Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Vilkas puheensorina täytti Musiikkitalon ravintolan jo hyvissä ajoin ennen RSOn ystävien jäsenillan alkua maanantaina 29.11. Reilut sata ystävää oli kerääntynyt kuulemaan muun muassa, mitä ylikapellimestari Nicholas Collonilla ja intendentti Tuula Sarotiellä oli kerrottavanaan. RSO:n muusikoista haastateltavina olivat huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. Ilmapiiristä huokui ilo siitä, että yli kahden vuoden tauon jälkeen ystäväjoukko saattoi vihdoin myös tavata toisiaan koronapassin ja maskien turvin.  

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli kaikki illan päävieraat. Sekä Nicholas Collonilla että Tuula Sarotiellä oli jo takanaan pitkäksi venynyt työpäivä RSO:n orkesteriharjoituksissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa. 

Nicholas Collon kertoi tutustuneensa jo varsin nopeasti orkesteriin ja alkaneensa myös tuntea lähemmin muusikoita, kiitos tähän mennessä yhdessä valmistellun 4-6 konserttiohjelman. Ohjelmiston kokoaminen on oma, paljon työtä vaativa mutta samalla hyvin antoisa osa ylikapellimestarin roolia. Yksittäisen konsertin kokoamisessa on myös oma punainen lankansa. Esimerkiksi seuraavassa keskiviikkokonsertissa oli tarjolla Benjamin Britteniä, Richard Straussia, Aaron Coplandia ja Igor Stravinskya. Kaikki teokset on sävelletty toisen maailmansodan viime hetkillä.    

Vastauksena kysymykseen, vieläkö kuherruskuukausi jatkuu, NIcholas Collon antoi jälleen tunnustusta muusikoille, joita hän luonnehti hyvin kurinalaisiksi, ammattimaisiksi ja työhönsä kunnioituksella suhtautuviksi. RSO:lla on yksi muista erottuva ominaispiirre: muusikot ovat harjoituksissa varsin hiljaa, jokunen tarkentava kysymys saattaa tulla esiin. ”The orchestra is very Finnish.” Muualla pienenkin harjoitustauon tultua lavalla alkaa yleinen puheenpulputus.

Saman viikon keskiviikkokonsertin ensimmäisten harjoitusten ja tulevien kausien ohjelmistosuunnittelun jälkeen Nicholas Collon jaksoi vielä kertoa ystäväyhdistyksen jäsenille ajatuksiaan RSO:sta ja tulevasta. Kuva Pertti Jalonen.

 

”Soinnin laatu ja yhdessä soittaminen”

Vaikka tänä päivänä sinfoniaorkesterit eri puolilla maailmaa ovat kokoonpanoiltaan ja ilmeiltään aiempaa kansainvälisempiä, se ei poista tiettyjä syvällä vaikuttavia eroja esimerkiksi eri instrumenttisektioiden soinnissa. ”Saksalaisen klarinetin tai käyrätorven soinnin erottaa missä tahansa.”   

”Kapellimestareiden tavoitteet voivat keskittyä orkesterin soinnin laatuun tai yhdessä soittamiseen. Itse pitäisin etusijalla, että orkesteri soittaa hyvin yhteen”, sanoi Nicholas Collon. Kapellimestarina häntä eivät itse konsertit jännitä käytännössä lainkaan. Yleisön ja orkesterin edessä on nautinnollista. Harjoitukset voivat sen sijaan olla todella hermostuttavia.  Etenkin ensimmäinen harjoitus on usein henkisesti rankka.

”Jollei Sibelius ja hänen musiikkinsa olisi minulle niin syvästi merkityksellistä, en olisi voinut ottaa tätä tehtävää vastaan ”, tunnustaa Nicholas Collon. ”Suomessa ei ehkä tunneta, miten suuri osa Sibeliuksella on Britannian musiikkikulttuurissa. Olen iloinen, että saan täällä johtaa niin monia hänen teoksistaan.”

