Alvar Aallon suunnittelema Säynätsalon kunnantalo on yksi Jyväskylän jäsenmatkan tutustumiskohteista.
Ystäväyhdistyksen syksyn toiminnan avaa jäsenmatka Jyväskylään konserttiin ja tutustumaan “Alvar Aalto -pääkaupunkiin”. Suomen Muusikkojen liitto juhlistaa 100-vuotista historiaansa tilausteoksella, jonka kantaesitys on Jyväskylässä. Teoksen solistina on RSO:n 1. soolosellisti Tuomas Lehto ja sopraanosolistina Tiina-Maija Koskela. Jyväskylä Sinfoniaa johtaa Ville Matvejeff.
Jyväskylä Sinfonian konsertti 6.9. Jyväskylän Teatteritalossa
Kaikuja Galántasta
kapellimestarina Ville Matvejeff, solisteina Tiina-Maija Koskela, sopraano, ja Tuomas Lehto, sello. Joseph Haydn: Sinfonia nro 38, ”Kaiku” Uljas Pulkkis: Teos sopraanolle ja sellolle, Suomen Muusikkojen liiton tilausteos (kantaesitys) Aarre Merikanto: Sellokonsertto nro 2 Zoltan Kodaly: Tansseja Galantasta
Ennen konserttia taiteilijatapaaminen klo 18.15 teatteritalon kulmalämpiössä: Tiina-Maija Koskela, Tuomas Lehto, Uljas Pulkkis, Suomen Muusikkojen liiton edustaja sekä viulisti Heta Forsten.
Jyväskylä Sinfonian solistina soittaa Tuomas Lehto, RSO:n 1. soolosellisti.
Jäsenmatkan ohjelma
Keskiviikko 6.9.
Klo 13.24 Lähtö Helsingistä junalla Helsinki – Jyväskylä (junamatkalla lämmin ateria)
Klo 16.40 Saapuminen Jyväskylään ja majoittuminen Hotelli Versoon, joka on keskustan kävelykadulla
sijaitseva viihtyisä hotelli, os. Kauppakatu 35, www.hotelliverso.fi
Klo 18.15 Taitelijatapaaminen Jyväskylän teatteritalossa
Klo 19.00 Jyväskylä Sinfonian konsertti
Torstai 7.9.
Aamiainen hotellissa.
Klo 9.00 Lähtö Alvar Aalto -kiertoajelulle tutustumaan Alvar Aallon pääkaupunkiin ja hänen töihinsä siellä. Matkalla vieraillaan myös Aallon suunnittelemissa Säynätsalon kunnantalossa ja Muuramen kirkossa sekä Alvar Aalto -museossa.
Muuramen kirkossa Tuomas Lehto, sello, ja Ville Matvejeff, piano, pitävät pienen kamarimusiikkiresitaalin ystäväyhdistyksen jäsenille.
Klo 13.00 Lounas Jyväskylän Vanhassa Asemaravintolassa
Klo 15.15 Paluu junalla Helsinkiin, jossa ollaan klo 18.35
Muuramen kirkossa tutustutaan Aallon arkkitehtuuriin ja kuunnellaan kamarimusiikkia.
Matkan kokonaishinta Helsingistä junalla lähteville yhdistyksen jäsenille on 210€ ja ilman junamatkaa 145€. Lisämaksu 1-hengen huoneesta 60€. Vain konserttiin ja kiertoajeluun osallistuvat maksavat 70€ ja pelkkään kiertoajeluun 45€.
Ilmoittautuminen viimeistään maanantaina 14.8. 2017. Jäsenille on lähetetty ilmoittautumistiedot jäsenkirjeessä ja muistutus matkasta 29.7.. Myös jäsensivuilla on hinta- ja ilmoittautumistiedot. Jäsensivuille pääsevät vain yhdistyksen jäsenet kirjautumalla näiden nettisivujen käyttäjäksi. Jos kirjautuminen tuottaa ongelmia, lähetä viesti yhdistyksen sähköpostiin rso.ystavat@gmail.com.
Lisätietoa Alvar Aalto -kierroksen kohteista
Säynätsalon kunnantalo
Säynätsalon kunnantalo (Alvar Aalto 1949-52) on yksi arkkitehti Alvar Aallon merkittävimmistä töistä, jolla on oma asemansa 1900-luvun arkkitehtuurin historiassa. Jo rakennusvaiheessa talo herätti huomiota ainutlaatuisuutensa vuoksi. Rakennuksen valmistumisen jälkeen Säynätsaloon on virrannut innokkaita vierailijoita kaikkialta maailmasta: opiskelijoita, arkkitehtiryhmiä ja yksittäisiä vierailijoita, nykyään noin 3000-4000 vuosittain. On todettu, että Kunnantalo on tehnyt Säynätsalosta Suomen kansainvälisesti tunnetuimman saaren.
