Vilkas puheensorina täytti Musiikkitalon ravintolan jo hyvissä ajoin ennen RSOn ystävien jäsenillan alkua maanantaina 29.11. Reilut sata ystävää oli kerääntynyt kuulemaan muun muassa, mitä ylikapellimestari Nicholas Collonilla ja intendentti Tuula Sarotiellä oli kerrottavanaan. RSO:n muusikoista haastateltavina olivat huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. Ilmapiiristä huokui ilo siitä, että yli kahden vuoden tauon jälkeen ystäväjoukko saattoi vihdoin myös tavata toisiaan koronapassin ja maskien turvin.
Yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli kaikki illan päävieraat. Sekä Nicholas Collonilla että Tuula Sarotiellä oli jo takanaan pitkäksi venynyt työpäivä RSO:n orkesteriharjoituksissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa.
Nicholas Collon kertoi tutustuneensa jo varsin nopeasti orkesteriin ja alkaneensa myös tuntea lähemmin muusikoita, kiitos tähän mennessä yhdessä valmistellun 4-6 konserttiohjelman. Ohjelmiston kokoaminen on oma, paljon työtä vaativa mutta samalla hyvin antoisa osa ylikapellimestarin roolia. Yksittäisen konsertin kokoamisessa on myös oma punainen lankansa. Esimerkiksi seuraavassa keskiviikkokonsertissa oli tarjolla Benjamin Britteniä, Richard Straussia, Aaron Coplandia ja Igor Stravinskya. Kaikki teokset on sävelletty toisen maailmansodan viime hetkillä.
Vastauksena kysymykseen, vieläkö kuherruskuukausi jatkuu, NIcholas Collon antoi jälleen tunnustusta muusikoille, joita hän luonnehti hyvin kurinalaisiksi, ammattimaisiksi ja työhönsä kunnioituksella suhtautuviksi. RSO:lla on yksi muista erottuva ominaispiirre: muusikot ovat harjoituksissa varsin hiljaa, jokunen tarkentava kysymys saattaa tulla esiin. ”The orchestra is very Finnish.” Muualla pienenkin harjoitustauon tultua lavalla alkaa yleinen puheenpulputus.
Saman viikon keskiviikkokonsertin ensimmäisten harjoitusten ja tulevien kausien ohjelmistosuunnittelun jälkeen Nicholas Collon jaksoi vielä kertoa ystäväyhdistyksen jäsenille ajatuksiaan RSO:sta ja tulevasta. Kuva Pertti Jalonen.
”Soinnin laatu ja yhdessä soittaminen”
Vaikka tänä päivänä sinfoniaorkesterit eri puolilla maailmaa ovat kokoonpanoiltaan ja ilmeiltään aiempaa kansainvälisempiä, se ei poista tiettyjä syvällä vaikuttavia eroja esimerkiksi eri instrumenttisektioiden soinnissa. ”Saksalaisen klarinetin tai käyrätorven soinnin erottaa missä tahansa.”
”Kapellimestareiden tavoitteet voivat keskittyä orkesterin soinnin laatuun tai yhdessä soittamiseen. Itse pitäisin etusijalla, että orkesteri soittaa hyvin yhteen”, sanoi Nicholas Collon. Kapellimestarina häntä eivät itse konsertit jännitä käytännössä lainkaan. Yleisön ja orkesterin edessä on nautinnollista. Harjoitukset voivat sen sijaan olla todella hermostuttavia. Etenkin ensimmäinen harjoitus on usein henkisesti rankka.
”Jollei Sibelius ja hänen musiikkinsa olisi minulle niin syvästi merkityksellistä, en olisi voinut ottaa tätä tehtävää vastaan ”, tunnustaa Nicholas Collon. ”Suomessa ei ehkä tunneta, miten suuri osa Sibeliuksella on Britannian musiikkikulttuurissa. Olen iloinen, että saan täällä johtaa niin monia hänen teoksistaan.”
Pandemia on muuttanut monella tapaa musiikkielämän toimintatapoja. Alati muuttuvien rajoitusten keskellä on koko ajan oltava valmiina muokkaamaan kuhunkin hetkeen sopivia ohjelmistoja, etsimään muusikoita ja saleja. ”Nyt suunnittelun aikajänne voi olla kuukausi, kun tavallisesti konserttikauden ohjelmistoa rakennetaan vähintään pari vuotta etukäteen. Näissä epävarmoissa oloissa me Tuulan kanssa keskustelemme kuitenkin jo vuoden 2023 ohjelmistosta.”
Nicholas Collonilla on kaksi brittiläisittäin jo alakouluikäistä poikaa ja parivuotias tytär. Paljon työnsä vuoksi matkustava isä yrittää välttää tilannetta, jossa häneltä odotettaisiin tuliaisia jokaiselta matkalta. ”No, muutaman muumi-jutun olen kyllä heille vienyt.”
Rajoituksista huolimatta ilon aiheita
Intendentti Tuula Sarotie iloitsee siitä, että orkesteri on kaikista rajoituksista huolimatta selvinnyt poikkeusajasta tähän saakka olosuhteet huomioon ottaen ”ihan normaalisti”. Suuri ilo on siitä, että yleisö on palannut sankoin joukoin konsertteihin ja RSO:n sisäinen rokotuskattavuus on 99 % , vain kahden tilanne ei anna myöten maskin käytölle.
