Perinteen mukaisesti RSOn ystävät seurasi oman orkesterinsa jalanjälkiä Tallinnaan, jossa orkesteri konsertoi 27.5. Estonian konserttisalissa. Kaikkiaan 40 jäsentä ehti varmistamaan ajoissa paikkansa kulttuurimatkalle, viimeinen peruutuspaikka tuli kaksi päivää ennen lähtöä. Kaksipäiväiseen ohjelmaan kuului myös tutustuminen Arvo Pärt -keskukseen, kiertoajelu Tallinnassa ja Fotografiska näyttelyineen.
Arvo Pärt -keskus sijaitsee kauniilla mäntykankaalla lähellä merta.
Arvo Pärt -keskus sijaitsee Laulasmaalla, 35 km Tallinnasta. Menimme paikalle omalla bussilla, mutta omatoimimatkailijoille tiedoksi, paikalle pääsee myös yleisellä linja-autoyhteydellä (bussit nro 126, 127, 127A ja 128).
Arvo Pärt -keskus on myös arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen. Näkymä keskuksen sisältä sisäpihalle.
Sisäpihan pieni kappeli on paikka hiljentymiselle.
Arvo Pärt -keskuksen tarjontaan liittyy perusnäyttely Kun alkaisit etsinnät nollasta, jossa tutustutaan Arvo Pärtin vuosikymmenten varrella kirjaamiin mietteisiin hiljaisuudesta, sanasta ja äänestä. Näyttelyssä on esillä myös Pärtin alkuperäiset käsikirjoitukset. Pääsimme näkemään lyhytdokumentin Musiikin jano, joka kertoo Pärtin elämästä ja luovasta kehityksestä. Elokuvan tekee mielenkiintoiseksi runsas arkistomateriaali, mm. harvinaiset valokuvat ja videotallenteet.
Estonian konserttisalissa yleisö on jo valmiina taputtamaan RSO:n lavalle.
RSO:n konsertti Estonian konserttisalissa palkittiin pitkillä tömistyksillä. Trumpetistimme Jonas Silinskas ihastutti yleisöä suvereenilla esityksellään Mieczyslaw Weinbergin trumpettikonsertosta. Puoliajan jälkeisessä osuudessa Estonia yleisö vastaanotti Leonard BernsteininWest Side Story -tanssisarjan erityisen riemukkaasti. Huomiota kiinnitimme siihen, että salissa oli yllättävästi tyhjiä paikkoja. Läsnäolleelta Suomen Viro -instituutin johtajalta sain kuitenkin kuulla, että juuri tänä viikonloppuna Tallinnassa oli uskomattoman paljon kulttuuritilaisuuksia.
Valokuvamuseo Fotografiska sijaitsee Telliskiven entisellä tehdasalueella, josta on tullut Tallinnan luova keskus ja trendikkäin kohtaamispaikka.
Matkamme jälkimmäisenä päivänä koimme oivallisen tutustumisen Tallinnaan erinomaisen oppaamme otteessa. Kaupunkikuvan kehittymisen osalta jouduimme pohtimaan, oliko ” pikkuveli” mennyt jo ”isoveljen” ohi, niin innovatiivisena nykyinen Tallinna silmiimme avautui. Valokuvamuseo Fotografiska Telliskivessä tarjosi kolme upeaa, juuri avattua näyttelyä: Snezhana Von Büdingen-DibanMeeting Sofie Down -tytön kasvutarinasta, kokeilevan valokuvauksen pioneerin ja Suomessa myös Alvar ja Elissa Aallon läheisenä ystävänä tunnetun Laszlo Monogly-NagynLight play -niminen näyttely ja Miles AldridgenVirgin Mary. Erinomaisen oppaan kanssa koetusta kolmesta näyttelystä jäi kaikille paljon sisäistettävää.
Kokonaisuudessaan matkasta jäi mieleen hyviä kohtaamisia ja aina arvostettavia aineksia, joista on voinut nauttia RSOn ystävien matkoilla. Pohjolan Matka osoittautui erinomaiseksi matkanjärjestäjäksi, ja yhdistyksen omat ”matkanjohtajakyvyt” Eija Antinoja ja Marja Salmela täyttivät vastuuntuntoisesti heille uskotut työnjaot.
Teksti Jorma Lempinen Kuvat Jorma Lempinen, Eija Antinoja, Antti Suvanto ja Ritva Männynoksa
Lahti on vierailun arvoinen kulttuurikaupunki, sen totesivat 50 RSOn ystävien jäsentä taide- ja konserttimatkalla 23.3. Päivän matkaan mahtui juuri sopivasti nähtävää ja kuultavaa.
Ensimmäinen jäsenretken vierailukohde oli viime keväänä avattu Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva. Museo on rakennettu uudisrakennukseen Mallasjuoman vanhan tehtaan yhteyteen keskelle Lahtea. Uusi museo yhdisti aikaisemmat Lahden taidemuseon ja Lahden Julistetaiteen museon. Nyt museon avariin tiloihin mahtuu myös muotoilua, valokuvia ja kiinnostava Juuret-kokoelma, joka kertoo Lahden huonekaluteollisuuden ja Lahden taidemuseon historiasta. Kaiken pohjana on vuonna 1930 avattu Viipurin taidemuseo, joka sai sodan jälkeen uuden kodin Lahdesta.