Säynätsalon kunnantalo on toteutettu vuonna 1949 pidetyn kutsukilpailun pohjalta. Aalto loi kunnantalosta pienelle Säynätsalolle monumentaalisen kohokohdan. Linnamaisen punatiilirakennuksen keskellä on korotettu sisäpiha, josta on käynti kunnan hallinnollisiin tiloihin ja kirjastoon. Kunnanvaltuuston istuntosali kohoaa muuta rakennusryhmää korkeammalle ja hallitsee juhlavasti aluetta. Rakennuksessa on myös asuntoja ja liiketiloja, joista osa on muutettu muihin tarkoituksiin. Kunnantalon rakentamista Aalto valvoi pieteetillä. Se onkin yksi hänen pääteoksistaan.
Muuramen kirkko
Muuramen kirkko on tyypiltään pohjois-eteläsuuntaan sijoitettu yksilaivainen tiilestä rapattu pitkä kirkko. Kirkko sijaitsee Muuramen harjulla. Kirkon sisäänkäyntiä kehystää kirkkolaivan pohjoispäässä triumfikaari. Sisäänkäynti sijaitsee tämän riemukaaren alaosassa. Kirkko peruskorjattiin 2016 ulkoa ja sisältä. Peruskorjauksen lähtökohtana oli palauttaa kirkko alkuperäiseen asuunsa sen värimaailmaa myöten. Alvar Aalto teki suunnitelmat 1920-luvulla seitsemään kirkkoremonttiin. Sakraalitiloista ainoastaan Muuramen kirkko toteutui. Aallon hyvän maun mukainen kirkko syntyi rakkaudesta kauneuteen. Siihen kuului muotojen puhtautta ja harmoniaa. Aalto sanoo, että ”arkkitehtuurissa on taka-ajatus, joka kurkkii kulman takana, ajatus luoda paratiisi… Jokaisella rakennustaiteellisella tuotteella… me haluamme rakentaa maanpäällistä paratiisia ihmisille.” (1957)
Aallolle Italia ja välimerenmaailma olivat pitkään harmonian heijastajia. Sieltä hän etsi ratkaisuja, jotka johtavat tasapainoon,hyvinvointiin ja terveyteen. Kirkko on Aallon 1920-luvun lukuisista kirkkosuunnitelmista ainoa toteutunut. Se on vaaleaksi rapattu pitkäkirkko, jossa näkyy Italian vaikutusta mm. kellotornissa ja seurakuntasalin alla olevassa loggiassa. Kirkon sisätiloja on muutettu 1979.
Syyskaudella RSOn ystävät ry järjestää kolme jäsenmatkaa, joilla musiikin lisäksi voi nauttia myös arkkitehtuurista ja hyvästä ystäväseurasta.
Jyväskylä Sinfonian konsertin kapellimestari Ville Matvejeff.
6.-7. syyskuuta matkataan junalla Jyväskylään kuuntelemaan Jyväskylä Sinfonian konserttia, jonka solistina soittaa RSO:n 1. soolosellisti Tuomas Lehto. Kaikuja Galántasta -konsertin johtaa Ville Matvejeff ja siinä kuullaan mm. Suomen Muusikkojen liiton 100-vuotisen historian kunniaksi tilattu teos Uljas Pulkkikselta. Jäsenmatka on myös erinomainen mahdollisuus tutustua Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Lue lisää tästä matkasta erillisestä jutusta (klik).
Lokakuun jäsenmatkalla Kuusankoskelle kuunnellaan RSO:n muusikoista koostuvaa Ackord-kvartettia.
Lokakuun retki järjestetään Kuusankoskelle (Kouvola) sunnuntaina 15.10. kuuntelemaan RSO:n soittajista koostuvan Ackord-kvartetin (Annemari Åström, Taru Kircher, Atso Lehto ja Eeva Rysä) kamarimusiikkikonserttia historiallisessa tehdasmiljöössä, jota matkalaisille esittelee arkkitehti ja tutkija Rurik Wasastjerna. Koko päivän retken hinta-arvio on 80€. Tästä matkasta lisää tietoa elokuussa.