Onnea on Tuula Sarotien mukaan ollut myös siinä, että koesoittoja avoimiin paikkoihin ehdittiin järjestää ennen pandemian leviämistä Suomeen. Niistä valikoituivat muun muassa RSO:n vahvuuteen huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. RSO:n tulevista suunnitelmista hän ei vielä oikein voinut laajemmalti puhua, mutta ”Lontoossa on eräs kaikkien varmaan tuntema festivaali ja syksyllä kiertue Saksassa. Ondine tuottaa ensimmäisen Nicholas Collonin ja orkesterin yhteisen levyn, jossa on tämän kauden linjan mukaisesti Sibeliusta, Adesia ja Wennäkoskea.”
Musiikkitalon urkujen valmistuminen on vuoden myöhässä. Tällä tietämällä niiden pitäisi olla käytössä tammikuussa 2024, ja sen kunniaksi Esa-Pekka Saloselta on tilattu urkukonsertto. RSO haluaa Tuula Sarotien mukaan luonnollisesti kunnioittaa uutta instrumenttia sisällyttämällä ohjelmistoonsa myös urkumusiikkia.
Intendentti Tuula Sarotie ei vielä voinut kertoa tarkasti orkesterin kiertuesuunnitelmista, mutta vihjaisi kaikkien tuntemasta lontoolaisesta festivaalista ja ensi elokuusta. Heikki Valsta haastattelijana. Kuva Pertti Jalonen.
Jokaisella puhallinsoittajalla on oma stemma
Toinen soolohuilisti Kaisa Kortelainen on ollut RSO:n kokoonpanossa kolmisen vuotta. Hänen omaan soitinarsenaaliinsa kuuluvat kultahuilu puusuukappaleineen, piccolo, altto ja traverso eli barokkihuilu. Tulevan ohjelmiston harjoittelu alkaa tavallisesti kolmisen viikkoa ennen konserttia, jolloin nuotit saadaan käyttöön. RSO:lla on muusikoilleen harjoitustiloja Musiikkitalossa. Kortelainen kollegoineen jakavat keskenään ”puunaisten ja puumiesten” harjoitushuoneet.
Tammikuun alkupuolella Kaisa Kortelainen soittaa solistina Lotta Wennäkoskelta tilatun Soie-huilukonserton, joten solistitehtävään on varauduttava harjoittelemalla joululomallakin. Onneksi isovanhemmat voivat hoitaa vajaan vuoden ikäistä Einoa. Kaisa kuvasi, miten puhallinsoittaja on aina ikään kuin solisti, sillä jokaisella soittaa omaa stemmaansa. Orkesterislangilla ”uimiseen” eli “löysäilyyn” ei ole harjoituksissakaan varaa, vaan stemma on syytä osata jo silloin.
RSO:ssa on totuttu kansainvälisiin muusikkokollegoihin ja kapellimestareihin. Orkesterin sisäinen puhekieli on sekä suomea että englantia ja välillä niiden sekoitusta. Yhdistyksemme jäsen oli etukäteen lähettänyt kysymyksen orkesterin joissakin konserteissa käyttämästä värikoodista. Kaisa Kortelainen kertoi orkesterilaisten itse päättävän siitä. Ilmoitustaululla on ohjeet, joiden päälinjan mukaan pukeutumisessa voi olla jotakin punaisen tai sinisen sävyjä, ja väri pyritään soinnuttamaan solistin pukeutumiseen. Miessolistien voi luottaa lähes aina pukeutuvan mustaan. Naissolistien esiintymisasua on etukäteen vaikea, jollei mahdotonta ennustaa, joten silloin on parasta pitäytyä tummassa.
Kaverin vinkin ansiosta Zürichistä Helsinkiin
Eteläkorealainen Han Kim on kuulunut toukokuun 2018 koesoittojen perusteella RSO:n soittajistoon saman vuoden syyskuusta lähtien. Opiskeluaikanaan Han Kimillä oli ilo päästä myös klarinetistilegenda Sabine Mayerin oppiin, ja niiltä jäljiltä hän päätyi muusikoksi Zürichiin. Kansainvälinen nettisivusto julkaisee tietoja vapaista työpaikoista eri orkestereissa. Han Kimillä on RSO:ssa ennestään tuttuja maanmiehiä kuten altisti Ezra Woo ja oboisti Kyeong Ham. Woolta hän sai vinkin klarinetistin koesoitosta, osallistui siihen ja on nyt RSO:n toinen sooloklarinetisti.
Han Kim kertoi opiskelleensa Etonissa Englannissa, samassa koulussa kuin häntä ylemmällä luokalla ollut Nicholas Collon. Kuva Pertti Jalonen.
Myös klarinetteja on huilujen tavoin soinniltaan ja kooltaan erilaisia aina haastattelumikrofonin kokoisesta E-flat klarinetista kontrabassoklarinettiin, jota Han Kim havainnollisti itsensä mittaiseksi. Klarinettien puuaines on perinteisesti ollut eteläafrikkalainen grenadilla, mutta sen saatavuusongelmia korvaamaan on nyttemmin käytetty myös puksipuuta. Jos aikaa olisi, Han Kimiltä irtoaisi kevyesti perusteellinen kuvaus oman soittimensa laadusta, ominaisuuksista ja vaativuudesta. Vaativia ovat välillä myös kesken teoksen tarpeelliset soittimien vaihdot. Aaron Coplandin Appalakkien keväässä Han Kimillä on kokonaista viisi sekuntia aikaa vaihtaa klarinettia.
Ilmeisen vaikuttuneena Han Kim kuvailee RSO:n hämmästyttävän monipuolista ohjelmistoa ja erityisesti orkesterin vahvuuksia nykymusiikin tulkkina. Hänen omia suosikkejaan ovat Magnus Lindbergin teokset. Kulttuurilleen tyypilliseen tapaan hän kehui Helsinkiä ja Suomea, oikeastaan kaikkea täällä kokemaansa. Pandemiasta huolimatta hän on tänä vuonna päässyt kotimaahansa jo kerran ja joulukuussa on edessä seuraava matka.
