RSOn ystävien jäsenmatka Wieniin – monipuolista hengenravintoa pitkäksi aikaa
Radion sinfoniaorkesterin Keski-Euroopan kiertue alkoi Wienistä, jossa sen konserttia oli kuulemassa myös bussilastillinen RSOn ystäviä. Syyskuun vaihtuminen lokakuuksi ei sään puolesta olisi voinut olla epätavallisempi: useita päiviä pilvetöntä päivänpaistetta ja liki hellelukemia. Yhdistyksen hallituksen jäsen Ritva Männynoksa kokosi jäsenmatkan hetket ja tunnelmat muittenkin nautittavaksi.
Monille matkan ensimmäinen musiikkielämys oli jo tulopäivän illalla Antonin Dvorákin Rusalka-ooppera Theater an der Wienissä, joka tunnetaan Uutena Oopperana. Jaroslav Kapilin kirjoittama libretto perustuu slaavilaiseen mytologiaan ja kansansatuihin. Tasokkaan esityksen jälkeen oli vielä pitkän matkapäivän päätteeksi mahdollista haukata iltapalaa kävelymatkalla hotelliin kuuluisan Naschmarktin ravintoloissa.
Wienin toinen kuuluisa konserttitalo Konzerthaus
Uudenvuodenkonserteista kaikille tuttu Musikverein oli jo ollut toiminnassa 43 vuotta, kun Wieniin saatiin toinen komea konserttitalo. Konzerthaus avattiin juhlallisin menoin 19. lokakuuta 1913. Keisari Franz Josef I kunnioitti läsnäolollaan avajaisgaalaa, jossa Wiener Konzertverein -orkesteri soitti Richard Straussilta tilatun juhlapreludin ja Beethovenin 9. sinfonian. Juhlallisuudet sujuivat mallikkaasti, toisin kuin saman vuoden maaliskuussa, jolloin kunniakkaassa Musikvereinissa koettiin järisyttävä skandaali. Anton Schönberg oli koonnut konserttiohjelman ns. Wienin toisen koulukunnan ekspressionistisista teoksista. Anton Webernin, Alexander von Zemlinskyn ja Schönbergin omat sävellykset nostattivat yleisössä hillittömän vastalauseiden metakan, joka lopulta huipentui käsirysyyn ja konsertin keskeyttämiseen.
Jyhkeässä Konzerthausissa oli jo alun perin suuren salin lisäksi Schubertille ja Mozartille omistetut pienemmät salit, nyttemmin myös pari lisää, kuten Berio-Sali, jonka rakennettiin entiseen tuolivarastoon. Talossa on kaikkiaan 640 erilaista huonetta, salia tai tilaa. Siellä on mm. Itävallan yleisradion ORF:n studio valvomoineen.
Konzerthausin suuri sali noudattaa ns. kenkälaatikkomallia eli se on pitkän suorakulman muotoinen samaan tapaan kuin mm. melkein naapurissa Musikvereinin ja Berliinissä sikäläisen Konzerthausin suuret salit. Salissa on 2 000 istumapaikkaa, siis noin 250 enemmän kuin Musikvereinin kultaisessa salissa, jonne tosin mahtuu lisäksi noin 300 kuulijaa seisomapaikoille.
Konzerthaus on Wiener Symphoniker -orkesterin pääasiallinen kotisali. Konzerthausin musiikkitarjonta on kuitenkin myös paljon muuta kuin klassista musiikkia. Sen ohjelmisto on monipuolista aina maailmanmusiikista jazziin, joka eri muodoissaan on yksi Konzerthausin vetonauloista. Marraskuussa siellä laulaa mm. kuuluisa bassobaritoni Thomas Quasthof, joka juhlii 60-vuotissyntymäpäiväänsä laulamalla – jazzia!
RSOlla yleisöä salin täydeltä
Intendentti Tuula Sarotie, säveltäjä Sebastian Fagerlund ja Ylen Luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén ehtivat vielä ennen liki loppuunmyydyn konsertin alkua tapaamaan RSOn ystäviä. Se, että tämän vuoden Keski-Euroopan kiertue alkoi Wienistä, oli Tuula Sarotien mukaan RSO:n oma toivomus. RSO on konsertoinut Wienissä säännöllisesti muutaman vuoden välein. Kiertueen muut kohteet valikoituivat sitten agenttien tarjoamista vaihtoehdoista. Seuraava kohde Bratislava oli niin lähellä Wieniä, että orkesteri kävi siellä konsertoimassa päiväseltään. Sveitsin Asconassa ja Italian Veronassa Fazil Sayn lyömäsoitinkonserton tilalla Elina Vähälä soitti Sibeliuksen viulukonserton D-molli opus 47 ja Hector Berliozin Fantastinen sinfonia vaihtui Brahmsin Sinfoniaan nro 2 D-duuri opus 73.