Pandemia on muuttanut monella tapaa musiikkielämän toimintatapoja. Alati muuttuvien rajoitusten keskellä on koko ajan oltava valmiina muokkaamaan kuhunkin hetkeen sopivia ohjelmistoja, etsimään muusikoita ja saleja. ”Nyt suunnittelun aikajänne voi olla kuukausi, kun tavallisesti konserttikauden ohjelmistoa rakennetaan vähintään pari vuotta etukäteen. Näissä epävarmoissa oloissa me Tuulan kanssa keskustelemme kuitenkin jo vuoden 2023 ohjelmistosta.”

Nicholas Collonilla on kaksi brittiläisittäin jo alakouluikäistä poikaa ja parivuotias tytär. Paljon työnsä vuoksi matkustava isä yrittää välttää tilannetta, jossa häneltä odotettaisiin tuliaisia jokaiselta matkalta. ”No, muutaman muumi-jutun olen kyllä heille vienyt.”

Rajoituksista huolimatta ilon aiheita

Intendentti Tuula Sarotie iloitsee siitä, että orkesteri on kaikista rajoituksista huolimatta selvinnyt poikkeusajasta tähän saakka olosuhteet huomioon ottaen ”ihan normaalisti”. Suuri ilo on siitä, että yleisö on palannut sankoin joukoin konsertteihin ja RSO:n sisäinen rokotuskattavuus on 99 % , vain kahden tilanne ei anna myöten maskin käytölle.  

Onnea on Tuula Sarotien mukaan ollut myös siinä, että koesoittoja avoimiin paikkoihin ehdittiin järjestää ennen pandemian leviämistä Suomeen. Niistä valikoituivat muun muassa RSO:n vahvuuteen huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. RSO:n tulevista suunnitelmista hän ei vielä oikein voinut laajemmalti puhua, mutta ”Lontoossa on eräs kaikkien varmaan tuntema festivaali ja syksyllä kiertue Saksassa. Ondine tuottaa ensimmäisen Nicholas Collonin ja orkesterin yhteisen levyn, jossa on tämän kauden linjan mukaisesti Sibeliusta, Adesia ja Wennäkoskea.”

Musiikkitalon urkujen valmistuminen on vuoden myöhässä. Tällä tietämällä niiden pitäisi olla käytössä tammikuussa 2024, ja sen kunniaksi Esa-Pekka Saloselta on tilattu urkukonsertto. RSO haluaa Tuula Sarotien mukaan luonnollisesti kunnioittaa uutta instrumenttia sisällyttämällä ohjelmistoonsa myös urkumusiikkia.

Intendentti Tuula Sarotie ei vielä voinut kertoa tarkasti orkesterin kiertuesuunnitelmista, mutta vihjaisi kaikkien tuntemasta lontoolaisesta festivaalista ja ensi elokuusta. Heikki Valsta haastattelijana. Kuva Pertti Jalonen.

Jokaisella puhallinsoittajalla on oma stemma    

Toinen soolohuilisti Kaisa Kortelainen on ollut RSO:n kokoonpanossa kolmisen vuotta. Hänen omaan soitinarsenaaliinsa kuuluvat kultahuilu puusuukappaleineen, piccolo, altto ja traverso eli barokkihuilu. Tulevan ohjelmiston harjoittelu alkaa tavallisesti kolmisen viikkoa ennen konserttia, jolloin nuotit saadaan käyttöön. RSO:lla on muusikoilleen harjoitustiloja Musiikkitalossa. Kortelainen kollegoineen jakavat keskenään ”puunaisten ja puumiesten” harjoitushuoneet.

Tammikuun alkupuolella Kaisa Kortelainen soittaa solistina Lotta Wennäkoskelta tilatun Soie-huilukonserton, joten solistitehtävään on varauduttava harjoittelemalla joululomallakin. Onneksi isovanhemmat voivat hoitaa vajaan vuoden ikäistä Einoa. Kaisa kuvasi, miten puhallinsoittaja on aina ikään kuin solisti, sillä jokaisella soittaa omaa stemmaansa. Orkesterislangilla ”uimiseen” eli “löysäilyyn” ei ole harjoituksissakaan varaa, vaan stemma on syytä osata jo silloin.  

Kaisa Kortelainen valmistautuu joululomalla tammikuiseen Lotta Wennäökosken huilukonserton soolotehtävään. Kuva Airi Vilhunen.