Nuoren sellistin selkeä tavoite
Vakiintuneen tavan mukaisesti RSOn ystävät tarjoaa esiintymistilaisuuksia nuorille muusikoille, jotka ovat sijoittuneet kärkipäähän oman instrumenttinsa kilpailuissa. Oulun konservatorion kasvatti Pekka Smolander on juuri aloittanut opintonsa Sibelius Akatemiassa. Hän on jo kokenut kilpailija, joka viimeksi kunnostautui nuorille suunnatussa Porvoon sellokilpailussa. Niin Salon kuin Porvoonkin kilpailut ovat Pekka Smolanderille esiaskeleita tulevaan Turun sellokilpailuun. RSO:n Tuomas Lehdon oppilaana hän on nyt kolmatta vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle kristallinkirkkaat: hänestä tulee ammattisellisti. RSOn ystäville hän esitti kaksi osaa Bachin sellosarjasta.
Porvoon sellokilpailussa menestynyt Pekka Smolander palkittiin myös RSOn ystävien kunniakirjalla ja kutsulla esiintymään ystäväyhdistyksen jäsenillassa. Kuva Airi Vilhunen.
Ystäväyhdistyksen tulevia tapahtumia
Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala ja tiedottaja Airi Vilhunen kertoivat lähitulevaisuuden tapahtumista. Kaisa Ala pohjusti vielä ennen vuoden loppua käyttöön otettavaa sähköistä jäsenkorttia. Sen toivotaan saavuttavan mahdollisimman laajan suosion, sillä sen avulla säästyy sekä työtä että kustannuksia. Tarkat ohjeet sähköisen jäsenkortin käyttöönotosta tulevat lähiaikoina erikseen. Sen rinnalle jää vielä mahdollisuus saada entisenlainen pahvikortti.
Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala esitteli yhdistykselle tulevaa uutta sähköistä jäsenkorttia. Kuva Pertti Jalonen.
Airi Vilhusella oli toiveikkaita terveisiä avoimista kenraaliharjoituksista, joita monet jäsenet illankin aikana kertoivat ikävöineensä. Jos korona ja sen vaatimat rajoitukset suovat, kevätkaudella voisi olla tarjolla ehkä jopa 3-4 avointa kenraaliharjoitusta. Yhdistyksen vuosikokous on 1.3.2022 musiikkitalon terassilämpiössä. Airi kannusti jäseniä aktiiviseen yhteydenpitoon yhdistyksen eri kanavien (sähköposti, Facebook) kautta.
Ellei korona muuta tilannetta, jäsenille on keväällä luvassa RSO:n avoimia kenraaliharjoituksia, yhdistyksen tiedottaja Airi Vilhunen kertoi. Kuva Pertti Jalonen.
Tyytyväisiä ystäviä
Jäseniltaa oli mitä ilmeisimmin kovasti kaivattu, sillä se tuli monen ystävän kanssa keskusteltaessa ensimmäisenä esille. Auli Lappalaisen ja Juha Virtasen tavoin useat sanoivat myös odottavansa innolla taas pääsyä kenraaliharjoituksiin. Maria Penttinen piti jäseniltaa oikein onnistuneena ja harmittele, ettei ole jo aika pitkän jäsenyytensä aikana aiemmin osallistunut vastaaviin tilaisuuksiin. Irmeli Tuomimäki ja Reino Lampinen muistelivat viimeksi ennen koronarajoituksia järjestettyä ystävien Wienin matkaa ja toivoivat, että pandemian hellittäessä ystäville olisi tarjolla yhteisiä musiikkimatkoja sekä ulkomaille että kotimaassa. Viime metreillä koronan takia peruuntunut matka Hampuriin ja siellä Elbphilharmonie-konserttitaloon kangasti jo toiveikkaasti monen mielessä. Yhdistys tarjoaisi mielellään myös etäyhteyttä jäsentilaisuuksiinsa, mutta niissä on pelattava varman päälle. Striimatun musiikkiesityksen levitys saattaa synnyttää tekijänoikeuksiin liittyviä korvausongelmia.
Ulla Martikainen-Florath oli yksi yhdistyksen perustajajäseniä ja nyt iloisena, kun taas pystyttiin kokoontumaan jäseniltaan. Kuva Pertti Jalonen.
Teksti Ritva Männynoksa Kuvat Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen
RSO:n perjantain 28.5. konsertti on Hannu Linnun viimeinen ylikapellimestarina johtama. “Tuntuu haikealta”, niin kuin hän toteaa oheisessa haastattelussa.
RSOn ystävät kiittävät Hannua lukemattomista hienoista konserteista, monipuolisista ja syvällisellä asiantuntemuksella kootuista ohjelmistoista sekä vierailuista ystäväyhdistyksen tilaisuuksissa. Kiitämme Hannua myös kipinän antamisesta ystäväyhdistyksen perustamiseen. Hän oli Tampereen Filharmonian ylikapellimestarina ja ulkomaisia orkestereita johtaessaan tottunut tapaamaan orkestereiden ystäväyhdistysten jäseniä ja nähnyt, miten aktiivinen ystäväyhdistys voi olla iloksi orkesterille. Sellaista hän toivoi myös RSO:lle, ja sellainen Hannun ylikapellimestarikauden alkupuolella perustettiinkin.