Tässä kuvakavalkadi Malvasta ja sen näyttelyistä:
Ulkoa Malva ei vielä paljasta, miten suuret sen tilat ovat ja miten monta näyttelyä Mallasjuoman entisen tehtaan julkisivun taakse kätkeytyy.
Aulasta sisään näyttelytiloihin tultaessa tämä näkymä mykistää. 15 metriä korkea vuorovaikutuksellinen Ahto-valoteos toivottaa kävijät tervetulleiksi.
Nanna Suden näyttelyn nimi on Taiteilijatar ja raivoisa rakkaus. Suuret ja värikkäät maalaukset eivät ehkä raivoa mutta voimakkaita ne ovat.
Viidennen kerroksen salin täyttää kansainvälisesti tunnetun muotoilijan Klaus Haapaniemen Vaeltajat-näyttely. Kokonaisuus on yhtä värikäs ja muotokieleltään poikkeuksellinen kuin hänen koko tuotantonsa.
Torstai-illan elämys oli Sinfonia Lahden konsertti Sibeliustalossa. Illan solistina oli norjalainen huippupianisti Leif Ove Andsnes ja konsertin johti RSOn entinen ylikapellimestari Hannu Lintu. Yleisö palkitsi sekä upean Sergei RahmaninovinPianokonserton nro 3:n esityksen että koko konsertin valtavin aplodein.
Tässä muutama kuva myös Sibeliustalosta:
Lahden Sibeliustalo edustaa puuarkkitehtuurin huippua. Kuva aulatiloista.
Hänellä on tietenkin talossa erityispaikka.
Sinfonia Lahden ystäväyhdistyksen Aplodit orkesterille aktivistit Anja Hulkkonen ja Marjatta Haahtela myivät levyjä ja muuta materiaalia konsertin väliajalla.
Jutun aloittavassa suuressa kuvassa Sinfonia Lahtea johtanut Hannu Lintu ja konsertin solisti Leif Ove Andsnes kiittävät yleisöä, joka taputtaa hurmioituneena Rahmaninovin Pianokonserton jälkeen.
”London seems to love your orchestra!” Näin huikkasi paikallinen katsomonaapuri ja paukutti innolla käsiään. RSO:n Proms-konsertti oli vasta puolivälissä ja teos teokselta täyden Royal Albert Hallin salin suosionosoitukset yltyivät. RSOn ystävien konserttimatkalaiset saivat syystäkin olla rinta rottingilla.
Kun Proms-konserttien suunnaton sali on täynnä, sinne mahtuu enimmillään yli 6 000 ihmistä. Ja täynnä se oli, kun Radion sinfoniaorkesteri oli 26. elokuuta vierailijana johtajanaan Nicholas Collon ja solistina Pekka Kuusisto. Jo toukokuussa alkoi lippuja olla enää rajallisesti saatavilla.
Vetovoimainen konsertti
Konsertin vetovoimaa selittävät intendentti Tuula Sarotien mukaan monet seikat. Nicholas Collon on kotikentällään hyvin suosittu. Hän konsertoi nyt jo kolmatta kertaa tämän vuoden Promsissa. Collon tunnetaan etenkin perustamansa Aurora-kamariorkesterin ylikapellimestarina. Maineikas Aurora on taas erityinen sen vuoksi, että se soittaa seisaaltaan koko ohjelmistonsa teokset ilman nuotteja. Me Suomessakin taidamme päästä tutustumaan Auroraan, kunhan maltamme hieman odottaa.
Myös Pekka Kuusisto on Britanniassa hyvin arvostettu. Hänellä on takanaan jo useita Proms-konsertteja, joissa voi aina odottaa jotain odottamatontakin. ”Soitto on suruista tehty”. Tällä Kantelettareen liittyvällä viittauksella evästettynä koko suunnaton sali hiljentyi kuuntelemaan Sibeliuksen neljättä humoreskia, jonka Pekka Kuusisto yhdessä orkesterin kanssa omisti äitinsä ja veljensä muistolle. Pysäyttävä hetki! Ja seuraavaksi hän liittyi vaivihkaa RSO:n kokoonpanoon ykkösviulistien takariviin soittamaan Sibeliuksen viidettä sinfoniaa. Sen saattoi havaita vain etukäteen saadun sisäpiiritiedon avulla – kiitos Tuulalle.
Jäsenmatkalaisilla oli lounaan yhteydessä Yle-tapaaminen. Istumassa Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, seisomassa RSO:n intendentti Tuula Sarotie ja vasemmalla Ylen luovien sisältöjen ja median johtaja Ville Vilén. Seisomassa oikealla RSOn ystävien varapuheenjohtaja ja jutun kirjoittaja Ritva Männynoksa.
Suosikkisäveltäjät esillä
Konsertin ohjelmisto kunnioitti kahta briteille tärkeää säveltäjää. Ralph Vaughan WilliamsinThe Lark Ascending, joka on sävelletty jo 1914, on vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla saanut enemmän huomiota. Nykyään se on suorastaan pyhä klassinen hitti. Thomas Adès puolestaan on Britannian arvostetuimpia nykysäveltäjiä. Hänen englantilaisiin kansanlauluihin pohjautuva sävellyksensä Märchentänze sai ensiesityksensä vuoden 2021 syksyllä Helsingissä ja nyt viimein myös säveltäjän kotimaassa. Se on kuin luotu Pekka Kuusistolle, joka sen myös on aina esittänyt. Hieman epätavanomaiselle paikalle heti konsertin alkuun oli sijoitettu Claude DebussynLa Mer.