RSO:ssa on totuttu kansainvälisiin muusikkokollegoihin ja kapellimestareihin. Orkesterin sisäinen puhekieli on sekä suomea että englantia ja välillä niiden sekoitusta. Yhdistyksemme jäsen oli etukäteen lähettänyt kysymyksen orkesterin joissakin konserteissa käyttämästä värikoodista. Kaisa Kortelainen kertoi orkesterilaisten itse päättävän siitä. Ilmoitustaululla on ohjeet, joiden päälinjan mukaan pukeutumisessa voi olla jotakin punaisen tai sinisen sävyjä, ja väri pyritään soinnuttamaan solistin pukeutumiseen. Miessolistien voi luottaa lähes aina pukeutuvan mustaan. Naissolistien esiintymisasua on etukäteen vaikea, jollei mahdotonta ennustaa, joten silloin on parasta pitäytyä tummassa.

Kaverin vinkin ansiosta Zürichistä Helsinkiin

Eteläkorealainen Han Kim on kuulunut toukokuun 2018 koesoittojen perusteella RSO:n soittajistoon saman vuoden syyskuusta lähtien. Opiskeluaikanaan Han Kimillä oli ilo päästä myös klarinetistilegenda Sabine Mayerin oppiin, ja niiltä jäljiltä hän päätyi muusikoksi Zürichiin. Kansainvälinen nettisivusto julkaisee tietoja vapaista työpaikoista eri orkestereissa. Han Kimillä on RSO:ssa ennestään tuttuja maanmiehiä kuten altisti Ezra Woo ja oboisti Kyeong Ham. Woolta hän sai vinkin klarinetistin koesoitosta, osallistui siihen ja on nyt RSO:n toinen sooloklarinetisti.  

Han Kim kertoi opiskelleensa Etonissa Englannissa, samassa koulussa kuin häntä ylemmällä luokalla ollut Nicholas Collon. Kuva Pertti Jalonen.

Myös klarinetteja on huilujen tavoin soinniltaan ja kooltaan erilaisia aina haastattelumikrofonin kokoisesta E-flat klarinetista kontrabassoklarinettiin, jota Han Kim havainnollisti itsensä mittaiseksi. Klarinettien puuaines on perinteisesti ollut eteläafrikkalainen grenadilla, mutta sen saatavuusongelmia korvaamaan on nyttemmin käytetty myös puksipuuta. Jos aikaa olisi, Han Kimiltä irtoaisi kevyesti perusteellinen kuvaus oman soittimensa laadusta, ominaisuuksista ja vaativuudesta. Vaativia ovat välillä myös kesken teoksen tarpeelliset soittimien vaihdot. Aaron Coplandin Appalakkien keväässä Han Kimillä on kokonaista viisi sekuntia aikaa vaihtaa klarinettia.  

Ilmeisen vaikuttuneena Han Kim kuvailee RSO:n hämmästyttävän monipuolista ohjelmistoa ja erityisesti orkesterin vahvuuksia nykymusiikin tulkkina. Hänen omia suosikkejaan ovat Magnus Lindbergin teokset. Kulttuurilleen tyypilliseen tapaan hän kehui Helsinkiä ja Suomea, oikeastaan kaikkea täällä kokemaansa. Pandemiasta huolimatta hän on tänä vuonna päässyt kotimaahansa jo kerran ja joulukuussa on edessä seuraava matka.

Nuoren sellistin selkeä tavoite

Vakiintuneen tavan mukaisesti RSOn ystävät tarjoaa esiintymistilaisuuksia nuorille muusikoille, jotka ovat sijoittuneet kärkipäähän oman instrumenttinsa kilpailuissa. Oulun konservatorion kasvatti Pekka Smolander on juuri aloittanut opintonsa Sibelius Akatemiassa. Hän on jo kokenut kilpailija, joka viimeksi kunnostautui nuorille suunnatussa Porvoon sellokilpailussa. Niin Salon kuin Porvoonkin kilpailut ovat Pekka Smolanderille esiaskeleita tulevaan Turun sellokilpailuun. RSO:n Tuomas Lehdon oppilaana hän on nyt kolmatta vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle kristallinkirkkaat: hänestä tulee ammattisellisti. RSOn ystäville hän esitti kaksi osaa Bachin sellosarjasta.