Kuva Yle Kuvapalvelu/Veikko Kähkönen
Tässä Lotta Emanuelssonin haastattelussa Hannu Lintu puhuu poikkeuksellisesta korona-ajasta ja kahdeksan vuoden ylikapellimestarikaudestaan:
Hannu Lintu johti ensimmäisen konserttinsa RSO:n ylikapellimestarina 4. syyskuuta 2013, ohjelmassa Maurice Ravelin musiikkia sekä uuden teoksen kantaesitys. Ylikapellimestarikausi päättyy 28.5. 2021, ohjelmassa – muun muassa – Maurice Ravelin musiikkia ja uuden teoksen kantaesitys. Kahdeksan vuoden jälkeen ympyrä sulkeutuu Hannulle ominaisella tavalla tyylikkäästi, vaikka päätöskonsertin ohjelmaa jouduttiin moneen kertaan ja vielä aivan viime hetkilläkin säätämään uudestaan.
Viimeiseen vuoteen ylikapellimestarina ovat väistämättä lyöneet leimansa pandemian aiheuttamat lukemattomat muutokset. Päätöskonserttikin soitetaan tyhjälle salille, ja soittajamäärä on rajoitettu viiteenkymmeneen. – En ole maailman ainoa kapellimestari, jonka tekemisiin korona on vaikuttanut. Puolessatoista vuodessa moni muukin ylikapellimestari on ehtinyt lopettaa ja aloittaa kautensa. Kumpi on sitten epämiellyttävämpää, aloittaa ilman fanfaareja vai lopettaa ilman fanfaareja? En ole fanfaari-ihminen muutenkaan, joten minulle riittää, että läksiäiskonsertissani soitetaan itselleni läheistä musiikkia, ja konsertilla on kestoakin pitkästä aikaa normaalit pari tuntia.
Korona on aiheuttanut valtavan paljon turhautumisen hetkiä. Tuskallisimmat hetket on koettu tänä keväänä, kun jo moneen kertaan muutetut hätäratkaisutkin on jouduttu miettimään uudestaan. Yli vuosi ilman täysimittaisena orkesterina soittamista on Hannun mukaan ehtinyt vaikuttaa myös orkesterin sisäiseen dynamiikkaan. – Koska kokoonpanot ovat koko vuoden olleet pieniä, orkesterin sisälläkin on kollegoja, jotka eivät ole tavanneet pitkään aikaan. Itsekään en enää tiedä, miten orkesteri tosiasiassa soittaa juuri nyt, missä soinnillisessa kunnossa se on. Toki koulutettujen ihmisten soittotaito ja kuuntelukyky ei vuodessakaan vielä katoa mihinkään, mutta yhteissoiton herkkyys ja dynamiikka on ollut turvaväleillä erittäin vaikea ylläpitää. Sitten kun koko orkesteri saa jälleen soittaa, seuraajallani tulee olemaan kova työ hitsata soittajisto jälleen yhteen.
Koronavuoden henkinen saldo on kuitenkin ollut myös positiivinen. – Moni muusikkokollega on jakanut saman kokemuksen. Vuoden aikana on joutunut miettimään uudestaan suhteensa työntekoon: mitä oikeastaan teen? Itselläni on ollut aikaa myös syventää musiikillista yleissivistystä, lukea paljon kirjoja ja joskus myös ihan vain tuijotella kattoon.
Kuva Yle Kuvapalevlu/Veikko Kähkönen
Koko kahdeksanvuotisen ylikapellimestarikauden tilinpäätöstä Hannu ei itse mielellään itse summaa. – Olemme tehneet paljon töitä balansoinnin, puhtauden ja eri tyylikausien kanssa. Mutta monet niistä muutoksista, jotka orkesterissa ovat tapahtuneet, ovat tapahtuneet minusta huolimatta. Toisaalta orkesterin DNA:ssa on myös asioita, joihin en voisi vaikuttaa vaikka haluaisinkin. Tiedän toki, mitkä elementit orkesterin nykyisessä olemuksessa ovat omaa aikaansaannostani, mutta annan mieluummin muiden analysoida niitä ja olen itse hiljaa.
RSO:lle on Hannun mukaan tyypillistä, että se on ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun niin sanotusti punainen valo palaa, oli kyseessä sitten äänitys tai yleisökonsertti. Joskus tämä tulee vieraileville kapellimestareille yllätyksenä. He odottavat viikon aikana tapahtuvaksi jotain sellaista, joka sitten tuleekin vasta konsertissa. Kun orkesterin tuntee, tietää tismalleen, miten soitto viikon aikana kehittyy. RSO antaa nimenomaan konsertissa kaikkensa. – Nämä ovat tyypillisesti asioita jotka orkesterista pitää tietää. Orkesterissa pitää käydä monta kertaa, että tuntee sen ja tietää mekaniikan. Orkesteri luo nahkansa vähitellen, sisäänrakennetut jutut periytyvät edelleen, kun DNA-kierteeseen tulee yksi lisää.
Kahdeksan vuoden aikana orkesteri on myös muuttunut paljon. On ollut sukupolvenvaihdoksia, ja mukaan on tullut joukko uusia soittajia, joista merkittävä osa ulkomailta. – Ulkomaalaisten soittajien osuuden lisääntyminen on vaikuttanut orkesteriin todella paljon. Itselläni on ollut onni seurata jo toista samanlaista prosessia, koska myös Tampere Filharmoniassa tapahtui ylikapellimestarikaudellani suurten ikäluokkien eläköityminen, jonka myötä avautui ulkomaisia hakijoita kiinnostavia vakansseja. Muusikkopiirit ovat kansainvälisestikin sen verran pienet, että sana kiertää tehokkaasti. Samaan aikaan kun eurooppalaisia orkestereita on uhannut resurssien pienentäminen tai jopa lakkauttaminen, suomalaisilla orkestereilla on ollut sellainen maine, että työpaikka on turvallinen ja infrastruktuuri toimii. Emme pysty kilpailemaan palkoilla Keski-Euroopan orkesterien kanssa, mutta meillä on vakaat yhteiskunnan tukemat olosuhteet. Meillä RSO:ssa on myös noudatettu sellaista fiksua politiikkaa, että soolosoittajien vakansseilla olevat saavat jatkaa solistiuraansa. Se houkuttelee hyviä soittajia, ja siitä on etua myös meille, kun heidän kvaliteettinsa on käytössämme.
