RSO ja Brucknerin sinfoniat

Perjantaisarjan viimeisimmässä konsertissa 21.4.2023 saimme kuulla Tugan Sohijevin johtaman Anton Brucknerin kahdeksannen sinfonian – puolitoistatuntisen sävelten muodostaman “katedraalin”. Brucknerhan omisti jokseenkin kaikki sävellyksensä Jumalalle.

Jean Sibelius piti aikanaan Bruckneria säveltäjistä suurimpana ja mm. vuonna 1911 hän kertoi liikuttuneensa kyyneliin saakka kuultuaan tämän 5. sinfonian. Kerrotaan myös että nuorena opiskelijana Wienissä hän joutui tappeluun puolustaessaan Brucknerin musiikkia Brahmsin kannattajia vastaan. Siihen aikaan musiikki herätti todella vahvoja tunteita!

Sloveniasta Suomeen aikanaan muuttanut kapellimestari Leo Funtek oli Bruckner-tuntija ja julkaisi vuonna 1912 kirjan ”Bruckneriana”. Funtekia haastateltiin vuonna 1935 ja hänen mielipiteensä ovat mielenkiintoisia: ”… huoleti voin sanoa että Bruckner on ehdottomasti asetettava sille linjalle, jolle mielestämme Bach ja Beethoven kuuluvat. Brucknerin suuruus piilee siinä että hänen musiikkinsa on kosmillista, jos niin saa sanoa. Sille, joka vaatii häneltä subjektiivisten tunteiden ilmaisua, hän jää iäksi vieraaksi.” Hän jatkaa: ”Johtaja-teknillisestihän se ei ole erikoisen vaikeaa – vaikka ei se siltäkään kannalta ole leikintekoa – mutta sen vaikeus on juuri musiikillisen rakennelman tavattoman pitkissä ja tavattoman laajoissa ”kaarissa”. Esittämisen vaikeus on siinä tavassa, miten sen rakentaa.” Funtek pääsi itse johtamaan Bruckneria Helsingin Kaupunginorkesterin johtajana.

Brucknerin sinfoniat vaativat suuren orkesterin ja tuon ”rakennustaidon” hallitsevan johtajan. Kesti aikansa ennen kuin RSO/radio-orkesteri pääsi soittamaan Bruckneria. Vuonna 1943 saksalainen Rudolf Schulz-Dornburg johti 6. sinfonian Adagion studiokonsertissa, mutta kokonainen sinfonia tuli ohjelmistoon vasta 1.4.1952. Tällöin Simon Parmet johti 4. sinfonian. Vuoteen 1977 mennessä esityksiä oli ollut yhteensä 24 kaikkiaan viidestä eri sinfoniasta (eniten eli 10 kertaa soi 7. sinfonia). Okko Kamu johti ensimmäisenä 8. sinfonian Juhlaviikoilla 10.9.1971 (konsertin toisena numerona oli Ravelin G-duuripianokonsertto Ralf Gothónin soittamana – melkoinen teospari!).

RSOn ylikapellimestariksi 1977 tuli Leif Segerstam, jolloin Bruckner ja muut myöhäisromantiikan suurimuotoisten teosten säveltäjät (Mahler, Strauss jne) vahvistivat asemaansa orkesterin ohjelmistossa. Heti marraskuussa 1977 kuultiin uudestaan 8. sinfonia.

Kevätkaudella 1994 RSO testasi uuden oopperatalon salia soittamalla siellä Brucknerin sinfoniat 5, 8 ja 9 kolmessa eri konsertissa.

Kun orkesteri siirtyi Musiikkitaloon syksyllä 2011, hetimiten syyskuussa soitettiin Brucknerin 7. sinfonia Kurt Masurin johdolla. Viime vuosina näitä suuria sinfonioita on saatu kuulla usein parissakin konsertissa vuosittain, kapellimestareina mm. Herbert Blomstedt, Esa-Pekka Salonen, Hannu Lintu ja Kent Nagano (viimeksi mainittu johti 8. sinfonian kahteen kertaan toukokuussa 2017).

Lopuksi anekdootti säveltäjältä itseltään. Saatuaan Wienin yliopiston kunniatohtorin arvonimen hän vastasi yliopiston edustajille: ”En löydä sanoja kiittääkseni teitä kuten tahtoisin. Mutta jos täällä olisi urut voisin sen teille kertoa.”

Kuvat Lauri Jaakkola ja Ylen arkisto

Teksti Lauri Jaakkola