”Iikka meni jo vanhalle paikalleen”, totesi Sibelius-lukion sinfoniaorkesterin kapellimestari Juhani Lamminmäki opastaessaan RSO:n viittä muusikkoa instrumenttiensa mukaisille sijoilleen lukion suuressa salissa. Kontrabasisti Iikka Järven omista lukioajoista on kulunut 11 vuotta, mutta sinfoniaorkesterissa oman instrumentin paikka on tutusti ennallaan.
Iikka Järven lisäksi myös alttoviulisti Camilla Vilkman on itsekin Sibelius-lukion kasvatti. Sellisti Eeva Rysän ja kakkosviulisti Mirka Malmin perhepiirissä on niin ikään maineikkaan lukion kasvatteja. Ykkösviulisti Han Shille konserttimestarin palli suomalaisessa oppilasorkesterissa on uusi kokemus.
Jousisoittajaviisikko oli lupautunut harjoituttamaan lukion sinfoniaorkesterin kevätkonserttia kukin oman instrumenttinsa äänenjohtajana. RSOn ystävät ry on kustantanut muutamana vuotena ennen koronarajoituksia ystäväkoulunsa orkesterille kokeneiden muusikoiden apua ja tukea. Aiemmin se toteutettiin stemmaharjoituksina. RSO:n muusikot trimmasivat kukin omaa soitinryhmäänsä erikseen. Nyt konsertin valmistelu oli edennyt jo orkesterin yhteisharjoituksiksi ja teoksia soitettiin täydellä kokoonpanolla.
Sibelius-lukion vanhassa juhlasalissa orkesterin soittajat pystyivät yllättävän hyvin kuulemaan toinen toisiaan. Orkesteria johtaa Juhani Lamminmäki.
Toteutustavan vaihto toimi. ”Vierailijat ohjasivat esimerkillään ja pienillä opastuksilla. Orkesterille se oli erittäin antoisaa ja soitto muuttui heti. Hyvä ote tarttuu!” Juhani Lamminmäki myhäili tyytyväisenä.
Tyytyväisiä olivat myös RSO:n muusikot. ”Olipa mukava aamu täällä Sibelius-lukiossa. Tuntui todella siltä, että meitä oli odotettu.” Camilla Vilkmanin mukaan näin lyhyessä yhteisharjoituksessa ei tietenkään ehdi saada kuvaa siitä, mitä stemma siellä äänenjohtajan selän takana tekee. Silti ehtii kyllä antamaan täsmävinkkejä orkesterisoiton saloista ja toivottavasti innostamaan sekä harjoitteluun että itse orkesterisoittoon. ”Yhteisharjoitus on varmasti parempi kuin erilliset stemmat.”
Iikka Järvellä (vas) oli vain yksi ohjattava, mutta sitä räätälöidympiä neuvoja Ilja Galkin sai kehittyäkseen.
Iikka Järvi iloitsi siitä, että koulukäyntejä järjestetään. ”Olisin itsekin aikoinaan saanut paljon irti tällaisesta tuesta. Basistin näkökulmasta orkesteriharjoitukset ovat varmasti hyödyllisempiä, sillä on paljon sellaista soitettavaa, jossa muiden kuuntelusta on eniten hyötyä.” Oppilasmuusikoista oli tällä erää paikalla vain yksi kontrabasisti. Hän saikin sitten harjoituksen lomassa yksityisohjausta soittotekniikkaan ja soittoasennon muuttamiseen, mikä voisi tehdä jousikädelle ihmeitä.
Han Shi sai omana opiskeluaikanaan kokea musisoinnin ammattimuusikoiden rinnalla. Nyt hän itse oli ammattilaisen roolissa ja kokemus oli kerrassaan nautittava. ”Olen vaikuttunut nuorten yleisestä osaamistasosta. Oppilaat olivat hyvin vastaanottavaisia, tunnelma oli kannustava ja positiivinen. Osallistuisin todella mielelläni tulevaisuudessakin tämän tapaiseen toimintaan.” Han Shin mielestä sekä stemma- että orkesteriharjoituksille on paikkansa. Hän sanoi huomanneensa merkittävää parannusta annettuja ohjeita noudattamalla. ”Nämä oppilaat ovat välkkyjä.” Han Shi toivoisi, että oppilaille voitaisiin tarjota tällaista yhteisharjoittelua hieman useamminkin. Heille tekisi myös hyvää päästä seuraamaan RSO:n harjoituksia. ”Tehkää ahkerasti työtä ja pysykää uteliaina”, kuuluivat Han Shin terveiset sibbalaisille.
Sibelius-lukion sinfoniaorkesterin kapellimestari Juhani Lamminmäki (oik), Camilla Vilkman, Han Shi ja Mirka Malmi harjoitustauolla.
Niin Eeva Rysä kuin Mirka Malmikin soittivat mielellään nuorten mukana. Samalla pystyi ohjaamaan soittotapoja, artikulaatiota jne. Eeva Rysän mukaan tyypillisessä koulun juhla- ja jumppasalin yhdistelmässä pystyi yllättävänkin hyvin kuulemaan toinen toisiaan.
”Tunnelma on ehkä rentoutuneempi, kun soitetaan mukana orkesterissa eikä vain kuunnella ja ohjata. Stemmaharjoituksetkin ovat hyviä, etenkin, jos on vaativampaa ohjelmistoa”, Mirka Malmi summasi tuntemuksensa ja jatkoi: ”Hyvältä vaikuttaa. Soitto on hyvinkin ohjelmiston tasolla ja yhteissoitto parani selvästi harjoituksen aikana. Kun keskittyy johonkin tekniseen juttuun tai yhdessä pysymiseen, soitto helposti pienenee. Rohkeutta vaan ja ulos soittamisesta!”