Orkesterin kansainvälistymisestä ja sukupolvenvaihdoksista on seurannut myös tietty ilmapiirin muutos. – RSO:n ilmapiiri on perinteisesti ollut tietyllä tavalla aika vakava. Kansainvälisyyden myötä meillä on nyt vähän eri tavalla iloisesti käyttäytyviä, nuoria ja rohkeita ihmisiä. He tulevat tulevaisuudessakin muuttamaan RSO:n ilmapiiriä ja tuomaan siihen tiettyä vakautta. Vierailevat kapellimestarit ihailevat aina RSO:n kurinalaisuutta ja keskittymistä.
Miltä sitten pitkän RSO-kauden päättyminen ylikapellimestarista tuntuu? – Olen aika hyvä jättämään asioita taakseni, enkä siksi koe tätä varsinaisesti elämääni mullistavaksi asiaksi. Mutta onhan toki selvää, että nyt on päättymässä pitkä ja intensiivinen periodi. Itse asiassahan suhteeni RSO:hon on alkanut jo noin 23 vuotta sitten, sillä olen johtanut RSO:ta jo 90-luvun lopulta vähintään kerran tai pari kaudessa. Kauden 2012-2013, jolloin orkesterilla ei ylikapellimestaria ollut, olin sen päävierailijana, ja vuodesta 2013 lähtien sitten ylikapellimestarina. Siirryn nyt ylikapellimestariksi Kansallisoopperaan eli käytännössä 500 metrin päähän. Se on kuitenkin iso käännekohta, sillä sinä aikana kun olen Kansallisoopperassa, en tule paljon muita Helsingin orkestereita johtamaan. Väistämättä se tuo vähän pitemmänkin tauon RSO-suhteeseeni. Tästä asiasta minulla ei ole omaa kokemusta, mutta voin kuvitella että tilanne tuntuu samalta kuin jouhevasti sujuva avioero: ”rakastan sinua edelleen, mutta muutamme erilleen”. Totta kai se tuntuu haikealta.
Jos RSO:n 1. soolosellisti Tuomas Lehto ei olisi muusikko, hän haluaisi olla kokki. ”Paikassa missä on paljon melua ja vilskettä ja minä olisin keittiössä töissä”, Tuomas kuvailee kakkosvaihtoehtoaan Yle Areenan Ihmiset orkesterissa -haastattelussa. Hänet tunnetaankin hyvänä kotikokkina, ja pimeisiin iltoihin ja konsertin jälkeiseen herkutteluhetkeen hän valmistautuu valmistamalla osso buccon jo edellisenä päivänä.
”Näin pimeänä aikana on mukava tehdä erilaisia mieltä ja kehoa lämmittäviä pataruokia. Tämä on alunperin Sikke Sumarin resepti, mutta joka kerta lisään jotain erilaisia kasviksia tai yrttejä, ja jos osso buccoa ei ole saatavilla, härän häntä ja naudan lapa ovat myös todella maukas yhdistelmä. Osso bucco on parhaimmillaan seuraavana päivänä, joten usein teen sen edellisenä iltana ja näin konserttipäivänä jää aikaa keskittyä soittoon ja illalla odottaa lämmitystä vaille valmis ruoka. Hyvä Barolo-punaviini ja itse tehty leipä kruunaavat kokonaisuuden.”
Mausta lihapalat suolalla ja mustapippurilla ja paista ne sitten oliiviöljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi ja siirrä odottamaan. Vähennä lämpöä ja lisää pataan uusi loraus oliiviöljyä ja pilkotut kasvikset ja yrtit. Kuullota hetken aikaa ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kaada pataan valkoviini ja kanaliemi. Kiehauta ja sekoittele kevyesti. Siirrä lihat pataan vierekkäin. Lisää lopuksi lihojen päälle sitruunankuoriviipaleet ja päälle purkillinen tomaattimurskaa. Anna kypsyä kevyesti poreillen kannen alla kunnes lihat irtoavat luista eli noin 2-2,5 tuntia tai saman verran uunissa 175 asteessa. Valmista gremolata. Sekoita gremolatan ainekset keskenään tahnamaiseksi seokseksi.
Tarjoile osso bucco yhdessä gremolatan kanssa.
Konserttivinkki
“Odotan erityisesti sitä, että sali olisi täynnä yleisöä. Tulevista konserteista odotan esimerkiksi niitä konsertteja, joiden solistina soittaa Conrad Tao.”
Conrad Tao on solistina kahdessa tammikuun konsertissa, perjantaina 22.1. hän soittaa Ludwig van BeethoveninPianokonserton nro 4 ja keskiviikkona 27.1. ensiesityksenä Suomessa Andrew Normanin fantasian pianolle ja orkesterille ”Suspend”. Tammikuussa ei yleisö pääse vielä Musiikkitaloon, mutta molemmat konsertit lähetetään suorana Yle Teemalla, Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä klo 20 alkaen.
Tuomas Lehto
RSO:n 1. soolosellisti vuodesta 2013 asti, ja sitä ennen soolosellistina Helsingin kaupunginorkesterissa. Tuomas Lehto toimii aktiivisesti myös solistina ja kamarimuusikkona. Hän on Uusi Helsinki kvartetin ja Total Cello Ensemblen jäsen sekä KuruFestin taiteellinen johtaja.