Brittien klassisen musiikin arvoasteikossa Jean Sibelius sijoittuu korkealle. Konsertin lopuksi soitettu viides sinfonia oli varmuudella suurelle osalle tuttu teos. RSO loisti ja pystyi – jos mahdollista – vielä parempaan soittaessaan ylimääräisenä Sibeliuksen Valse Tristen. Moni meistäkin mykistyi täysin liikutuksesta.
Royal Albert Hall ulkoa.
Promsin puitteet ja konserttikulttuuria
RSO:n Proms-konsertin tunnelma oli vaikuttava. Yleisöä riitti tasaisena mattona lattiatason areenalta lähelle katonrajaa. Istuinpaikkoja on salissa 5538. Sen lisäksi lattia-areenalla mahtuu seisomaan pari-kolmesataa ”prommeria”. Ylimmässä pylväsgalleriassa voi enimmällään olla kantavuusrajoitusten sallimat 500 katsojaa.
RSO:n konsertissa koko valtavan salin kaikki katsomolohkot olivat käytännöllisesti katsoen viimeistä paikkaa myöten täynnä. Myös kuningattaren aitiossa oli katsojia, tosin tällä kertaa hovin henkilökuntaa, jolle aitiota voi tarjota silloin, kun kukaan kuningashuoneesta ei itse ole paikalla. Keskiareenan seisomapaikoilla oli niin täyttä, että siellä olleet seisoivat melkein kylki kyljessä.
Proms-festivaalin historia alkoi vuonna 1895, jolloin kapellimestari Henry Wood aloitti suosittujen konserttien sarjan. Promsien perinteeseen kuuluvat lavan edessä Areenalla seisovat “prommerit”. RSO:n konsertissa seisomapaikatkin olivat täynnä.
Kunnioitusta herättävää oli myös konserttikäytös. Salissa oli esityksen aikana hiirenhiljaista, yleisö istui lähes liikkumatta paikoillaan – jotkut korkeintaan varovasti siemailivat juomiaan. Areenalla seisoneet olivat kuin jähmettyneet jaloilleen. Siis liki 6 000 elävää ihmistä intensiivisen keskittyneinä!
Jo Debussyn La Mer sai lämpimät suosionosoitukset, mutta sen jälkeen vauhti vain kiihtyi. Valtavat aplodit, jotka jatkuivat ja jatkuivat, huutoja ja kiljahduksia joka puolelta. Kapellimestari ja solisti takaisin kerta toisensa jälkeen. Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että konsertti oli suuri menestys. Kuuntelin konsertin kotiin palattuani Areenasta. Hieman vaisummilta yleisön reaktiot kuulostivat eetterin kautta välitettyinä.
Vertailukohtaa yleisön suosioon saimme myös jo Promsin edellisestä illasta, jolloin BBC:n oma sinfoniaorkesteri esiintyi solistinaan nuori, jo paljon mainetta saanut viulisti Daniel Lozakovich. Osa RSOn ystävistä oli valinnut tämän konsertin omaksi lisäohjelmakseen eikä se tuottanut pettymystä. Virtuoosimainen solisti sai Johannes Brahmsin viulukonsertostaan raikuvat aplodit. Jo ne tuntuivat mahtavilta, vaikka katsomo oli ehkä kolmanneksen tyhjänä ja keskilattian seisomapaikoilla ”prommereilla” oli hyvin tilaa liikuskella esitysten aikana. Toivottavasti saamme Lozakovichin myös Suomeen näyttämään taituruuttaan.
Royal Albert Hall kuuluu kaikenikäisille
Kuningatar Viktorian puolisolle prinssipuoliso Albertille omistettu Royal Albert Hall juhlii vielä tänäkin vuonna 150-vuotista taivaltaan. Monen mutkan kautta siihen tarvittava rahoitus juonsi juurensa prinssi Albertin aikaansaamasta maailmannäyttelystä Cristal Palacessa vuonna 1851. Sen suuren suosion tuottamilla varoilla ostettiin lähialueelta mittavia maa-alueita, rakennettiin lukuisia oppilaitoksia ja onnistuneiden kiinteistökauppojen ansiosta lopulta rahaa liikeni myös alkuperäiseen tavoitteeseen, prinssi Albertille omistetun konserttitalon rakentamiseen. Se valmistui tosin vasta 10 vuotta prinssi Albertin kuoleman jälkeen 1871.
Valtaisa rakennus tarjoaa nykyään tilaa konserttien lisäksi mitä moninaisemmille tapahtumille. Siellä on baletti-, ooppera- ja sirkusesityksiä, onpa myös pelattu jääkiekkoa, tennistä ja järjestetty ensimmäiset sumopainikisat Japanin ulkopuolella sekä laulettu euroviisut. BBC on vakioasiakas, joka vuokraa tilat kesäisin kolmeksi kuukaudeksi Promsin tarpeisiin. Melkein mikä tahansa taho voi suunnitella tapahtumansa Royal Albert Halliin, kunhan maksukykyä löytyy ja on valmis jonottamaan vuoroaan – tällä hetkellä noin viisi vuotta.