Terveisiä RSOn ystäville? ”Tämä on hieno tapa antaa vähän tutorointia ystäväkouluille. Toivottavasti mahdollisuuksia tulee monille, esimerkiksi kotimaan kiertueiden yhteydessä…”
Tämän kevään konserttiohjelmassa 8.5. on orkesteriteosten ohella kolme solistiteosta. Fanni Piri soittaa SibeliuksenHumoreskin nro 6 viululle ja orkesterille, Oskari Matinlassi puolestaan LarssoninConcertinon II osan pasuunalle ja jousille sekä Felix SorainenSchumannin a-molli pianokonserton I osan.
Felix Sorainen opiskelee myös Sibelius-akatemian nuorisokoulutuksessa sekä pianon- että viulunsoittoa.
Jutun aloittavassa pääkuvassa koulukeikkaansa tyytyväiset RSO:n muusikot Eeva Rysä (vas), Iikka Järvi, Mirka Malmi, Camilla Vilkman ja Han Shi.
Rautavaara: Cantus arcticus, Konsertto linnuille ja orkesterille I osa The Bog
Sibelius: Humoreski nro 6 viululle ja orkesterille, solistina. Fanni Piri
Larsson: Concertino pasuunalle ja jousille II osa, solistina Oskari Matinlassi
Schumann: Pianokonsertto a-molli I osa, solistina Felix Sorainen
Johansson: Bolero of the rising sun
Sibelius: Karelia-Overture op. 10
Sibelius: Song of Praise sarjasta Swanehvit op 54
”London seems to love your orchestra!” Näin huikkasi paikallinen katsomonaapuri ja paukutti innolla käsiään. RSO:n Proms-konsertti oli vasta puolivälissä ja teos teokselta täyden Royal Albert Hallin salin suosionosoitukset yltyivät. RSOn ystävien konserttimatkalaiset saivat syystäkin olla rinta rottingilla.
Kun Proms-konserttien suunnaton sali on täynnä, sinne mahtuu enimmillään yli 6 000 ihmistä. Ja täynnä se oli, kun Radion sinfoniaorkesteri oli 26. elokuuta vierailijana johtajanaan Nicholas Collon ja solistina Pekka Kuusisto. Jo toukokuussa alkoi lippuja olla enää rajallisesti saatavilla.
Vetovoimainen konsertti
Konsertin vetovoimaa selittävät intendentti Tuula Sarotien mukaan monet seikat. Nicholas Collon on kotikentällään hyvin suosittu. Hän konsertoi nyt jo kolmatta kertaa tämän vuoden Promsissa. Collon tunnetaan etenkin perustamansa Aurora-kamariorkesterin ylikapellimestarina. Maineikas Aurora on taas erityinen sen vuoksi, että se soittaa seisaaltaan koko ohjelmistonsa teokset ilman nuotteja. Me Suomessakin taidamme päästä tutustumaan Auroraan, kunhan maltamme hieman odottaa.
Myös Pekka Kuusisto on Britanniassa hyvin arvostettu. Hänellä on takanaan jo useita Proms-konsertteja, joissa voi aina odottaa jotain odottamatontakin. ”Soitto on suruista tehty”. Tällä Kantelettareen liittyvällä viittauksella evästettynä koko suunnaton sali hiljentyi kuuntelemaan Sibeliuksen neljättä humoreskia, jonka Pekka Kuusisto yhdessä orkesterin kanssa omisti äitinsä ja veljensä muistolle. Pysäyttävä hetki! Ja seuraavaksi hän liittyi vaivihkaa RSO:n kokoonpanoon ykkösviulistien takariviin soittamaan Sibeliuksen viidettä sinfoniaa. Sen saattoi havaita vain etukäteen saadun sisäpiiritiedon avulla – kiitos Tuulalle.
Jäsenmatkalaisilla oli lounaan yhteydessä Yle-tapaaminen. Istumassa Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, seisomassa RSO:n intendentti Tuula Sarotie ja vasemmalla Ylen luovien sisältöjen ja median johtaja Ville Vilén. Seisomassa oikealla RSOn ystävien varapuheenjohtaja ja jutun kirjoittaja Ritva Männynoksa.
Suosikkisäveltäjät esillä
Konsertin ohjelmisto kunnioitti kahta briteille tärkeää säveltäjää. Ralph Vaughan WilliamsinThe Lark Ascending, joka on sävelletty jo 1914, on vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla saanut enemmän huomiota. Nykyään se on suorastaan pyhä klassinen hitti. Thomas Adès puolestaan on Britannian arvostetuimpia nykysäveltäjiä. Hänen englantilaisiin kansanlauluihin pohjautuva sävellyksensä Märchentänze sai ensiesityksensä vuoden 2021 syksyllä Helsingissä ja nyt viimein myös säveltäjän kotimaassa. Se on kuin luotu Pekka Kuusistolle, joka sen myös on aina esittänyt. Hieman epätavanomaiselle paikalle heti konsertin alkuun oli sijoitettu Claude DebussynLa Mer.
Brittien klassisen musiikin arvoasteikossa Jean Sibelius sijoittuu korkealle. Konsertin lopuksi soitettu viides sinfonia oli varmuudella suurelle osalle tuttu teos. RSO loisti ja pystyi – jos mahdollista – vielä parempaan soittaessaan ylimääräisenä Sibeliuksen Valse Tristen. Moni meistäkin mykistyi täysin liikutuksesta.
Royal Albert Hall ulkoa.
Promsin puitteet ja konserttikulttuuria
RSO:n Proms-konsertin tunnelma oli vaikuttava. Yleisöä riitti tasaisena mattona lattiatason areenalta lähelle katonrajaa. Istuinpaikkoja on salissa 5538. Sen lisäksi lattia-areenalla mahtuu seisomaan pari-kolmesataa ”prommeria”. Ylimmässä pylväsgalleriassa voi enimmällään olla kantavuusrajoitusten sallimat 500 katsojaa.