Katso tästä linkistä Yle Areenan haastattelu, jossa Tuomas esittelee soittimensa ja lempimusiikkinsa, jonka joukossa on vähän yllättäväkin artisti. (KLIK)
Lue ja kokeile myös aikaisempia RSO:n muusikoiden ruokaohjeita:
RSO:n 2. konserttimestari Taija Angervo ja alttoviulun äänenjohtaja Ilari Angervo ovat aviopari, jolla on yhteinen työpaikka, ja yhdessä he myös kokkaavat. RSO:n Japanin kiertueen peruuntuminen koronan takia oli heille pettymys, niin kuin se oli matkaa suunniteille ystäväyhdistyksen jäsenillekin. Lohdutukseksi Angervot kokkaavat aasialaiseen tapaan ja jakavat RSOn ystäville ohjeensa.
“Me teemme lähes kaiken yhdessä RSO:ssa ja Uusi Helsinki-kvartetissa soittaen ja vapaa-ajalla koiria ulkoiluttaen, sienestäen, kesällä purjehtien ja talvella lasketellen. Ei ole varmaankaan yllätys, että myös ruokaa valmistamme yhdessä. Kokkaamme ja syömme ruokaa kaikista maailman kolkista, perus kotiruoasta välillä haastaviinkin gourmeettisiin kokeiluihin.
Muutimme noin vuosi sitten iloiseen Inkooseen, jonne kutsumme mielellämme ystäviä syömään ja saunomaan. Myös mahtavat paikalliset lähitilojen raaka-aineet ovat innostaneet meitä kovasti ja tietysti kokeilimme myös vihannesten ja yrttien kasvattamista omalla pihalla. Sieniä on kerätty niin, että kaapit pursuavat ja lasipurkit loppuvat kaupasta kesken. Olimme odottaneet todella paljon viime keväälle suunniteltua RSO:n Japanin kiertuetta, joka sitten koronan takia peruttiin. Lohdutukseksi kokkailimme kotona aasialaiseen tapaan ja haluammekin nyt jakaa RSO:n ystäville pari hyväksi koettua reseptiä.”
Korealainen Beef Bulgogi
Beef Bulgogin ohje
Härän sisäfilettä
merisuolaa
mustapippuria
chiliä
Bulgogi-kastiketta
korianteria
paahdettuja seesaminsiemeniä
paahdettuja pähkinöitä, esim. macadamia tai maapähkinöitä
pinjan siemeniä
Mittaa ponzu ja mirin kattilaan, kiehauta ja lisää inkivääri, valkosipuli ja sokeri. Keitä hieman kasaan ja siivilöi. Lämmitä uudelleen ennen tarjoilua.
Mausta file suolalla ja pippurilla. Kuumenna paistinpannu ja paista pinnat kiinni. loppukypsennä 150-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia ja anna vetäytyä saman verran. Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi ja asettele tarjoiluastialle. Kaada kuuma kastike päälle ja koristele korianterilla, siemenillä ja pähkinöillä, sekä chilillä oman maun mukaan.
Miso-keitto suppilovahveroilla
Miso-keiton ohje
dashi-lientä
vaaleaa misoa
wakame-merilevää
purjoa tai kevätsipulia
suppilovahveroita
Saimme idean kokeilla suppilovahveroita siitakesienien asemasta ja homma toimii aivan mahtavasti. Suomalaiset sienet sopivat erinomaisesti myös aasialisen keittiön annoksiin.
Keitä dashi-liemi (jauhetta saa nykyään marketeistakin), lisää noin litraan lientä 2-3 rkl misotahnaa ja paistetut sienet (tai kuivatut liotettuina), keitä hetki ja kaada keittokulhoihin. Lisää juuri ennen tarjoilua wakame ja ohuiksi renkaiksi leikattu purjo. Halutessasi, voi miso-keitosta tehdä ruokaisammankin lisäämällä perunaa, porkkanaa, lihaa, kalaa ja/tai tofua. Rohkeasti vain kokeilemaan!
Konserttivihje
Angervojen konserttivihje on lähestyvä RSO:n Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti, jota voit seurata suorana lähetyksenä Musiikkitalolta Yle Teemalla ja Areenassa sunnuntaina 6.12. klo 15.00. Konsertin ohjelmisto on itsenäisyyspäivän hengen mukaisesti kokonaan suomalaista, ja Angervot poimivat erityisesti Helvi LeiviskänPianokonserton op. 7, jonka konsertissa esittää pianisti Mirka Viitala.
Näin Leiviskän teoksen vaiheita kuvataan RSO:n esittelyssä: ” Helvi Leiviskän massiivinen pianokonsertto sai kantaesityksensä v. 1935 torsona, sillä sen solisti Ernst Linko teki teokseen huomattavia poistoja. ”En mitään pelkää, mutta Helvin pianokonserttoa pelkään”, totesi Linko peukaloidessaan Leiviskän partituuria. Pianisti Mirka Viitala ei pelkää, vaan soittaa teoksen nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.”
Lue tästä tarkemmin RSO:n Itsenäisyyspäivän juhlakonsertin ohjelmasta (KLIK)
Taija Angervo
on soittanut RSO:ssa vuodesta 1997 lähtien ja toisena konserttimestarina hän on toiminut vuodesta 2001. Hän soittaa myös Uusi Helsinki -kvartetissa. Hänen instrumenttinsa on italialainen Rogeri-viulu 1700-luvulta.