Konserttipäivänä RSOn ystävät tutustuivat Royal Albert Hallin tiloihin ja historiaan.
Royal Albert Hall on alusta alkaen tarkoitettu kaikille avoimeksi tapahtumapaikaksi. Juuri sen vuoksi myös sen tiloissa suositaan hyvinkin erilaisia tilaisuuksia. Niiden tarkoituksena on madaltaa kynnystä tulla koko perheenkin voimalla kokemaan musiikki- tai muita elämyksiä. Myös molemmissa ystävien matkaohjelman konserteissa oli silmiinpistävää, että niissä oli paljon nuoria ja jopa alakouluikäisiä.
Kenenkään ei tarvitse olla Royal Albert Hallissa nälissään tai kuivin suin. Ravintoloita, baareja, kahviloita ja kioskeja on lukemattomia eikä juomien ja muiden eväiden kanssa liikkumiselle ole juurikaan rajoituksia. Hyvin vapaamuotoista ja estotonta on myös pukeutumiskirjo.
Teksti Ritva Männynoksa
Kuvat Ritva Männynoksa, Hanna Tuukkanen ja Airi Vilhunen
Pekka Kuusisto, Nicholas Collon ja RSO saivat yleisöltä valtavat ja lämpimät suopsionosoitukset. Todelliset fanit ja prommerit seisovat lavan edustalla.
”Erinomainen matka!” tiivisti RSOn ystävien Lontoon matkalle osallistunut jäsenemme tunnelmansa ja nosti kaksi peukkua pystyyn. Kaikille RSO:n perjantai-illan konsertti oli huippukokemus, ja kiitosta tuli matkalaisilta muutenkin. Tulevia jäsenmatkoja varten kyselimme kokemuksia, ja näin Tuula Jokela vastaili Marja Salmelalle:
”Matkan ohjelma oli tiivis, ja kaksi hotelliyötä on ehkä liian vähän”, arvioi Tuula Jokela RSO:n ystävien matkaa Proms-festivaaleille. ”Voisi olla joskus hieman pidempiä – kolmen, ehkä neljän yön reissuja.”
My Fair Ladyn esityksessä Tuula Jokela edessä, hänen takanaan Esko Jokela ja Seija Toro. Kuva Marja Kanerva.
Hän kävi ensimmäisenä iltana miehensä Eskon kanssa katsomassa My Fair Lady -musikaalin London Coliseum -teatterissa. Esitys oli kesän ajan Lontoossa vieraillut New Yorkin Lincoln Centerin ylistystä saanut, uudenlainen tulkinta ja orkesteri oli Englannin kansallisoopperan. Seuraavana iltana oli vuorossa Royal Albert Hallissa RSO:n konsertti, jossa solistina oli viulisti Pekka Kuusisto. Tästä konsertista enemmän toisessa nettisivujemme jutussa Yhtä juhlaa Royal Albert Hallissa.
Matkalaisia Royal Albert Hallin kierroksella. Tähän nykyiseen aulabaariin ajoivat aikoinaan kuningattaren hevosvaunut ja hallitsija pystyi siirtymään omaan aitioonsa ja lepotiloihinsa.
Matkalaiset tutustuivat vuonna 1871 valmistuneeseen Royal Albert Halliin ennen illan konserttia. Jokela kiittää lämpimästi yli 6 000-paikkaista taloa ja erilaista toimintaa esitellyttä nuorta opasta. ”Hän puhui erittäin hyvää englantia ja kertoi monipuolisesti rakennuksen historiasta.”
Suomalainen paikallinen opas Hanna Tuukkanen kertoi Jokelan mielestä erittäin kiinnostavasti tavallisten brittien elämästä bussimatkoilla hotellista konserttitaloon ja lentokentälle. Äärimmäisen kalliit asuntojen hinnat tekevät terveydenhoidon henkilökunnalle ja palvelualoilla työskenteleville lähes mahdottomaksi asua Britannian pääkaupungissa. Perheet ahtautuvat yksiöihin ja kaksioihin kolmen, neljän, jopa viiden lapsen kanssa. ”Resviarian opas Aulikki Akaan-Penttilä piti hyvin huolta lippuista.”
Myös apuvälineiden kuljetus bussissa hoitui Jokelan mielestä mallikkaasti. ”Kuljettajat olivat kohteliaita ja aina sai apua.”
Teksti Marja Salmela
Kuvat Marja Kanerva, Ritva Männynoksa ja Airi Vilhunen
Jäsenmatkailijat vierailivat myös Wallace Collection -museossa.
Museon laajoissa kokoelmissa oli taidetta, esineistöä ja taidehuonekaluja.
Radion sinfoniaorkesterin Keski-Euroopan kiertue alkoi Wienistä, jossa sen konserttia oli kuulemassa myös bussilastillinen RSOn ystäviä. Syyskuun vaihtuminen lokakuuksi ei sään puolesta olisi voinut olla epätavallisempi: useita päiviä pilvetöntä päivänpaistetta ja liki hellelukemia. Yhdistyksen hallituksen jäsen Ritva Männynoksa kokosi jäsenmatkan hetket ja tunnelmat muittenkin nautittavaksi.
