kuoro ja Pasi Hyökin Ylioppilaskunnan Laulajat.

RSO:n toinen soolofagotisti Jussi Särkkä oli pukeutunut frakkiin, sillä kevätkauden ensimmäinen konsertti alkoi heti ystäväyhdistyksen tilaisuuden jälkeen.

Uusia ja kiinnostavia kapellimestareita

Monesta muusta sinfoniaorkesterista poiketen RSO:lla ei ole päävierailijaa. Jussi Särkkä pitää käytäntöä hyvänä. ”Se antaa hiukan enemmän vapautta valita hyviä ja kiinnostavia yhteistyökapellimestareita ylikapellimestarin vapaavuoroilla. Ollaan tähän tyytyväisiä. Toinen yleinen tyytyväisyydenaihe on pitkäjänteinen ohjelmistosuunnittelu. Orkesteri tietää tulevan ohjelmiston pääteokset pari vuotta eteenpäin.”

Vakituisen päävierailijan sijaan RSOn kunniakapellimestarit vierailevat säännöllisesti. Tammikuun lopulla RSO:ta saapuukin johtamaan orkesterin kunniakapellimestari Sakari Oramo. Oramon johtamassa konsertissa kuullaan Aarre Merikannon kaksi teosta, Fantasia ja Ekho, tanskalaisen Rued Langgaardin Sinfonia n:ro 6 ja Richard Straussin – RSOn syys- ja kevätkauden toisen merkittävän säveltäjän Vier letzte Lieder. Solistina on sopraano Anu Komsi. – Sakari Oramosta Särkkä nostaa esiin hänen taitonsa valita mielenkiintoisia uusia juttuja, tässä konsertissa ne ovat Strauss-helmiä.

Maaliskuun puolivälissä orkesteria johtaa sen toinen kunniakapellimestari, Jukka-Pekka Saraste. Ohjelmassa on kaksi sinfoniaa, Šostakovitšin 14:s ja Tšaikovskin 6:s eli ”Pateettinen”. Edellisen solisteina ovat sopraano Jelena Pankratova ja basso Mihail Petrenko.

Collon oli yksituumainen valinta

Helmikuussa korokkeelle nousee RSOn tuleva ylikapellimestari Nicholas Collon. Perjantain 14.2 ohjelmassa on Kalevi Ahon Sinfonisia tansseja, Thomas Adesin Viulukonsertto ”Concentric Paths op 23” solistinaan Pekka Kuusisto.

”Oliko Nicholas Collonin valinta RSOn ylikapellimestariksi rakkautta ensi silmäyksellä?”, Heikki Valsta kysyi Jussi Särkältä. ”Kyllä niin voi sanoa. En ole tähänastisen urani aikana kokenut missään orkesterissa yhtään näin yksituumaista valintaa, vaikka Collon oli johtanut orkesteriamme vain kerran ennen nimitystään.”

”Puhaltakakollegaltani, joka varmaan hyvistä syistä suhtautuu kapellimestareihin hyvin kriittisesti, tuli ensikonsertin harjoitustauolla paljon puhuva kommentti: Tämähän on liian hyvää ollakseen totta!”

Jussi Särkkä muistaa vielä Collonin ensimmäisestä johtamiskerrasta hauskan yksityiskohdan: ”Collonin noustessa korokkeelle joku yleisöstä huusi bravo, vaikkei orkesteri ollut vielä aloittanutkaan.”

Muistutettakoon, että Nicholas Collonin ja RSOn kenraaliharjoitus 14.2.2020 on vain RSOn ystävien jäsenille.

Musiikkitalon Terassilämpiöön oli kokoontunut iso joukko ystäväyhdistyksen jäseniä kuulemaan, mitä herkkuja orkesteri kevätkaudella tarjoaa. Edessä keskellä istuvat ystäväyhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala ja taloudenhoitaja Kaisa Ala.

Pultista orkesterin eteen

Maaliskuun ensimmäisessä konsertissa kapellimestari Han-Na Changin vierellä seisoo RSOn oma soolohuilisti Yuki Kojama, joka esittää Carl Nielsenin Huilukonserton. Konsertin päättää Šostakovitšin 10. sinfonia.

Jussi Särkän mukaan tällainen tilanne on ”kuumottava”. ”Jännittäminen oman orkesterin edessä on tietenkin yksilöllistä. On jotenkin epäloogista, että tyrimistä oman porukan edessä jännittää enemmän kuin esiintymistä vieraassa salissa, vaikka tietää, että kollegat ovat 100-prosenttisesti mukana. Tilanne on vähän vastaava kuin koesoitossa, kun on hakenut korkeampaa vakanssia orkesterista.”

Huhtikuu alkaa Suomen tuoreimman kapellimestarikomeetan Klaus Mäkelän johdolla. RSO kantaesittää Sauli Zinovjevin sille ja Ruotsin radiolle säveltämän Pianokonserton ja Anton Brucknerin 5:nnen sinfonian. ”On mielenkiintoista, että Klaus Mäkelä on tarttunut tähän teokseen. Yleensä Bruckner tulee kapellimestareiden ohjelmistoon vähän varttuneemmalla iällä”, Jukka Särkkä totesi.

Zinovjevin konserton tulkitsee islantilainen pianovirtuoosi Vikingur Olafsson.

Kuorojen juhlaa

Suomen merkittävimpiin lukeutuva mieskuoro, Polyteknikkojen Kuoro täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Juhlakonsertissaan se esittää Lotta Wennäkosken Uniin asti  -kuoroteoksen ja sillä on osansa Ferruccio Busonin Pianokonsertossa. Pianosolistina on Igor Levit. Busonilta kuullaan myös Berceuse élégiaque. Hannu Lintu johtaa.

Konserttikausi päättyy Dima Slobodenioukin johtaman Sinfonia Lahden vierailukonserttiin. Se esittää Prokofjevin Sinfonia concertante e-mollin, Modest Musorgskin Yön autiolla vuorella ja päättää Šostakovitšin suurten orkesteriteosten sarjan 9:nnellä sinfonialla. Sellosolistina on Jan-Erik Gustafsson.

Jussi Särkkä on pitkään soittanut RSO:ssa ja niinpä hänellä oli myös paljon muistoja orkesterista ja sen kapellimestareista.

Kamarisoitto kiinnostaa muusikoita

Kamarimusiikin soittaminen on RSOn muusikoiden keskuudessa erittäin haluttua. Tämän kevään kamarimusiikkifestivaali huhtikuun lopulla on saanut nimekseen Mind. Sen taiteellisina suunnittelijoina ovat ykkösviulisti Tarja-Leena Kirchner ja soolosellisti Tuija Rantamäki.

”Kamarimusiikki on niin kaukana pakkopullasta kuin mahdollista. Se kiinnostaa orkesterin muusikoita äärettömästi. Kamarimusiikki-ideat tuodaan orkesterimuusikoiden sisäisen johtoryhmän käsittelyyn ja niitä viedään yhdessä ideoiden esittäjien kanssa eteenpäin”, Jussi Särkkä kertoi.

Teksti: Pertti Jalonen
Kuvat: Airi Vilhunen ja Pertti Jalonen