RSO:n konsertissa koko valtavan salin kaikki katsomolohkot olivat käytännöllisesti katsoen viimeistä paikkaa myöten täynnä. Myös kuningattaren aitiossa oli katsojia, tosin tällä kertaa hovin henkilökuntaa, jolle aitiota voi tarjota silloin, kun kukaan kuningashuoneesta ei itse ole paikalla. Keskiareenan seisomapaikoilla oli niin täyttä, että siellä olleet seisoivat melkein kylki kyljessä.
Proms-festivaalin historia alkoi vuonna 1895, jolloin kapellimestari Henry Wood aloitti suosittujen konserttien sarjan. Promsien perinteeseen kuuluvat lavan edessä Areenalla seisovat “prommerit”. RSO:n konsertissa seisomapaikatkin olivat täynnä.
Kunnioitusta herättävää oli myös konserttikäytös. Salissa oli esityksen aikana hiirenhiljaista, yleisö istui lähes liikkumatta paikoillaan – jotkut korkeintaan varovasti siemailivat juomiaan. Areenalla seisoneet olivat kuin jähmettyneet jaloilleen. Siis liki 6 000 elävää ihmistä intensiivisen keskittyneinä!
Jo Debussyn La Mer sai lämpimät suosionosoitukset, mutta sen jälkeen vauhti vain kiihtyi. Valtavat aplodit, jotka jatkuivat ja jatkuivat, huutoja ja kiljahduksia joka puolelta. Kapellimestari ja solisti takaisin kerta toisensa jälkeen. Ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että konsertti oli suuri menestys. Kuuntelin konsertin kotiin palattuani Areenasta. Hieman vaisummilta yleisön reaktiot kuulostivat eetterin kautta välitettyinä.
Vertailukohtaa yleisön suosioon saimme myös jo Promsin edellisestä illasta, jolloin BBC:n oma sinfoniaorkesteri esiintyi solistinaan nuori, jo paljon mainetta saanut viulisti Daniel Lozakovich. Osa RSOn ystävistä oli valinnut tämän konsertin omaksi lisäohjelmakseen eikä se tuottanut pettymystä. Virtuoosimainen solisti sai Johannes Brahmsin viulukonsertostaan raikuvat aplodit. Jo ne tuntuivat mahtavilta, vaikka katsomo oli ehkä kolmanneksen tyhjänä ja keskilattian seisomapaikoilla ”prommereilla” oli hyvin tilaa liikuskella esitysten aikana. Toivottavasti saamme Lozakovichin myös Suomeen näyttämään taituruuttaan.
Royal Albert Hall kuuluu kaikenikäisille
Kuningatar Viktorian puolisolle prinssipuoliso Albertille omistettu Royal Albert Hall juhlii vielä tänäkin vuonna 150-vuotista taivaltaan. Monen mutkan kautta siihen tarvittava rahoitus juonsi juurensa prinssi Albertin aikaansaamasta maailmannäyttelystä Cristal Palacessa vuonna 1851. Sen suuren suosion tuottamilla varoilla ostettiin lähialueelta mittavia maa-alueita, rakennettiin lukuisia oppilaitoksia ja onnistuneiden kiinteistökauppojen ansiosta lopulta rahaa liikeni myös alkuperäiseen tavoitteeseen, prinssi Albertille omistetun konserttitalon rakentamiseen. Se valmistui tosin vasta 10 vuotta prinssi Albertin kuoleman jälkeen 1871.
Valtaisa rakennus tarjoaa nykyään tilaa konserttien lisäksi mitä moninaisemmille tapahtumille. Siellä on baletti-, ooppera- ja sirkusesityksiä, onpa myös pelattu jääkiekkoa, tennistä ja järjestetty ensimmäiset sumopainikisat Japanin ulkopuolella sekä laulettu euroviisut. BBC on vakioasiakas, joka vuokraa tilat kesäisin kolmeksi kuukaudeksi Promsin tarpeisiin. Melkein mikä tahansa taho voi suunnitella tapahtumansa Royal Albert Halliin, kunhan maksukykyä löytyy ja on valmis jonottamaan vuoroaan – tällä hetkellä noin viisi vuotta.
Konserttipäivänä RSOn ystävät tutustuivat Royal Albert Hallin tiloihin ja historiaan.
Royal Albert Hall on alusta alkaen tarkoitettu kaikille avoimeksi tapahtumapaikaksi. Juuri sen vuoksi myös sen tiloissa suositaan hyvinkin erilaisia tilaisuuksia. Niiden tarkoituksena on madaltaa kynnystä tulla koko perheenkin voimalla kokemaan musiikki- tai muita elämyksiä. Myös molemmissa ystävien matkaohjelman konserteissa oli silmiinpistävää, että niissä oli paljon nuoria ja jopa alakouluikäisiä.
Kenenkään ei tarvitse olla Royal Albert Hallissa nälissään tai kuivin suin. Ravintoloita, baareja, kahviloita ja kioskeja on lukemattomia eikä juomien ja muiden eväiden kanssa liikkumiselle ole juurikaan rajoituksia. Hyvin vapaamuotoista ja estotonta on myös pukeutumiskirjo.
Teksti Ritva Männynoksa
Kuvat Ritva Männynoksa, Hanna Tuukkanen ja Airi Vilhunen
Pekka Kuusisto, Nicholas Collon ja RSO saivat yleisöltä valtavat ja lämpimät suopsionosoitukset. Todelliset fanit ja prommerit seisovat lavan edustalla.