Monille matkan ensimmäinen musiikkielämys oli jo tulopäivän illalla Antonin Dvorákin Rusalka-ooppera Theater an der Wienissä, joka tunnetaan Uutena Oopperana. Jaroslav Kapilin kirjoittama libretto perustuu slaavilaiseen mytologiaan ja kansansatuihin. Tasokkaan esityksen jälkeen oli vielä pitkän matkapäivän päätteeksi mahdollista haukata iltapalaa kävelymatkalla hotelliin kuuluisan Naschmarktin ravintoloissa.
Tulopäivän lounaalla päästiin maistamaan itävaltalaisia klassikoita kuten wienerschnitzleriä ja Sacher-kakkua kermavaahtoineen.
Wienin toinen kuuluisa konserttitalo Konzerthaus
Uudenvuodenkonserteista kaikille tuttu Musikverein oli jo ollut toiminnassa 43 vuotta, kun Wieniin saatiin toinen komea konserttitalo. Konzerthaus avattiin juhlallisin menoin 19. lokakuuta 1913. Keisari Franz Josef I kunnioitti läsnäolollaan avajaisgaalaa, jossa Wiener Konzertverein -orkesteri soitti Richard Straussilta tilatun juhlapreludin ja Beethovenin 9. sinfonian. Juhlallisuudet sujuivat mallikkaasti, toisin kuin saman vuoden maaliskuussa, jolloin kunniakkaassa Musikvereinissa koettiin järisyttävä skandaali. Anton Schönberg oli koonnut konserttiohjelman ns. Wienin toisen koulukunnan ekspressionistisista teoksista. Anton Webernin, Alexander von Zemlinskyn ja Schönbergin omat sävellykset nostattivat yleisössä hillittömän vastalauseiden metakan, joka lopulta huipentui käsirysyyn ja konsertin keskeyttämiseen.
Jyhkeässä Konzerthausissa oli jo alun perin suuren salin lisäksi Schubertille ja Mozartille omistetut pienemmät salit, nyttemmin myös pari lisää, kuten Berio-Sali, jonka rakennettiin entiseen tuolivarastoon. Talossa on kaikkiaan 640 erilaista huonetta, salia tai tilaa. Siellä on mm. Itävallan yleisradion ORF:n studio valvomoineen.
Konzerthausin suuri sali noudattaa ns. kenkälaatikkomallia eli se on pitkän suorakulman muotoinen samaan tapaan kuin mm. melkein naapurissa Musikvereinin ja Berliinissä sikäläisen Konzerthausin suuret salit. Salissa on 2 000 istumapaikkaa, siis noin 250 enemmän kuin Musikvereinin kultaisessa salissa, jonne tosin mahtuu lisäksi noin 300 kuulijaa seisomapaikoille.
Konzerthaus on Wiener Symphoniker -orkesterin pääasiallinen kotisali. Konzerthausin musiikkitarjonta on kuitenkin myös paljon muuta kuin klassista musiikkia. Sen ohjelmisto on monipuolista aina maailmanmusiikista jazziin, joka eri muodoissaan on yksi Konzerthausin vetonauloista. Marraskuussa siellä laulaa mm. kuuluisa bassobaritoni Thomas Quasthof, joka juhlii 60-vuotissyntymäpäiväänsä laulamalla – jazzia!
RSOlla yleisöä salin täydeltä
RSO:n intendentti Tuula Sarotie, Ylen Luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén ja säveltäjä Sebastian Fagerlund tapasivat ystävät ennen konserttia.
Intendentti Tuula Sarotie, säveltäjä Sebastian Fagerlund ja Ylen Luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén ehtivat vielä ennen liki loppuunmyydyn konsertin alkua tapaamaan RSOn ystäviä. Se, että tämän vuoden Keski-Euroopan kiertue alkoi Wienistä, oli Tuula Sarotien mukaan RSO:n oma toivomus. RSO on konsertoinut Wienissä säännöllisesti muutaman vuoden välein. Kiertueen muut kohteet valikoituivat sitten agenttien tarjoamista vaihtoehdoista. Seuraava kohde Bratislava oli niin lähellä Wieniä, että orkesteri kävi siellä konsertoimassa päiväseltään. Sveitsin Asconassa ja Italian Veronassa Fazil Sayn lyömäsoitinkonserton tilalla Elina Vähälä soitti Sibeliuksen viulukonserton D-molli opus 47 ja Hector Berliozin Fantastinen sinfonia vaihtui Brahmsin Sinfoniaan nro 2 D-duuri opus 73.
Lyömäsoittajavirtuoosi Martin Grubinger, joka on Musiikkitalossakin tuttu solisti, on Tuula Sarotien mukaan etenkin kotimaassaan Itävallassa suosittu kuin rokkistara, joka vetää salit täyteen. Se tuli todistetuksi myös tässä konsertissa. Yleisön äänekkäistä suosionosoituksista ei ollut tulla loppua ja ylimääräinenhän sillä saatiin – Bachia, kuten syyskuun alussa Helsingissäkin.
”Sävellystyö vaatii valtavasti energiaa”
Kiertueen ohjelmassa oleva Sebastian Fagerlundin Drifts on sävelletty varsin pitkässä prosessissa vuosien 2010 ja 2017 aikana nimenomaan Hannu Linnulle, jonka kanssa Fagerlund oli ystävystynyt. Teos on toinen osa trilogiasta, joka alkoi Stonewall- ja päättyi Water Atlas -teokseen. Säveltäjä sanoi kerrankin yrittäneensä saada aikaan hidasta, luonnonilmiöiden kuten lumikinosten muodostumista kuvaavaa sävelkudosta. ”No, ei se ihan kokonaan niin mennyt”, hän kuitenkin totesi.