Ilari Angervo
aloitti RSO:n alttoviulun äänenjohtajana 1990. Hän on ollut myös RSO:n valtuuskunnan puheenjohtajana vuodet 1996-2001. Hän on maineikkaan Uusi Helsinki -kvartetin perustajajäsen ja soittanut myös Avantissa, Suomalaisessa Kamariorkestrissa ja kamariyhtye Kerberoksessa. Kantaesityksinä hän on soittanut Jouni Kaipaisen alttoviulukonserton Tapiola Sinfoniettan ja Hannu Linnun kanssa, Juha T. Koskisen Hamlet-machinen Zagrosin kanssa ja Mathew Whittallin alttoviulukonserton RSO:n kanssa.
Vihjeet muusikoilta on kerännyt Heikki Valsta. Ohjetekstit ja kuvat muusikoiden omia.
Lisää ruokaohjeita ja muitakin juttuja on sivuillemme tulossa. Saat tiedon sähköpostiisi heti niiden ilmestyttyä, kun tilaat etusivun painikkeesta tai tästä linkistä (KLIK) päivitysilmoituksen uusista jutuista.
RSO:n musiikista voi nauttia taas myös konserttisalissa, mutta poikkeusjärjestelyin. Koronatartuntojen vaara ei ole poistunut, ja niinpä konserteissa huolehditaan kaikin tavoin sekä yleisön että orkesterin turvallisuudesta.
RSOn ystävienkään toiminta ei vielä palaa normaaliksi, mutta yhdistyksen hallitus on koko ajan valmiina järjestämään tilaisuuksia ja mahdollisuuksia yhdessäoloon, kun tartuntariski on minimaalinen.
RSO:n syksyn ohjelmisto
Kauden aloittaa perjantaina 4.9. klo 20 Hannu Linnun johtama syyskauden avajaiskonsertti, jonka solistina on huipputenorimme Tuomas Katajala. Hannu Lintu johtaa myös ensi viikon keskiviikon ja torstain konsertit, ja silloinkin orkesterilla on huippusolisti eli sopraano Karita Mattila. Alkusyksyn kapellimestareita ovat myös Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Kent Nagano ja tuleva ylikapellimestari Nicholas Collon. Ulkomaisten kapellimestarien osalta muutokset ovat tietysti vielä mahdollisia.
Syksyn konsertteihin myydään vain n. 400 lippua/konsertti. Hieno uutinen on, että kaikki syksyn konsertit lähetetään suorana YLE Teemalla, Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä.
RSO haluaa kaikin tavoin turvata myös muusikot sairastumiselta, ja niinpä ketään ulkopuolista ei lasketa orkesterin harjoituksiin. Näin myös ystäville avoimia kenraaliharjoituksia ei ainakaan syyskaudella järjestetä.
Vuoden 2020 jäsenmaksu
RSOn ystäväyhdistyksen jäsenmaksuksi 2020 vahvistettiin 25 euroa kevään vuosikokouksessa. Laskut lähetettiin jäsenille kevään poikkeustilanteen vuoksi vasta lokakuussa. Jäsenmaksu kattaa myös kevään 2021 toiminnan. Kuluvana vuonna yhdistykseen liittyneille, jäsenmaksunsa jo maksaneille ei uutta laskua lähetetä.
Uutta jäsenkorttia ei postiteta syksyn aikana. Siirrymme puhelimeen ladattavan jäsenkortin käyttöön heti, kun sovellus on käytettävissä. Paavo-salin kamarikonserttien lippuja tai Fuugan levyjä ostettaessa alennusta voi pyytää esittämällä jäsenkortin syksy2019/kevät2020.
Ohjelmavinkki
Yle Teema esitti 15.9. klo 21.00 mielenkiintoisen musiikkidokumentin Orkesterin edessä. Siinä seurataan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla opiskelevia nuoria, mm. Emilia Hovingia, I-Han Futa ja James Kahanea, jotka ovat valinneet itselleen instrumenteista kaikkein vaativimman, sinfoniaorkesterin. Hannu Lintu on yksi heidän opettajistaan. 14.9. alkaen dokumentin voi katsoa myös Yle Areenasta.
Koronaepidemian takia peruuntuneiden keskiviikko- ja perjantaikonserttien tilalla Yle Areena ja Yle Radio 1 lähettivät suorana Musiikkitalon suuressa salissa soitetut kamarikonsertit. Tässä lista konserteista ja suora linkki Yle Areenan tallenteeseen. Klikkaa konsertin päivämäärän ja nimen vieressä olvaa merkki ja pääset suoraan konsertin taltiointiin.
Kiitos soittajille, kiitos RSO:lle, että olemme saaneet (ja saamme yhä) nauttia näistä hienoista konserteista!
Ludwig van Beethoven: Sonaatit viululle ja pianolle nro 6 ja 7 op. 30/1-2.