Vilkas puheensorina täytti Musiikkitalon ravintolan jo hyvissä ajoin ennen RSOn ystävien jäsenillan alkua maanantaina 29.11. Reilut sata ystävää oli kerääntynyt kuulemaan muun muassa, mitä ylikapellimestari Nicholas Collonilla ja intendentti Tuula Sarotiellä oli kerrottavanaan. RSO:n muusikoista haastateltavina olivat huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. Ilmapiiristä huokui ilo siitä, että yli kahden vuoden tauon jälkeen ystäväjoukko saattoi vihdoin myös tavata toisiaan koronapassin ja maskien turvin.
Yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli kaikki illan päävieraat. Sekä Nicholas Collonilla että Tuula Sarotiellä oli jo takanaan pitkäksi venynyt työpäivä RSO:n orkesteriharjoituksissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa.
Nicholas Collon kertoi tutustuneensa jo varsin nopeasti orkesteriin ja alkaneensa myös tuntea lähemmin muusikoita, kiitos tähän mennessä yhdessä valmistellun 4-6 konserttiohjelman. Ohjelmiston kokoaminen on oma, paljon työtä vaativa mutta samalla hyvin antoisa osa ylikapellimestarin roolia. Yksittäisen konsertin kokoamisessa on myös oma punainen lankansa. Esimerkiksi seuraavassa keskiviikkokonsertissa oli tarjolla Benjamin Britteniä, Richard Straussia, Aaron Coplandia ja Igor Stravinskya. Kaikki teokset on sävelletty toisen maailmansodan viime hetkillä.
Vastauksena kysymykseen, vieläkö kuherruskuukausi jatkuu, NIcholas Collon antoi jälleen tunnustusta muusikoille, joita hän luonnehti hyvin kurinalaisiksi, ammattimaisiksi ja työhönsä kunnioituksella suhtautuviksi. RSO:lla on yksi muista erottuva ominaispiirre: muusikot ovat harjoituksissa varsin hiljaa, jokunen tarkentava kysymys saattaa tulla esiin. ”The orchestra is very Finnish.” Muualla pienenkin harjoitustauon tultua lavalla alkaa yleinen puheenpulputus.
Saman viikon keskiviikkokonsertin ensimmäisten harjoitusten ja tulevien kausien ohjelmistosuunnittelun jälkeen Nicholas Collon jaksoi vielä kertoa ystäväyhdistyksen jäsenille ajatuksiaan RSO:sta ja tulevasta. Kuva Pertti Jalonen.
”Soinnin laatu ja yhdessä soittaminen”
Vaikka tänä päivänä sinfoniaorkesterit eri puolilla maailmaa ovat kokoonpanoiltaan ja ilmeiltään aiempaa kansainvälisempiä, se ei poista tiettyjä syvällä vaikuttavia eroja esimerkiksi eri instrumenttisektioiden soinnissa. ”Saksalaisen klarinetin tai käyrätorven soinnin erottaa missä tahansa.”
”Kapellimestareiden tavoitteet voivat keskittyä orkesterin soinnin laatuun tai yhdessä soittamiseen. Itse pitäisin etusijalla, että orkesteri soittaa hyvin yhteen”, sanoi Nicholas Collon. Kapellimestarina häntä eivät itse konsertit jännitä käytännössä lainkaan. Yleisön ja orkesterin edessä on nautinnollista. Harjoitukset voivat sen sijaan olla todella hermostuttavia. Etenkin ensimmäinen harjoitus on usein henkisesti rankka.
”Jollei Sibelius ja hänen musiikkinsa olisi minulle niin syvästi merkityksellistä, en olisi voinut ottaa tätä tehtävää vastaan ”, tunnustaa Nicholas Collon. ”Suomessa ei ehkä tunneta, miten suuri osa Sibeliuksella on Britannian musiikkikulttuurissa. Olen iloinen, että saan täällä johtaa niin monia hänen teoksistaan.”
Pandemia on muuttanut monella tapaa musiikkielämän toimintatapoja. Alati muuttuvien rajoitusten keskellä on koko ajan oltava valmiina muokkaamaan kuhunkin hetkeen sopivia ohjelmistoja, etsimään muusikoita ja saleja. ”Nyt suunnittelun aikajänne voi olla kuukausi, kun tavallisesti konserttikauden ohjelmistoa rakennetaan vähintään pari vuotta etukäteen. Näissä epävarmoissa oloissa me Tuulan kanssa keskustelemme kuitenkin jo vuoden 2023 ohjelmistosta.”
Nicholas Collonilla on kaksi brittiläisittäin jo alakouluikäistä poikaa ja parivuotias tytär. Paljon työnsä vuoksi matkustava isä yrittää välttää tilannetta, jossa häneltä odotettaisiin tuliaisia jokaiselta matkalta. ”No, muutaman muumi-jutun olen kyllä heille vienyt.”
Rajoituksista huolimatta ilon aiheita
Intendentti Tuula Sarotie iloitsee siitä, että orkesteri on kaikista rajoituksista huolimatta selvinnyt poikkeusajasta tähän saakka olosuhteet huomioon ottaen ”ihan normaalisti”. Suuri ilo on siitä, että yleisö on palannut sankoin joukoin konsertteihin ja RSO:n sisäinen rokotuskattavuus on 99 % , vain kahden tilanne ei anna myöten maskin käytölle.
Onnea on Tuula Sarotien mukaan ollut myös siinä, että koesoittoja avoimiin paikkoihin ehdittiin järjestää ennen pandemian leviämistä Suomeen. Niistä valikoituivat muun muassa RSO:n vahvuuteen huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. RSO:n tulevista suunnitelmista hän ei vielä oikein voinut laajemmalti puhua, mutta ”Lontoossa on eräs kaikkien varmaan tuntema festivaali ja syksyllä kiertue Saksassa. Ondine tuottaa ensimmäisen Nicholas Collonin ja orkesterin yhteisen levyn, jossa on tämän kauden linjan mukaisesti Sibeliusta, Adesia ja Wennäkoskea.”