Tavallisesti Driftsin klarinettiosuuden soittaa RSO:n Christoffer Sundqvist, Fagerlundin hyviä ystäviä hänkin. Wienissä klarinettiosuus olikin yllätyksenä uskottu Han Kimille, joka oli juuri menestynyt Münchenissä ARD-radio-ja tv-yhtiön musiikkikilpailussa. Toisen palkinnon lisäksi Han Kimille hyvä sijoitus merkitsi vapautusta Etelä-Korean armeijan asepalveluksesta. Maan käytäntönä on, että kansainvälisessä kilpailussa palkintosijoille päässyt eteläkorealainen pääsee kahden vuoden asepalveluksesta neljän kuukauden pestillä.
Suomalaiset musiikinystävät tietävät, miten tuottelias säveltäjä Sebastian Fagerlund on. Miten sävellystyö sujuu? ”Minun on sävellettävä säännöllisesti, ihan päivittäin. On sanottu, että päivässä pitäisi saada aikaan vähintään 20 sekuntia musiikkia. Jos syntyy pidempi tauko, herää pelko otteen irtoamisesta. Työskentelytapani muistuttaa lähinnä Beethovenin säveltämismetodia”, Sebastian Fagerlund kuvailee.
Fagerlundin mukaan säveltäminen vaatii valtavasti energiaa. ”Kun sävellyksen erilliset osat ovat irtautuneet maan gravitaatiosta, kirjoitan ne paperille ja sitten seuraa koesoitto. Minulla on myös luotettava taustajoukko, jossa asiansa osaavan kustantajan rooli on hyvin tärkeä. On helpottavaa, kun hän ymmärtää, että säveltäminen ei ole pikajuoksua vaan maraton. Vaikka Driftsin syntykaari on pitkä, varsinaiseen säveltämiseen kului noin viisi kuukautta. ”
Ystävät kuuntelivat kiinnostuneina, kun yksi illan säveltäjistä, Sebastian Fagerlund kertoi teoksestaan.
Tutustu uuteen kapellimestariin YouTubessa
RSOn ystäviä askarrutti, miten Hannu Linnun ja hänen seuraajansa Nicholas Collonin vahdinvaihto aikanaan onnistuu. Pääseekö Collon sisälle suomalaiseen musiikkiin ja musiikkimaailmaan niin, että vahva kytkös niihin säilyy RSO:n soitossa? Tuula Sarotie kuvaili monivaiheista ja kaikkia osapuolia orkesteria myöten osallistanutta kapellimestarin valintaprosessia. Lopputulos oli hänen mukaansa hyvin selvä ja yhteinen. Uuteen kapellimestariin voi Tuula Sarotien mukaan tutustua vaikkapa katsomalla YouTubesta Eroica Revisited -tallenteen, jossa Collon purkaa Beethovenia paloihin syyskuun 2017 Broms-konsertissa Royal Albert Hallissa.
Ville Vilén vastaa Ylen luovien sisältöjen johtajana mm. RSO:n ja Musiikkitalon asioista. Monilla kansallisilla yleisradioilla on omat sinfoniaorkesterinsa. Vilénin mukaan niillä ei kuitenkaan useimmiten ole samalla tavoin tarjolla erilaista tukea isännältään kuin RSO:lla.
Hallituksen aitiossa ja patarumpujen juuressa
Itävallassa oli vaalit ja hallituksen aitio tyhjänä. Siitä pääsivät onnekkaat jäsenmatkalaiset nauttimaan.
RSOn ystävien paikat konserttisalissa olivat pääosin aivan eturiveillä. Osa halusi peremmälle saliin ja etäämmäksi Grubingerin patarummuista. Muutamia paikanvaihto liki loppuun myydyssä konsertissa onnisti arvaamattomasti. Itävallan hallituksen aitio oli tällä kertaa tyhjä – olihan maan ennenaikaisten parlamenttivaalien ääntenlasku juuri alkamassa! Toisaalta iloisia yllätyksiä ja todellisia elämyksiä kokivat myös ne ensimmäiselle ja toiselle riville jääneet, joille Grubingerin lyömäsoittimet, varsinkin ne patarummut ja lempeä marimba olivat liki kosketusetäisyydellä. Vaikutus oli suorastaan huumaava!
Patarummut odottavat konsertin alkua ja soittajaa.
Wieniläinen konserttiyleisö on hemmoteltua, usein myös konservatiiviseksi kuvattua yhä edelleen ennen kaikkea Musikvereinissa. RSO:n uhkea Hector Berliozin Fantastinen sinfonia sai pitkät ja lämpimät suosionosoitukset. Kurier-lehden kriitikko Suzanne Zobl päätti arvionsa toteamukseen: ” Freundlicher Applaus”.
Ei pelkästään hengen vaan myös ruumiin ravintoa
Konzerthausin ravintola Weinzirl on oivallinen paikka sekä virittäytyä konserttiin että sulatella kuulemaansa. Raikkaan kolmen ruokalajin lounaan kruunasi uudenaikainen Pavlova.