Porvoon sellokilpailussa menestynyt Pekka Smolander palkittiin myös RSOn ystävien kunniakirjalla ja kutsulla esiintymään ystäväyhdistyksen jäsenillassa. Kuva Airi Vilhunen.

Ystäväyhdistyksen tulevia tapahtumia

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala ja tiedottaja Airi Vilhunen kertoivat lähitulevaisuuden tapahtumista. Kaisa Ala pohjusti vielä ennen vuoden loppua käyttöön otettavaa sähköistä jäsenkorttia. Sen toivotaan saavuttavan mahdollisimman laajan suosion, sillä sen avulla säästyy sekä työtä että kustannuksia. Tarkat ohjeet sähköisen jäsenkortin käyttöönotosta tulevat lähiaikoina erikseen. Sen rinnalle jää vielä mahdollisuus saada entisenlainen pahvikortti.

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala esitteli yhdistykselle tulevaa uutta sähköistä jäsenkorttia. Kuva Pertti Jalonen.

Airi Vilhusella oli toiveikkaita terveisiä avoimista kenraaliharjoituksista, joita monet jäsenet illankin aikana kertoivat ikävöineensä. Jos korona ja sen vaatimat rajoitukset suovat, kevätkaudella voisi olla tarjolla ehkä jopa 3-4 avointa kenraaliharjoitusta. Yhdistyksen vuosikokous on 1.3.2022 musiikkitalon terassilämpiössä. Airi kannusti jäseniä aktiiviseen yhteydenpitoon yhdistyksen eri kanavien (sähköposti, Facebook) kautta.

Ellei korona muuta tilannetta, jäsenille on keväällä luvassa RSO:n avoimia kenraaliharjoituksia, yhdistyksen tiedottaja Airi Vilhunen kertoi. Kuva Pertti Jalonen.

Tyytyväisiä ystäviä

Jäseniltaa oli mitä ilmeisimmin kovasti kaivattu, sillä se tuli monen ystävän kanssa keskusteltaessa ensimmäisenä esille. Auli Lappalaisen ja Juha Virtasen tavoin useat sanoivat myös odottavansa innolla taas pääsyä kenraaliharjoituksiin. Maria Penttinen piti jäseniltaa oikein onnistuneena ja harmittele, ettei ole jo aika pitkän jäsenyytensä aikana aiemmin osallistunut vastaaviin tilaisuuksiin. Irmeli Tuomimäki ja Reino Lampinen muistelivat viimeksi ennen koronarajoituksia järjestettyä ystävien Wienin matkaa ja toivoivat, että pandemian hellittäessä ystäville olisi tarjolla yhteisiä musiikkimatkoja sekä ulkomaille että kotimaassa. Viime metreillä koronan takia peruuntunut matka Hampuriin ja siellä Elbphilharmonie-konserttitaloon kangasti jo toiveikkaasti monen mielessä. Yhdistys tarjoaisi mielellään myös etäyhteyttä jäsentilaisuuksiinsa, mutta niissä on pelattava varman päälle. Striimatun musiikkiesityksen levitys saattaa synnyttää tekijänoikeuksiin liittyviä korvausongelmia.

Ulla Martikainen-Florath oli yksi yhdistyksen perustajajäseniä ja nyt iloisena, kun taas pystyttiin kokoontumaan jäseniltaan. Kuva Pertti Jalonen.

 

Teksti Ritva Männynoksa
Kuvat Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen

Ystäväyhdistyksen jäsenillassa muusikot ja yleisö tapasivat

Ystäväyhdistyksen jäsenillassa muusikot ja yleisö tapasivat

Musiikkitalon ravintola oli tupaten täynnä orkesterin ystäviä 4. marraskuuta. Illan avasi RSOn ystävien puheenjohtaja Eija Kujala, joka paljasti, että soittajia on hajasijoitettu eri pöytiin ympäri salia. Minun pöydässäni istui lyömäsoittaja Jerry Piipponen, joka on myös orkesterin valtuuskunnan jäsen.