Musiikkitalon urkujen valmistuminen on vuoden myöhässä. Tällä tietämällä niiden pitäisi olla käytössä tammikuussa 2024, ja sen kunniaksi Esa-Pekka Saloselta on tilattu urkukonsertto. RSO haluaa Tuula Sarotien mukaan luonnollisesti kunnioittaa uutta instrumenttia sisällyttämällä ohjelmistoonsa myös urkumusiikkia.
Intendentti Tuula Sarotie ei vielä voinut kertoa tarkasti orkesterin kiertuesuunnitelmista, mutta vihjaisi kaikkien tuntemasta lontoolaisesta festivaalista ja ensi elokuusta. Heikki Valsta haastattelijana. Kuva Pertti Jalonen.
Jokaisella puhallinsoittajalla on oma stemma
Toinen soolohuilisti Kaisa Kortelainen on ollut RSO:n kokoonpanossa kolmisen vuotta. Hänen omaan soitinarsenaaliinsa kuuluvat kultahuilu puusuukappaleineen, piccolo, altto ja traverso eli barokkihuilu. Tulevan ohjelmiston harjoittelu alkaa tavallisesti kolmisen viikkoa ennen konserttia, jolloin nuotit saadaan käyttöön. RSO:lla on muusikoilleen harjoitustiloja Musiikkitalossa. Kortelainen kollegoineen jakavat keskenään ”puunaisten ja puumiesten” harjoitushuoneet.
Tammikuun alkupuolella Kaisa Kortelainen soittaa solistina Lotta Wennäkoskelta tilatun Soie-huilukonserton, joten solistitehtävään on varauduttava harjoittelemalla joululomallakin. Onneksi isovanhemmat voivat hoitaa vajaan vuoden ikäistä Einoa. Kaisa kuvasi, miten puhallinsoittaja on aina ikään kuin solisti, sillä jokaisella soittaa omaa stemmaansa. Orkesterislangilla ”uimiseen” eli “löysäilyyn” ei ole harjoituksissakaan varaa, vaan stemma on syytä osata jo silloin.
RSO:ssa on totuttu kansainvälisiin muusikkokollegoihin ja kapellimestareihin. Orkesterin sisäinen puhekieli on sekä suomea että englantia ja välillä niiden sekoitusta. Yhdistyksemme jäsen oli etukäteen lähettänyt kysymyksen orkesterin joissakin konserteissa käyttämästä värikoodista. Kaisa Kortelainen kertoi orkesterilaisten itse päättävän siitä. Ilmoitustaululla on ohjeet, joiden päälinjan mukaan pukeutumisessa voi olla jotakin punaisen tai sinisen sävyjä, ja väri pyritään soinnuttamaan solistin pukeutumiseen. Miessolistien voi luottaa lähes aina pukeutuvan mustaan. Naissolistien esiintymisasua on etukäteen vaikea, jollei mahdotonta ennustaa, joten silloin on parasta pitäytyä tummassa.
Kaverin vinkin ansiosta Zürichistä Helsinkiin
Eteläkorealainen Han Kim on kuulunut toukokuun 2018 koesoittojen perusteella RSO:n soittajistoon saman vuoden syyskuusta lähtien. Opiskeluaikanaan Han Kimillä oli ilo päästä myös klarinetistilegenda Sabine Mayerin oppiin, ja niiltä jäljiltä hän päätyi muusikoksi Zürichiin. Kansainvälinen nettisivusto julkaisee tietoja vapaista työpaikoista eri orkestereissa. Han Kimillä on RSO:ssa ennestään tuttuja maanmiehiä kuten altisti Ezra Woo ja oboisti Kyeong Ham. Woolta hän sai vinkin klarinetistin koesoitosta, osallistui siihen ja on nyt RSO:n toinen sooloklarinetisti.
Han Kim kertoi opiskelleensa Etonissa Englannissa, samassa koulussa kuin häntä ylemmällä luokalla ollut Nicholas Collon. Kuva Pertti Jalonen.
Myös klarinetteja on huilujen tavoin soinniltaan ja kooltaan erilaisia aina haastattelumikrofonin kokoisesta E-flat klarinetista kontrabassoklarinettiin, jota Han Kim havainnollisti itsensä mittaiseksi. Klarinettien puuaines on perinteisesti ollut eteläafrikkalainen grenadilla, mutta sen saatavuusongelmia korvaamaan on nyttemmin käytetty myös puksipuuta. Jos aikaa olisi, Han Kimiltä irtoaisi kevyesti perusteellinen kuvaus oman soittimensa laadusta, ominaisuuksista ja vaativuudesta. Vaativia ovat välillä myös kesken teoksen tarpeelliset soittimien vaihdot. Aaron Coplandin Appalakkien keväässä Han Kimillä on kokonaista viisi sekuntia aikaa vaihtaa klarinettia.
Ilmeisen vaikuttuneena Han Kim kuvailee RSO:n hämmästyttävän monipuolista ohjelmistoa ja erityisesti orkesterin vahvuuksia nykymusiikin tulkkina. Hänen omia suosikkejaan ovat Magnus Lindbergin teokset. Kulttuurilleen tyypilliseen tapaan hän kehui Helsinkiä ja Suomea, oikeastaan kaikkea täällä kokemaansa. Pandemiasta huolimatta hän on tänä vuonna päässyt kotimaahansa jo kerran ja joulukuussa on edessä seuraava matka.