Konzerthausia voi kutsua melkeinpä täyden palvelun taloksi, sillä siellä voi monenlaisen musiikin lisäksi nautiskella hyvätasoisen kulinaristisen aterian ennen tai jälkeen konsertin. RSOn ystävien sunnuntaipakettiin kuului myöhäinen lounas Weinzirl-ravintolassa. Kolmen ruokalajin ateria oli onnistunut näyte taidoista, joilla oli osattu ottaa hyvin etäisyyttä itävaltalaisista ruokaklassikoista. Niistä ystävät olivat jo saaneet kulmakarvoja kohottavia kokemuksia tulopäivänä. Mustikkainen Pavlova, elegantti piste i:n päälle! Arvokas interiööri ja sulava palvelu kruunasivat tunnelmaa jo ennen konserttia.
Düreriä melkein kehdosta hautaan
Palais Erzherzog Albrechtissa sijaitsevassa Albertina-taidemuseossa avattiin syyskuussa mittava Albrecht Dürerin näyttely, joka kuului ystävien valinnaiseen matkaohjelmaan. Suurin osa myös valitsi sen samoin kuin kapellimestari Hannu Lintu, joka myös vietti konsertin jälkeistä aamupäivää Albertinassa. Taidemuseolla on omasta takaa lähes 140 Dürerin työtä, mutta tähän näyttelyyn on saatu hänen merkittäviä teoksiaan lainaan ulkomaita myöten mm. Firenzen Ufficin galleriasta, Madridin Thyssen-Bornemisza- ja Prado-museoista.
Albertinassa voi helposti vierähtää kokonainen päivä etenkin, jos Dürerin piirrosten, grafiikoiden ja maalausten lisäksi paneutuu kokonaisen kerroksen kattavaan impressionistien kokoelmaan, jonka helminä mm. Claude Monet´n lumpeet.
Haus der Musik – mukava museo myös lapsille
Wienin Filharmonikoiden isä Otto Nicolai on vahanukkena läsnä Haus der Musik -museossa.
Vielä ennen kotimatkaa tutustuttiin Haus der Musik -museoon, joka on 2000-luvulla avattu monin tavoin interaktiivinen kokoelma ennen kaikkea wieniläisen musiikinhistorian merkkipaaluista alkaen Musikvereinin ja Filharmonikoiden isästä Otto NIcolaista kaikkiin maailmankuuluihin wieniläissäveltäjiin. Jokaiselle heistä on pyhitetty oma huoneensa, joihin on koottu jokaisen säveltäjän elämään ja aikakauteen liittyviä alkuperäisiä esineitä kuten mm. Mozartin aikaisia taskuviuluja, nuotteja, maalauksia ja muita kuvia sekä henkilökohtaisia tavaroita. Interaktivisuutta on tarjolla runsaasti. Eivät ainoastaan lapset vaan myös aikuiset innostuivat vaikkapa arpaa heittämällä säveltämään oman valssinsa, luomaan etunimensä kirjaimista sävellyksen Mozartin hengessä ja johtamaan Wienin Filharmonikkoja Zubin Mehtan opastamana.
Arnold Schönberg – monipuolinen lahjakkuus
Monipuolinen säveltäjä kehitti myös neljän pelaajan shakkilaudan.
Viimeinen musiikillinen kohde oli itävaltalaisen monilahjakkuuden Arnold Schönbergin nimeä kantava keskus, jossa tämän säveltäjän, maalarin, opettajan, teoreetikon ja keksijän elämä ja saavutukset ovat esillä. Schönbergin elämä on esillä perusteellisena historiikkina. Hänen kehittämäänsä 12-säveljärjestelmään ja siihen perustuvaan atonaaliseen dodekafoniaan voi tutustua videoiden ja konserttitallenteiden avulla. Isänsä ahkeruutta ja monitaitoisuutta kuvailee videolla hänen tyttärensä, jonka mukaan isä ei yksinkertaisesti osannut olla tekemättä koko ajan jotain. Jos hän ei säveltänyt, hän korjaili ja kehitti vaikkapa kodin apuvälineitä. Schönberg loi myös neljän pelaajan shakkilaudan.
Monilahjakas Schönberg oli myös tuottoisa kuvataiteilija. Hän piirsi ja maalasi lukuisia omakuvia, joista tässä yksi. Hän ikuisti myös läheisten ystäviensä sukulaisia, kuten säveltäjä Alexander von Zemlinskyn Klara-äidin.
Ystävät ahkeroivat Wienin ylenpalttisten antimien äärellä
Belvederen linna.
Osa ystävistä maksimoi musiikin eri muodoissaan käymällä vielä viimeisenä iltana Wienin valtionoopperan baletissa, jossa esitettiin Forsythe-Van Mannen-Kylian kolmiosainen moderni baletti.
Gustav Klimtin Suudelma on esillä Belvederen linnassa sijaitsevassa taidemuseossa.
Ahkerasti kiersivät kuitenkin kaikki Wienin nähtävyyksiä matkan ohjelmasta vapaina aamu- ja iltapäivinä. Yhdessä tavattaessa vilahtelivat innostuneissa puheissa Belvedere, Secession, museokortteli, Leopoldkokoelma, Stadtpark-puiston veistos- ja muistomerkkikokoelma, Hundertwasserin kortteli, Grinzingin viinituvat ja Naschmarktin kojut sekä ravintolat.
Wienissä kaupunki on ylivoimaisesti suurin asuntojen vuokranantaja. Yhden sen vuokrataloista suunnittelivat kuvataiteilija Friedensreich Hundertwasse ja arkkitehti Joseph Krawina.