Alkajaisiksi varapuheenjohtaja Heikki Valsta kutsui lavalle jäsenilan tämänvuorisen nuoren muusikon, harpisti Hilda Kunnolan. Hän soitti lempisäveltäjänsä ranskalaisen Marcel Tournierin kolmiosaisen sarjan Images.

Ylikapellimestari Hannu Lintu ei päässyt tällä kertaa ystäväiltaan, sillä hän istui juuri samaan aikaan Lissaboniin menevässä koneessa. Edessä oli konsertti Gulbenkian konserttitalossa. Orkesterin puolesta intendentti Tuula Sarotie kertoi viimeiset kuulumiset mm. kiertueesta Wieniin ja Pohjois-Italiaan. Wienissä Oorkesterin konsertteja oli seuraamassa iso joukko RSOn ystäviä.

RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi salintäydelle yleisölle orkesterin kuulumisia ja Keski-Euroopan kiertueen kokemuksista sekä äskettäin päättyneestä Magnus Lindberg -festivaalista. Ystäväyhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli.

Miksi matka suuntautui juuri Wieniin? ”Jos haluaa olla kansainvälisesti merkittävä orkesteri, täytyy esiintyä kahden vuoden välein Wienissä. Tällä kertaa järjestäjä oli toivonut itävaltalaisen Martin Grubingerin ympärille rakennettua ohjelmistoa, ja hän soitti Fazil Sayn lyömäsoitinkonserton”, Sarotie kertoi. Suomalaiset näkyivät kiertueen konserteissa, viulisti Elinä Vähälä oli solistina, ja ohjelmistossa oli Sebastian Fagerlundin Hannu Linnulle omistettu Drifts– teos.

Äsken päättynyt Magnus Lindberg -festivaali oli Sarotien mukaan menestys. ”Kaikki konsertit oli myyty loppuun. Konserttiin, jossa Kraft esitettiin, olisi voitu myydä vielä viisi sataa lippua enemmän.”

Orkesterivaltuustokunta, joka samalla on RSO:n muusikkoyhdistyksen hallitus, oli kokonaisuudessaan ystäväyhdistyksen jäsenillan vieraana. Oikealta puheenjohtaja Miikka Saarinen, Reeta Maalismaa, Camilla Vilkman, Jerry Piipponen, Tuukka Vihtkari ja varapuheenjohtaja Jakob Dingstad.

Heikki Valsta kutsui lavalle orkesterin valtuuskunnan, jonka puheenjohtaja on trumpetisti Miikka Saarinen ja jäseniä viulisti Reetta Maalismaa, alttoviulistit Camilla Wilkman sekä Jakob Dingstad. Lavalle hyppäsivät myös meidän pöydästä Jerry Piipponen sekä fagotisti Tuukka Vihtkari sekä myöhemmin trumpetisti Jonas Silinskas.

Valsta onnitteli norjalaista Dingstadia, joka on saanut käyttöönsä Yleisradion eläkesäätiön omistaman huippusoittimen. Hyvää suomea puhuva Jakob Dingstad on yksi monista ulkomaalaisista, joita tuntuu nousevan Musiikkitalon lavalle jatkuvan tasaisesti. Toinen tulokas on liettualainen Jonas Silinskas, joka kiersi Tampereen kautta Helsinkiin. Tampereelle hän tuli vaihto-oppilaana, jäi ja viihtyi peräti 11 vuotta.

Liettuassa syntynyt Jonas Silinskas on viihtynyt jo pitkään Suomessa muusikkona. RSO:ssa hän aloitti tammikuussa ja soittaa perjantaina 8.11. konsertin toisena solistina.

Ulkomailta saapuneiden soittajien määrä on kasvanut noin kolmannekseen. ”RSO:n maine on niin kova ulkomailla, että koesoittoihin tulee kymmenittäin soittajia kokeilemaan onneaan”, Saarinen kertoi. Seuraavista ulkomaalaisista on jo yksi tiedossa, britti Nicholas Collon, seuraava ylikapellimestari, joka aloittaa syyskaudella 2021. Hän piipahtaa jo ensi vuonna 14. ja 15. helmikuuta johtamassa Helsingissä, ja solistina on viulisti Pekka Kuusisto.

Ilta päättyi “taivaallisen kauniiseen” soittoon Hilda Kunnolan esittäessä belgialaisen Alphonse Hasselmansin konserttietydin La Source.