RSO:n joulukuinen Suomi 100 -juhlakonsertti on kauniissa Estonia-teatterin konserttisalissa.
RSO konsertoi Tallinnassa Estonian konserttisalissa lauantaina 9.12.2017 ja juhlistaa konsertilla Suomi 100 ja RSO 90 -juhlavuosia. Ystäväyhdistys tekee jäsenmatkan Tallinnaan 9.–10.12.2017 kuuntelemaan RSO:n konserttia. Tarkemmat tiedot matkasta ja sunnuntain ohjelmasta (mahd. baletti) elokuussa.
RSOn ystävien Viipurin matkaan sisältyi musiikkia ja nähtävyyksiä.
Miksi halusin mukaan Viipurin matkalle? Pari vuotta Alvar Aallon kirjastoa nuorempana olen kuullut siitä ja nähnyt vanhoja valokuvia. Nyt saisin nähdä sen restauroituna vihdoinkin. Suvussani ei ole viipurilaisia, mutta jotakin tekemistä meillä on ollut sikäläisten kanssa. Kirjailija Kai Linnilä kertoi meidän molempien isoisien pyytäneen Otto-Iivari Meurmania suunnittelemaan lapsuuden kotikyläni Kiuruveden asemakaavan, jonka toteuksen johti geodeettisetäni. Meurman oli Viipurin asemakaava-arkkitehti 1918-1937. Isoisäni kuoli 1934, joten Meurman teki asemakaavoja Viipurin aikoinaan myös muille paikkakunnille. Meurman yöpyi mummulassani – maaseudulla ei ollut hotelleja siihen aikaan.
Oululainen äitini oli 1930-luvun alussa kesällä Viipurin Tanhuvaarassa voimistelukursseilla. Samaan aikaan oli isäni sotaväessä Perkjärvellä. He eivät kuitenkaan vielä tavanneet siellä. Äidin kehotuksesta isäni sisar, nyt 96-vuotias tätini, oli Tanhuvaarassa elokuussa 1939. Alle kaksikymppiset koulutytöt asuivat Pappilanniemen liikuntaopistossa kuin internaatissa. Heitä oli kielletty ankarasti menemästä illalla kaupungille. ”Me karkasimme ikkunasta. Onneksi”, sanoi tätini, sillä se oli viimeinen kurssi. Pyöröhirsinen rakennus paloi sodassa; opisto jatkoi toimintaansa Savonlinnassa.
Näillä eväillä olin siis Viipurissa nopealla nykyjunalla. Hotelli Viktorialla on ”likietuinen” sijainti. Aulan ikkunasta näkyi Viipurin linna veden yli. Kun ”kiiruhdimme” jäisen torin poikki kohti Kauppahallia jäi Pyöreä torni torin vasemmalle laidalle kauemmaksi. Kauppahallin runsaudensarvi vihanneksia, hedelmiä, leipää ja mm. pellavaa oli uskomattoman erilainen verrattuna Neuvostoliiton aikaan.
Viipurin kauppahallin näkymää ja tarjontaa.
Kirjasto valmiina konserttiin. Jo katosta näkyy, kuka on suunnitellut Viipurin kirjaston.
Bussi vei meidät puiston reunalle, jossa ohitimme ensin Jussi Mäntysen Hirvi-patsaan ja sitten näimme Alvar Aallon kirjaston rauhoittavan puhtaana; olimme ajaneet vanhojen ”meidän aikaisten” talojen ohi. Niiden rappaus hilseili pahasti. Kuuntelimme ensin pienen konsertin puiston puoleisessa salissa. Korokkeella odotti valkea flyygeli, kapean salin lattia oli täynnä istuimia, kuin Aallon mööpelinäyttelyssä; topattua, selkänojallista ruokapöydän tuolia ja 3-jalkapallia. Jokaikinen kirjaston tuoli oli kerätty sinne. Yllämme aaltoili kuulu paneloitu Aalto-katto. Saimme kuulla suomalaista piano- ja viulumusiikkia: Melartinia, Kuulaa ja Sibeliusta. Katselin ikkunaseinän läpi puistomaiseman yli funkistaloriviä ja tuntui siltä kuin olisin ollut Töölössä.
Viipurin kirjasto ja aaltoileva kaide, jonka suunnittelija on helppo tunnistaa.