Es. Laura Vikman, viulu, ja Kirill Kozlovski, piano
Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto op. 130
Es. Uusi Helsinki -kvartetti
Tuomas Lehto, sello
Tomas Nuñez, sello
Jouko Laivuori, cembalo
J. S. Bach: Preludeja ja fuugia kokoelmasta Das wohltemperierte Klavier I
J. S. Bach: Soolosellosarja nro 2 d-molli BWV 1008
J. S. Bach: Soolosellosarja nro 3 C-duuri BWV 1009
J. S. Bach: Preludeja ja fuugia kokoelmasta Das wohltemperierte Klavier
Kyeong Ham, oboe
Han Kim, klarinetti
Pauline Fleming-Unelius, viulu
Elina Päkkilä, viulu
Ezra Woo, alttoviulu
Tomas Nuñez, sello
Gerald Finzi: Interludi oboelle ja jousikvartetille op. 21
Wolfgang Amadeus Mozart: Kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja sellolle F-duuri KV370/368b
Bernhard Henrik Crusell: Kvartetto klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle nro 2 c-molli op. 4
Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikvintetto A-duuri K 581
Christoffer Sundqvist, klarinetti
Emil Holmström, piano
Kazutaka Morita, lyömäsoittimet
Naoki Yasuda, lyömäsoittimet
Jani Niinimäki, lyömäsoittimet
Jerry Piipponen, lyömäsoittimet
Sauli Zinovjev: Sospirando 1 “Awake”
Johannes Brahms: Sonaatti nro 1 f-molli op. 120/1
Johannes Brahms: Intermezzo A-duuri op. 118/2
Johannes Brahms: Romanssi F-duuri op 118/5
Johannes Brahms: Sonaatti nro 2 Es-duuri op. 120/2
Minoru Miki: Marimba Spiritual
Helena Juntunen, sopraano
Kaisa Kortelainen, huilu
Kyeong Ham, oboe
Christoffer Sundqvist, klarinetti
Jussi Särkkä, fagotti
Sivan Magen, harppu
Laura Vikman, viulu
Camilla Vilkman, alttoviulu
Ezra Woo, alttoviulu
Iikka Järvi, kontrabasso
Atte Kilpinen, tanssija
W. F. Bach: Sonaatti nro 3 Es-duuri F. 55
Otto Virtanen: Five Songs of Soundness, kantaesitys
J. S. Bach: Partita nro 1 h-molli
Sergei Prokofjev: Kvintetto g-molli op. 39
Hannu Vasara, viulu
Kaisa Kallinen, viulu
Jukka Rautasalo, sello / viola da gamba
Jouko Laivuori, cembalo / urut
Tomas Gricius, trumpetti
Jouko Harjanne, trumpetti
Ricardo Pedrares Patiño, pasuuna
Line Johannesen, pasuuna
Miikka Saarinen, barokkitrumpetti
Atsuko Sakuragi, barokkitrumpetti
József Hárs, käyrätorvi
Satu Huuskonen, käyrätorvi
Tuomo Eerikäinen, käyrätorvi
Tommi Hyytinen, käyrätorvi
Anders Eikefjord Hauge, tuuba
Arcangelo Corelli: Triosonaatti D-duuri op. 1/12
Giovanni Battista Fontana: Sonata seconda D-duuri
Alessandro Stradella: Sinfonia nro 9 a-molli
Bartolomé de Selma y Salverde: Vestiva i colli
Antonio Vivaldi: Triosonaatti d-molli op. 1/8 RV64
Dieterich Buxtehude: Triosonaatti G-duuri BuxW 271
Arcangelo Corelli: Triosonaatti G-duuri op. 2/12
Giovanni Gabrieli: Canzon III a 4 (Canzoni per sonare) Ch. 188
Pavel Josef Vejvanovský: Sarabande
Andrea Gabrieli: Ricercar del duodecimo tuono (Madrigali e ricercari a quattro voci)
Anonymus / Kremsier: Duetto für 2 clarini
Eero Hämeenniemi: Sonata a 4
Giovanni Gabrieli: Canzon prima a 5 (Canzoni e sonate) Ch. 195
Heinrich Ignaz Franz Biber: Duetto für 2 clarini
Giovanni Gabrieli: Canzon II a 4 (Canzoni per sonare) Ch. 187
Reeta Maalismaa, viulu
Maria Puusaari, viulu
Aino Räsänen, alttoviulu
Eeva Rysä, sello
Paula Sundqvist, viulu
Ville Koponen, viulu
Jakob Dingstad, alttoviulu
Mikko Ivars, sello
Outi Tarkiainen: Trois poèmes
Anna Clyne: Breathing Statues
Dmitri Shostakovitsh: Kaksi kappaletta jousikvartetille
Dmitri Shostakovitsh: Jousikvartetto nro 13 b-molli op. 138
Elina Vähälä, viulu
Emma Vähälä, viulu
Martta Wahlberg, alttoviulu
Miika Uuksulainen, sello
Kati Salovaara, kontrabasso
Giuseppe Gentile, klarinetti
Otto Virtanen, fagotti
Jukka Harju, käyrätorvi
Jean Sibelius: Jousitrio g-molli JS210
Carl Nielsen: Serenata in vano
Franz Schubert: Oktetto F-duuri D.803 op.posth. 166 (op.166)
Perjantai 27.5.2020 The Mask of the Red Death (KLIK)
Sivan Magen, harppu
Yuki Koyama, huilu
Tami Pohjola, viulu
Jukka Pohjola, viulu
Ilari Angervo, alttoviulu
Mikko Ivars, sello
Jussi Nikkilä, lausunta
Claude Debussy: Danses sacrée et profane
Lotta Wennäkoski: Ciphers
Edgar Allan Poe: Kielivä sydän (katkelmia, suomennos Jaana Kapari)
Henriette Renié: Ballade fantastique Edgar Allan Poen novellin “Kielivä sydän” mukaan
Sofia Gubaidulina: Garten von Freuden und Traurigkeiten (Ilon ja surun puutarha)
Edgar Allan Poe: Punaisen surman naamio (katkelmia, suomennos Jaana Kapari)
André Caplet: Conte fantastique Edgar Allan Poen novellin “Punaisen surman naamio” mukaan
Kevään viimeisen kamarimusiikkikonsertin 27.5. tiedot päivittyvät tähän artikkeliin, kun konsertti on pidetty ja tallenne on Yle Areenassa. Kuva harjoituksista Satu Kahila. Soittajat Sivan Magen, harppu, Ilari Angervo, alttoviulu, Mikko Ivars, sello sekä Jukka ja Tami Pohjola, viulu.