Hilda Kunnola ilahdutti jäsenillan yleisöä melkein taivaallisella soitollaan.

 

Teksti Marja Salmela.
Kuvat Eija Kujala, Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen.

Jäsenilta Musiikkitalon ravintolassa 6.11. klo 18.30 alkaen

Jäsenilta Musiikkitalon ravintolassa 6.11. klo 18.30 alkaen

Tämän syksyn jäsenilta järjestetään Musiikkitalon ravintolassa tiistaina 6.11.2018 klo 18.30 alkaen. Luvassa on taas musiikia, RSO:n ja yhdistyksen kuulumisia sekä mukavaa yhdessä oloa. Ilmoittautuminen jäseniltaan on jo päättynyt ja sali tulee olemaan täynnä.

Illan vieraiksi saamme ylikapellimestari Hannu Linnun ja intendentti Tuula Sarotien, jotka kertovat ainakin RSO:n tämän kauden suuresta Mahler-kokonaisuudesta. Kolmas vieras on viulunrakentaja ja arvosoittimien tuntija Eero Haahti, joka yhdessä Tuula Sarotien kanssa kertoo RSO:n arvosoittimista ja niiden mielenkiintoisesta historiasta. Jatkamme myös jäseniltojen perinnettä ja esittelemme lupaavan ja lahjakkaan nuoren muusikon, tällä kertaa sellisti Leonardo Chiodon. Hän  menestyi erinomaisesti lokakuussa järjestetyssä Paolon sellokilpailussa sijoittuen kilpailun jaetulle neljännelle sijalle. Musiikkiaiheiden välissä on vielä lyhyt esittely syksyn jäsenkyselyn tuloksista.

Musiikkitalon ravintolassa halukkaat nauttivat iltapalatyyppisen aterian, jonka hinta on hinta on 19€/henkilö. Talon viinit maksavat 8€/12 cl ja kahvi, tee tai kivennäisvesi 3,50€ kpl. Jos olet unohtanut, minkä vaihtoehdon ilmoittautuessasi valitsit, tarjoilijoilla on lista valinnoista.

Kulku ravintolaan on Musiikkitalon aulan kautta. Eteispalvelu on maksuton.

Kotiin jääville on myöhemmin luvassa juttu illasta täällä kotisivuilla.

Ossi Tanner, lämpimät onnittelut Tampereen pianokilpailun voitosta

Ossi Tanner, lämpimät onnittelut Tampereen pianokilpailun voitosta

Tampereen pianokilpailun voittaja Ossi Tanner esiintyi marraskuussa RSOn ystäväyhdistyksen jäsenillassa.

Perjantai-ilta 5.5. oli voittoisien nuorten pianistien juhlaa. Tampereen pianokilpailun voitti Ossi Tanner, joka hurmasi RSOn ystävät taidoillaan jo viime syksyn jäsenillassa. ”Hänestä kuulemme vielä”, oli helppo jäsenillassa ennustaa. Tampereen loppukilpailussa perjantaina Ossi esitti Chopinin Pianokonserton. Tästä linkistä voit katsoa ja kuunnella Ossin esityksen ja arvioida itse esitystä. (klik).

Samana iltana RSO:n perjantaikonsertin solistina loisti Daniil Trifonov, joka sai Ravelin Pianokonsertosta ansaitsemansa aplodit. Ennätysmäärä konsertin yleisöstä jäi kuuntelemaan loistavaa pianistia myös Myöhäisillan kamarimusiikki -osuuteen. Lavalle saapui rennosti farkkuihin vaihtanut solisti, ja yleisö kiitti Šostakovitšia soittanutta taituria seisaaltaan. Trifonov on aloittanut menestyksellisen uransa kilpailuvoittajana saman ikäisenä kuin Ossi Tanner nyt. Edellisen kerran Trifonov esiintyi RSO:n solistina joulukuussa 2013.

Yle Areenasta ja tästä linkistä voit katsoa Trifonovin esityksen ja koko RSO:n konsertin. (klik)

RSOn ystävät olivat marraskuun jäsenillassa yksimielisiä, että 19-vuotias Ossi Tanner on jo loistava pianisti.