Lyömäsoittajavirtuoosi Martin Grubinger, joka on Musiikkitalossakin tuttu solisti, on Tuula Sarotien mukaan etenkin kotimaassaan Itävallassa suosittu kuin rokkistara, joka vetää salit täyteen. Se tuli todistetuksi myös tässä konsertissa. Yleisön äänekkäistä suosionosoituksista ei ollut tulla loppua ja ylimääräinenhän sillä saatiin – Bachia, kuten syyskuun alussa Helsingissäkin.
”Sävellystyö vaatii valtavasti energiaa”
Kiertueen ohjelmassa oleva Sebastian Fagerlundin Drifts on sävelletty varsin pitkässä prosessissa vuosien 2010 ja 2017 aikana nimenomaan Hannu Linnulle, jonka kanssa Fagerlund oli ystävystynyt. Teos on toinen osa trilogiasta, joka alkoi Stonewall- ja päättyi Water Atlas -teokseen. Säveltäjä sanoi kerrankin yrittäneensä saada aikaan hidasta, luonnonilmiöiden kuten lumikinosten muodostumista kuvaavaa sävelkudosta. ”No, ei se ihan kokonaan niin mennyt”, hän kuitenkin totesi.
Tavallisesti Driftsin klarinettiosuuden soittaa RSO:n Christoffer Sundqvist, Fagerlundin hyviä ystäviä hänkin. Wienissä klarinettiosuus olikin yllätyksenä uskottu Han Kimille, joka oli juuri menestynyt Münchenissä ARD-radio-ja tv-yhtiön musiikkikilpailussa. Toisen palkinnon lisäksi Han Kimille hyvä sijoitus merkitsi vapautusta Etelä-Korean armeijan asepalveluksesta. Maan käytäntönä on, että kansainvälisessä kilpailussa palkintosijoille päässyt eteläkorealainen pääsee kahden vuoden asepalveluksesta neljän kuukauden pestillä.
Suomalaiset musiikinystävät tietävät, miten tuottelias säveltäjä Sebastian Fagerlund on. Miten sävellystyö sujuu? ”Minun on sävellettävä säännöllisesti, ihan päivittäin. On sanottu, että päivässä pitäisi saada aikaan vähintään 20 sekuntia musiikkia. Jos syntyy pidempi tauko, herää pelko otteen irtoamisesta. Työskentelytapani muistuttaa lähinnä Beethovenin säveltämismetodia”, Sebastian Fagerlund kuvailee.
Fagerlundin mukaan säveltäminen vaatii valtavasti energiaa. ”Kun sävellyksen erilliset osat ovat irtautuneet maan gravitaatiosta, kirjoitan ne paperille ja sitten seuraa koesoitto. Minulla on myös luotettava taustajoukko, jossa asiansa osaavan kustantajan rooli on hyvin tärkeä. On helpottavaa, kun hän ymmärtää, että säveltäminen ei ole pikajuoksua vaan maraton. Vaikka Driftsin syntykaari on pitkä, varsinaiseen säveltämiseen kului noin viisi kuukautta. ”
Tutustu uuteen kapellimestariin YouTubessa
RSOn ystäviä askarrutti, miten Hannu Linnun ja hänen seuraajansa Nicholas Collonin vahdinvaihto aikanaan onnistuu. Pääseekö Collon sisälle suomalaiseen musiikkiin ja musiikkimaailmaan niin, että vahva kytkös niihin säilyy RSO:n soitossa? Tuula Sarotie kuvaili monivaiheista ja kaikkia osapuolia orkesteria myöten osallistanutta kapellimestarin valintaprosessia. Lopputulos oli hänen mukaansa hyvin selvä ja yhteinen. Uuteen kapellimestariin voi Tuula Sarotien mukaan tutustua vaikkapa katsomalla YouTubesta Eroica Revisited -tallenteen, jossa Collon purkaa Beethovenia paloihin syyskuun 2017 Broms-konsertissa Royal Albert Hallissa.
Ville Vilén vastaa Ylen luovien sisältöjen johtajana mm. RSO:n ja Musiikkitalon asioista. Monilla kansallisilla yleisradioilla on omat sinfoniaorkesterinsa. Vilénin mukaan niillä ei kuitenkaan useimmiten ole samalla tavoin tarjolla erilaista tukea isännältään kuin RSO:lla.