Nuoren sellistin selkeä tavoite
Vakiintuneen tavan mukaisesti RSOn ystävät tarjoaa esiintymistilaisuuksia nuorille muusikoille, jotka ovat sijoittuneet kärkipäähän oman instrumenttinsa kilpailuissa. Oulun konservatorion kasvatti Pekka Smolander on juuri aloittanut opintonsa Sibelius Akatemiassa. Hän on jo kokenut kilpailija, joka viimeksi kunnostautui nuorille suunnatussa Porvoon sellokilpailussa. Niin Salon kuin Porvoonkin kilpailut ovat Pekka Smolanderille esiaskeleita tulevaan Turun sellokilpailuun. RSO:n Tuomas Lehdon oppilaana hän on nyt kolmatta vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle kristallinkirkkaat: hänestä tulee ammattisellisti. RSOn ystäville hän esitti kaksi osaa Bachin sellosarjasta.
Porvoon sellokilpailussa menestynyt Pekka Smolander palkittiin myös RSOn ystävien kunniakirjalla ja kutsulla esiintymään ystäväyhdistyksen jäsenillassa. Kuva Airi Vilhunen.
Ystäväyhdistyksen tulevia tapahtumia
Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala ja tiedottaja Airi Vilhunen kertoivat lähitulevaisuuden tapahtumista. Kaisa Ala pohjusti vielä ennen vuoden loppua käyttöön otettavaa sähköistä jäsenkorttia. Sen toivotaan saavuttavan mahdollisimman laajan suosion, sillä sen avulla säästyy sekä työtä että kustannuksia. Tarkat ohjeet sähköisen jäsenkortin käyttöönotosta tulevat lähiaikoina erikseen. Sen rinnalle jää vielä mahdollisuus saada entisenlainen pahvikortti.
Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala esitteli yhdistykselle tulevaa uutta sähköistä jäsenkorttia. Kuva Pertti Jalonen.
Airi Vilhusella oli toiveikkaita terveisiä avoimista kenraaliharjoituksista, joita monet jäsenet illankin aikana kertoivat ikävöineensä. Jos korona ja sen vaatimat rajoitukset suovat, kevätkaudella voisi olla tarjolla ehkä jopa 3-4 avointa kenraaliharjoitusta. Yhdistyksen vuosikokous on 1.3.2022 musiikkitalon terassilämpiössä. Airi kannusti jäseniä aktiiviseen yhteydenpitoon yhdistyksen eri kanavien (sähköposti, Facebook) kautta.
Ellei korona muuta tilannetta, jäsenille on keväällä luvassa RSO:n avoimia kenraaliharjoituksia, yhdistyksen tiedottaja Airi Vilhunen kertoi. Kuva Pertti Jalonen.
Tyytyväisiä ystäviä
Jäseniltaa oli mitä ilmeisimmin kovasti kaivattu, sillä se tuli monen ystävän kanssa keskusteltaessa ensimmäisenä esille. Auli Lappalaisen ja Juha Virtasen tavoin useat sanoivat myös odottavansa innolla taas pääsyä kenraaliharjoituksiin. Maria Penttinen piti jäseniltaa oikein onnistuneena ja harmittele, ettei ole jo aika pitkän jäsenyytensä aikana aiemmin osallistunut vastaaviin tilaisuuksiin. Irmeli Tuomimäki ja Reino Lampinen muistelivat viimeksi ennen koronarajoituksia järjestettyä ystävien Wienin matkaa ja toivoivat, että pandemian hellittäessä ystäville olisi tarjolla yhteisiä musiikkimatkoja sekä ulkomaille että kotimaassa. Viime metreillä koronan takia peruuntunut matka Hampuriin ja siellä Elbphilharmonie-konserttitaloon kangasti jo toiveikkaasti monen mielessä. Yhdistys tarjoaisi mielellään myös etäyhteyttä jäsentilaisuuksiinsa, mutta niissä on pelattava varman päälle. Striimatun musiikkiesityksen levitys saattaa synnyttää tekijänoikeuksiin liittyviä korvausongelmia.
Ulla Martikainen-Florath oli yksi yhdistyksen perustajajäseniä ja nyt iloisena, kun taas pystyttiin kokoontumaan jäseniltaan. Kuva Pertti Jalonen.
Teksti Ritva Männynoksa Kuvat Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen
RSO:n musiikista voi nauttia taas myös konserttisalissa, mutta poikkeusjärjestelyin. Koronatartuntojen vaara ei ole poistunut, ja niinpä konserteissa huolehditaan kaikin tavoin sekä yleisön että orkesterin turvallisuudesta.
RSOn ystävienkään toiminta ei vielä palaa normaaliksi, mutta yhdistyksen hallitus on koko ajan valmiina järjestämään tilaisuuksia ja mahdollisuuksia yhdessäoloon, kun tartuntariski on minimaalinen.
RSO:n syksyn ohjelmisto
Kauden aloittaa perjantaina 4.9. klo 20 Hannu Linnun johtama syyskauden avajaiskonsertti, jonka solistina on huipputenorimme Tuomas Katajala. Hannu Lintu johtaa myös ensi viikon keskiviikon ja torstain konsertit, ja silloinkin orkesterilla on huippusolisti eli sopraano Karita Mattila. Alkusyksyn kapellimestareita ovat myös Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Kent Nagano ja tuleva ylikapellimestari Nicholas Collon. Ulkomaisten kapellimestarien osalta muutokset ovat tietysti vielä mahdollisia.
Syksyn konsertteihin myydään vain n. 400 lippua/konsertti. Hieno uutinen on, että kaikki syksyn konsertit lähetetään suorana YLE Teemalla, Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä.