Teksti ja kuvat Ritva Männynoksa. Konsertin kuvista osa Jorma Lempinen.
RSOn ystävät järjestää konsertti- ja kulttuurimatkan Japaniin samaan aikaan RSO:n kiertueen kanssa. Myös pitkään suunnitelmissa ollut ja jäsenien toivoma konserttimatka Hampuriin uuteen Elbphilharmonie-konserttitaloon toteutuu, sekin toukokuussa 2020. Tässä vaiheessa kysymme jäsenilta alustavaa kiinnostusta näihin matkoihin. Matkojen esittelyn jälkeen on linkki kyselyyn, jolla tiedustelemme kiinnostustasi. Vastaathan viimeistään 22.9. Huom! Vain RSOn ystävät ry:n jäsenille. Tarkat matkaohjelmat lähetämme ja sitovaa ilmoittautumista näille matkoille pyydämme lokakuun alussa.
Konsertti- ja kulttuurimatka Japaniin 22. – 30.5.2020
Matka alkaa kolmella päivällä Kiotossa, jossa tutustutaan mm. kaupungin vanhimpiin osiin Higashiyaman ja Gionin alueella, Kultaisen paviljongin temppeliin ja Ryoan-ji-temppelin kivipuutarhaan. Halukkaat voivat myös tehdä lisämaksusta retken vanhaan keisarilliseen pääkaupunkiin Naraan. Kiotosta matka jatkuu junalla kohti Tokiota, matkan varrella poiketaan ihastelemaan Fuji-vuorta lähiympäristöineen. Tokiossa vietetään loppuaika eli kolme päivää. Ohjelmassa on RSO:n konsertti Suntory Hall’ssa sekä monipuolisesti tutustumista Tokion nähtävyyksiin ja vierailuja museoissa (esim. TeamLabin näyttely). Tokiosta lennetään takaisin Suomeen.
Kevään kulttuuriohjelmia ei ole vielä julkaistu, joten ohjelma täsmentyy myöhemmin.
Japanin matkan aikataulu
22.5. lento Helsinki – Osaka (saapuminen aikaisin aamulla 23.5.)
23.-25.5. Kioto (25.5. retki Naraan)
26.5. Kioto – Fuji – Tokio.
27-29.5. Tokio
30.5. lento Tokio – Helsinki
Matkan arvioitu hinta 3000 – 3500 euroa matkustajamäärästä riippuen, lisämaksu yhden hengen huoneesta n. 530 euroa.
Musiikkimatka Hampuriin 13. – 16.5.2020
Ystäväyhdistys on pitkään yrittänyt saada ryhmälippuja järjestymään NDR:n (Norddeutscher Rundfunk) Elbphilharmonie Orchesterin konserttiin, ja nyt vihdoin ja yllättäen toive toteutui. Pääsemme kuulemaan 15.5.2020, kun Herbert Blomstedt johtaa Elbphilharmonien Suuressa salissa Ylen sisarorkesterin soittamana Mozartin C-mollimessun (Grosse Messe).
Matkan toinen konsertti on Hampurin Laeiszhallessa tulopäivän iltana. Vuosi 2020 on Beethovenin 250. syntymävuosi, ja konsertissa Beethovenia tulkitsevat baritoni Mathhias Goerne ja pianisti Jan Lisiecki. Molemmat matkan konsertit ovat osa Hampurin kansainvälisen musiikkifestivaalin ohjelmistoa.
Torstai-iltana Beethoven-teema jatkuu Staatsopern Hamburgissa Fidelion esityksellä.
Hampurin matkan arvioitu hinta n. 1300 sisältää matkat, yöpymisen (3 yötä) Marriott-hotellissa sekä liput keskiviikon (93€) ja perjantain (104 €) konsertteihin. Lisämaksu 1-hengen huoneessa 270€. Oopperalippu Fidelion esitykseen 96€ ei sisälly hintaa.
Hampurin matkan aikataulu
13.5. Finnairin lento, lähtö 7.50, tulo Hampuriin 8.50, Konsertti Laeiszhalle klo 19.30
14.5. Staatsoper Hamburg Fidelio klo 19.30
15.5. Elbphilharmonie, NDR Elbphilharmonie Orchester, klo 20.00
16.5. Lähtö, Finnairin lento klo 19.10, Helsingissä 22.35.
Ilmoitathan kiinnostuksesi toiseen tai molempiin näistä matkoista täyttämällä tästä linkistä avautuvan kaavakkeen 22.9. mennessä. Huom! vain RSOn ystävät ry:n jäsenille!
Palais Erzherzog Albrechtissa sijaitsevassa Albertina-taidemuseossa avattiin syyskuussa mittava Albrecht Dürerin näyttely, joka kuului ystävien valinnaiseen matkaohjelmaan. Suurin osa myös valitsi sen samoin kuin kapellimestari Hannu Lintu, joka myös vietti konsertin jälkeistä aamupäivää Albertinassa. Taidemuseolla on omasta takaa lähes 140 Dürerin työtä, mutta tähän näyttelyyn on saatu hänen merkittäviä teoksiaan lainaan ulkomaita myöten mm. Firenzen Ufficin galleriasta, Madridin Thyssen-Bornemisza- ja Prado-museoista.