Sitten kirjaston puolelle. Kaikki oli entisöity; kattoikkunoiden valo ei riitä aina, varsinkaan talvella. Niinpä siellä paloi lisäksi oudon näköisiä lamppuja. Missään en muista nähneeni tyypillisiä Aallon valaisimia. Massiivipuinen kaide kaartui upeasti tukien siirtymistä tasolta toiselle. Oliko pahvinen kortisto asiakastietoja varten vai restauroituja; kyllä siellä tietokoneita näkyi näppäiltävän. Naisten huoneessa oli mahdotonta puuteroida nenää – ihan kirjaimellisesti! Olen kitistynyt ehkä 167-senttiseksi, mutten nähnyt peilistä kuin nenänvarteni. Nykyistä suurempien kaakelilaattojen ylimmän rivin olisi voinut purkaa pois, jotta leveälle ulottuva peili olisi saatu alemmaksi. Huulia ei nähnyt maalata.
Illalla olimme RSO:n konsertissa – ilmeisesti vanhassa teatterissa. Orkesteri oli typistetty, jotta soittajat mahtuisivat instrumentteineen pienelle näyttämölle. Hyvä, etteivät reunimmaiset viulistit tippuneet yleisön joukkoon. Ohjelmisto oli muuttunut moneen kertaan jo ennen matkaa. Konsertin jälkeen arvailimme, että ensimmäinen kappaleen oli säveltänyt Pietarissa syntynyt Ernest Pingoud, toisen kappaleen Väinö Raitio ja kolmas oli tuttu BeethoveninEroica.
Olen ollut koko ikäni Yle Radio 1:n kuuntelija sillä isäni osti äidille ja minulle yhteiseksi ( minulle ensimmäiseksi) joululahjaksi radion. Sieltä opin lausumaan myös hugenottinimen Pingoud (Pään Guu). Joidenkin tietojen mukaan Pingoud olisi syntynyt 14.2.1887, joten vietimme hänen 130:ttä syntymäpäiväänsä Ystävänpäivänä 2017, toiset tiedot taas ilmoittavat syntymäpäiväksi 14.10.1887. Äitinsä puolelta Pingoud on sukua saksalaistaustaisille Sesemanneille. Tampereella on juuri avattu naistaiteilijoiden näyttely. Yksi heistä on Elga Sesemann. Serkku varmaankin.
Toisena matkapäivänämme kävimme Uno Ullbergin Taidemuseossa, joka on nykyään Eremitaasin filiaali. Ylväs rakennus! Kiertäviä näyttelyitä Pietarista. Naiviudessani luulin näkeväni edes joitakin aarteita Eremitaasin yltäkylläisyydestä, mutta ei. Muisteltiin Suurta isänmaallista sotaa, jonka Napoleon hävisi. Akvarelleja ja piirroksia – kuin Tolstoin Sota ja rauha -teoksen kuvitusta sekä Kutusovin ja muiden venäläisten sotapäälliköiden esineitä. Ihanin oli voittaneen armeijan kenraalin musta päähine, jota koristi upea harmaa ”höyhenasetelma” – tietysti vitriinissä, ettei sitä hypisteltäisi.
Paikallinen oppaamme joutui taas tulkkaamaan simultaanisesti museon edustajan esityksen. Larissa-rouva puhuu hyvin suomea, mutta tuo simultaani-tilanne tekee kielestä kankeamman varsinkin kun käännetään runsaskuvioisesta suurvallan kielestä meidän nuorempaan ei indoeurooppalaiseen ja luterilaiseen ajatustapaamme.
Viipurin linna aurinkoisena matkapäivänä.
Linnassa oli pieni näyttely sen omasta historiasta sekä Suomen ajasta Viipurissa. Siellä oli myös yksi kuva Tanhuvaarasta, jossa naisryhmä harjoitteli vannevomistelua. Torni oli onneksi remontissa, ettei tarvinnut nousta ylös huonojalkaisena.
Hieno reissu, aurinko paistoi, mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Tuo öljy- ja kaasumaa öyhyttää sisätilat niin lämpimiksi, että aina oli lähes hikinen olo; ilmanvaihtokaan ei oikein toiminut. Varakas maa voisi kyllä hoitaa sen kuntoon. Läksin matkalle ensikertalaisena RSO:n ystävänä. Jännitin hieman etukäteen miten pärjään. Tutustuin fiksuihin ja hauskoihin herjanheittäjiin. Kouluaikojeni pesäpallopelien päättymistä muistellen sanon kaikille mukana olleille ja matkaa järjestäneille: “Kiitos reippaasta vastuksesta!”