RSO haluaa kaikin tavoin turvata myös muusikot sairastumiselta, ja niinpä ketään ulkopuolista ei lasketa orkesterin harjoituksiin. Näin myös ystäville avoimia kenraaliharjoituksia ei ainakaan syyskaudella järjestetä.
Vuoden 2020 jäsenmaksu
RSOn ystäväyhdistyksen jäsenmaksuksi 2020 vahvistettiin 25 euroa kevään vuosikokouksessa. Laskut lähetettiin jäsenille kevään poikkeustilanteen vuoksi vasta lokakuussa. Jäsenmaksu kattaa myös kevään 2021 toiminnan. Kuluvana vuonna yhdistykseen liittyneille, jäsenmaksunsa jo maksaneille ei uutta laskua lähetetä.
Uutta jäsenkorttia ei postiteta syksyn aikana. Siirrymme puhelimeen ladattavan jäsenkortin käyttöön heti, kun sovellus on käytettävissä. Paavo-salin kamarikonserttien lippuja tai Fuugan levyjä ostettaessa alennusta voi pyytää esittämällä jäsenkortin syksy2019/kevät2020.
Ohjelmavinkki
Yle Teema esitti 15.9. klo 21.00 mielenkiintoisen musiikkidokumentin Orkesterin edessä. Siinä seurataan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla opiskelevia nuoria, mm. Emilia Hovingia, I-Han Futa ja James Kahanea, jotka ovat valinneet itselleen instrumenteista kaikkein vaativimman, sinfoniaorkesterin. Hannu Lintu on yksi heidän opettajistaan. 14.9. alkaen dokumentin voi katsoa myös Yle Areenasta.
RSOn ystäväyhdistyksen vuosikokoustilaisuus Keskustakirjasto Oodissa 26.2.2020 alkoi nuoren muusikon esityksellä niin kuin aikaisempinakin vuosina. Mutta sitä ennen yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala paljasti yhdistyksen uutta visuaalista ilmettä noudattavan ns. rollan eli kuvatelineen, joka koristaa yhdistyksen tapahtumia. Musiikkitalossa se on pystyssä RSO:n konserttien väliajoilla merkkinä siitä, että samppanjabaarissa voi väliajalla tavata RSOn ystäviä. Uuden ilmeen on suunnitellut graafikko Katja Lampela. Hän on suunnitellut myös yhdistyksen logon ja aikaisemman visuaalisen ilmeen.
Eija Kujala toivotti jäsenet tervetulleiksi RSOn ystävien vuosikokoustilaisuuteen, joka pidettiin Keskustakirjasto Oodissa 26.2.2020.
Tilaisuuden musiikista vastasi Salon sellokilpailuissa RSOn ystävien kunniakirjalla palkittu, ystäväkoulumme Sibelius-lukion oppilas Iiris Piri. Kunniakirjaan liittyi kutsu tulla esiintymään yhdistyksen vuosikokoukseen. Iiris soitti Bachin 2. sarjasta Preludin, Sarabanden ja Giguen sekä mielenkiintoisen Aulis SallisenElegian Sebastian Knightille. “Kumpaan kuluu enemmän aikaa, koulunkäyntiin vai sellon soittoon?” Heikki Valsta tiedusteli lukion toista vuotta käyvältä sellistiltä ja sai kuulla, että soitto vie enemmän aikaa, mutta hyvin koulukin sujuu.
Haastateltava RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo
RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo kertoi vuosikokousyleisölle työstään ja tehtäväkuvastaan.
“Minun vastuullani on, miltä RSO kuulostaa Musiikkitalon ulkopuolella”, vuosikokouksen toinen vieras, RSO:n vastaava musiikkituottaja Laura Heikinheimo määritteli tehtäväkuvansa. RSO:n jokainen konsertti kuullaan myös konserttisalin ulkopuolella, joten tehtäväkuva on tärkeä. Iso rooli musiikkituottajalla on myös orkesterin levyttäessä.
“Musiikkitalo on hyvä paikka äänittää, sali on erotteleva ja ääni siellä selkeä ja kirkas.” Näin Laura Heikinheimo kuvaili työpaikkaansa. Äänitystyössä Laura Heikinheimon työparina on aina myös äänittäjä.
Konsertteihin valmistautuminen alkaa partituureihin tutustumisella, varsinkin silloin, kun kyseessä ei ole tuttu teos. Vuosikokouksen jälkeisenä perjantaina RSO kantaesitti Lauri Kilpiön teoksen Keskeytyvä juhla, ja siihen Heikinheimo kertoi juuri tutustuvansa.
Ammattinsa hän kokee oppineensa käytännön kautta. Pohjakoulutuksena Heikinheimolla on vankat musiikkiopinnot. Vaikea jännetuppitulehdus sai pianistiksi ja musiikinopettajaksi opiskelevan Lauran kokeilemaan musiikin tuottamista. Vaikka hän on käynyt Sibelius-akatemian tuottajakoulutuksenkin, työtä tekemällä on varsinainen oppi tullut.
Laura Heikinheimoa haastatteli yhdistyksen hallituksen jäsen Heikki Valsta.
“Minkälainen on sitten musiikkituottajan ja muusikon suhde? Onko tuottaja piiskuri vai terapeutti?” Laura Heikinheimoa vuosikokoustilaisuudessa haastatellut Heikki Valsta kysyi. Ukkosenjohdattimeksi Heikinheimo itseään kuvasi: “Olen tiukka ja tarkka.” Tuottajan tehtävä on pitää kaikki langat käsissään ja antaa palautetta soittajille ja solisteille. “Se, mitä solistit odottavat tuottajalta, vaihtelee paljon. Yhteistyö nykysäveltäjien kanssa on Laura Heikinheimosta mielenkiintoista. “Istun usein säveltäjän vieressä katsomossa harjoitusten aikana ja seuraan, mihin säveltäjä kiinnittää omassa sävellyksessään huomiota.”
RSO:n konserttien äänite menee heti konsertin jälkeen suoraan Yle Areenaan, joten niitä ei jälkikäteen editoida eikä miksata. Orkesterin levyttäessä työprosessi on toisenlainen. Live-levytyksissä taltioidaan kenraaliharjoitus ja yksi tai kaksi konserttia. Varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen, sillä eri äänityksistä pitää rakentaa yhtenäinen kaari ja kokonaisuus. Paras otto valitaan eri äänityskerroista. RSO:n levytyksissä Laura Heikinheimo kiittää Hannu Lintua: ” Hannu on kiinnostunut kaikista vaiheista ja tulee mukaan miksaukseen.”
Musiikki on Laura Heikinheimolle myös elämänmittainen harrastus. “Rakastan oopperaa ja käyn paljon konserteissa, myös ulkomailla. On tärkeää tietää, missä maailmalla mennään ja kuulla erilaisia orkestereita ja saleja.”
RSOn ystävät ry:n vuosikokous 2020
Yhdistyksen vuosikokouksen puheenjohtaja toimi Ulla Martikainen-Florath ja sihteerinä Johanna Varjonen.
Yhdistystä alusta lähtien johtanut Eija Kujala valittiin edelleen puheenjohtajaksi. Hallituksen jättävän Anu Karessuon tilalle uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin musiikinopetteja Riikka Salminen, jolle yhdistyksen ystäväkoulutoiminta on tuttua aikaisemmasta työpaikasta Vantaan Mikkolan koulun opettajana. Hallituksen jäseninä jatkavat Kaisa Ala taloudenhoitajana, Marja Kanerva, Jorma Lempinen sihteerinä, Pertti Jalonen, Ritva Männynoksa,Marja Salmela, Heikki Valsta ja Airi Vilhunen tiedottajana.
Yhdistys kiitti kukkasin hallituksen jättävää Anu Karessuota, joka on mm. vastannut jäsenmatkoista yhdistyksen hallituksessa.
Yhdistyksen jäsenmaksu on edelleen 25€/vuosi. Toisin kuin tähän asti jäsenmaksu tulee kattamaan yhdistyksen toiminnan ko. kalenterivuoden aikana. Aikaisemmin jäsenmaksu kattoi orkesterin konserttikautta seuraten toimintaperiodin syksy-kevät.
Vuosikokoukseen osallistui vähän yli 70 yhdistyksen jäsentä.
Panula-opiston nuoria musiikinopiskelijoita opettajineen ja huoltajineen vieraili tammikuun lopussa Helsingissä pääkohteenaan RSO ja Musiikkitalo. Jotta yhden koulupäivän aikana ehtii 350 kilometrin päästä Helsinkiin ja iltakonsertin jälkeen takaisin Kauhajoelle, maratonmatka vaatii aitoa intoa musiikkiin ja sinnikkyyttä.
Panula-opisto on yksi RSOn ystävät ry:n ystäväkouluista. Se antaa taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta musiikissa ja tanssissa. Kauhajoen kaupunki ylläpitää opistoa, jonka toiminta-aluetta ovat myös naapurikunnat Isojoki, Karijoki ja Teuva. Opiskelijoita on lukuvuosittain noin 200.
Tammikuun viimeisen päivän aamuyöllä matkaan lähtenyt urhea etujoukko ehti klo 10 alkaneeseen RSO:n kenraaliharjoitukseen. Koko ryhmä oli koossa puolilta päivin. RSO:n tuottaja Satu Kahilalla oli innostunut ja keskusteleva kuulijakunta, kun hän esitteli RSO:ta orkesterina, sen toimintaa laajemminkin ja myös orkesterimuusikon työnkuvaa. Kyseltävää olisi riittänyt pitempäänkin, mutta tiukka ohjelma saneli ehdot. Musiikkitaloa esitteli vuorostaan sen oma tuottaja Heta Lehtipuu. Ja pitihän pääkaupungissa ehtiä käydä myös kuuluisassa Oodissa.
Illan konsertissa opistolaiset pääsivät kokemaan RSO:lle tyypilliseen tapaan loppuun myydyn konsertin. Musiikkitalon suuri sali katonrajaa myöten täynnä yleisöä on jo sellaisenaan ensikertalaiselle vaikuttava kokemus. Elämystä lisäsi erityisesti viuluvirtuoosi Augustin Hadelich, joka Pjotr Tsaikovskin viulukonserton solistina sai yleisön osoittamaan suosiotaan ja yltymään bravo-huutoihin epätavallisesti jo konserton ensimmäisen osan jälkeen.
Jo väliajalla opistolaisten innostus kokemastaan oli ylitsevuotavaa. Ja vielä oli jäljellä tunnettua klassista herkkua, Igor Stravinskin sarja baletista Tulilintu. Se ja Henri Dutilleuxin Métaboles, joissa molemmissa varsinkin lyömäsoittimet näkyivät ja kuuluivat, olivat erityisen mieleenpainuvia niille oppilaille, joiden opiskeluinstrumentteina ovat juuri lyömäsoittimet.
Konsertin päätyttyä reissussa oli jo oltu reilusti kellon ympäri. Vielä viitisen tuntia bussimatkaa ja helmikuun ensimmäisen aamun tunteina kotiin Kauhajoelle. Puheissa vilahtelivat tuoreet elämykset ja vakuutukset uudesta vierailusta. Jäihän muun muassa Musiikkitalon nuotistokin vielä kokematta…
Rehtori Niina Kiprianoff (oik) ja opettajat Tiina Perkiö, Gyula Lukács sekä Katalin Berkiné Kothencz ehtivät jo RSO:n aamun kenraaliharjoitukseen.