Hallituksen aitiossa ja patarumpujen juuressa
RSOn ystävien paikat konserttisalissa olivat pääosin aivan eturiveillä. Osa halusi peremmälle saliin ja etäämmäksi Grubingerin patarummuista. Muutamia paikanvaihto liki loppuun myydyssä konsertissa onnisti arvaamattomasti. Itävallan hallituksen aitio oli tällä kertaa tyhjä – olihan maan ennenaikaisten parlamenttivaalien ääntenlasku juuri alkamassa! Toisaalta iloisia yllätyksiä ja todellisia elämyksiä kokivat myös ne ensimmäiselle ja toiselle riville jääneet, joille Grubingerin lyömäsoittimet, varsinkin ne patarummut ja lempeä marimba olivat liki kosketusetäisyydellä. Vaikutus oli suorastaan huumaava!
Wieniläinen konserttiyleisö on hemmoteltua, usein myös konservatiiviseksi kuvattua yhä edelleen ennen kaikkea Musikvereinissa. RSO:n uhkea Hector Berliozin Fantastinen sinfonia sai pitkät ja lämpimät suosionosoitukset. Kurier-lehden kriitikko Suzanne Zobl päätti arvionsa toteamukseen: ” Freundlicher Applaus”.
Ei pelkästään hengen vaan myös ruumiin ravintoa
Konzerthausia voi kutsua melkeinpä täyden palvelun taloksi, sillä siellä voi monenlaisen musiikin lisäksi nautiskella hyvätasoisen kulinaristisen aterian ennen tai jälkeen konsertin. RSOn ystävien sunnuntaipakettiin kuului myöhäinen lounas Weinzirl-ravintolassa. Kolmen ruokalajin ateria oli onnistunut näyte taidoista, joilla oli osattu ottaa hyvin etäisyyttä itävaltalaisista ruokaklassikoista. Niistä ystävät olivat jo saaneet kulmakarvoja kohottavia kokemuksia tulopäivänä. Mustikkainen Pavlova, elegantti piste i:n päälle! Arvokas interiööri ja sulava palvelu kruunasivat tunnelmaa jo ennen konserttia.
Düreriä melkein kehdosta hautaan
Palais Erzherzog Albrechtissa sijaitsevassa Albertina-taidemuseossa avattiin syyskuussa mittava Albrecht Dürerin näyttely, joka kuului ystävien valinnaiseen matkaohjelmaan. Suurin osa myös valitsi sen samoin kuin kapellimestari Hannu Lintu, joka myös vietti konsertin jälkeistä aamupäivää Albertinassa. Taidemuseolla on omasta takaa lähes 140 Dürerin työtä, mutta tähän näyttelyyn on saatu hänen merkittäviä teoksiaan lainaan ulkomaita myöten mm. Firenzen Ufficin galleriasta, Madridin Thyssen-Bornemisza- ja Prado-museoista.
Albertinassa voi helposti vierähtää kokonainen päivä etenkin, jos Dürerin piirrosten, grafiikoiden ja maalausten lisäksi paneutuu kokonaisen kerroksen kattavaan impressionistien kokoelmaan, jonka helminä mm. Claude Monet´n lumpeet.
Haus der Musik – mukava museo myös lapsille
Vielä ennen kotimatkaa tutustuttiin Haus der Musik -museoon, joka on 2000-luvulla avattu monin tavoin interaktiivinen kokoelma ennen kaikkea wieniläisen musiikinhistorian merkkipaaluista alkaen Musikvereinin ja Filharmonikoiden isästä Otto NIcolaista kaikkiin maailmankuuluihin wieniläissäveltäjiin. Jokaiselle heistä on pyhitetty oma huoneensa, joihin on koottu jokaisen säveltäjän elämään ja aikakauteen liittyviä alkuperäisiä esineitä kuten mm. Mozartin aikaisia taskuviuluja, nuotteja, maalauksia ja muita kuvia sekä henkilökohtaisia tavaroita. Interaktivisuutta on tarjolla runsaasti. Eivät ainoastaan lapset vaan myös aikuiset innostuivat vaikkapa arpaa heittämällä säveltämään oman valssinsa, luomaan etunimensä kirjaimista sävellyksen Mozartin hengessä ja johtamaan Wienin Filharmonikkoja Zubin Mehtan opastamana.
Arnold Schönberg – monipuolinen lahjakkuus
Viimeinen musiikillinen kohde oli itävaltalaisen monilahjakkuuden Arnold Schönbergin nimeä kantava keskus, jossa tämän säveltäjän, maalarin, opettajan, teoreetikon ja keksijän elämä ja saavutukset ovat esillä. Schönbergin elämä on esillä perusteellisena historiikkina. Hänen kehittämäänsä 12-säveljärjestelmään ja siihen perustuvaan atonaaliseen dodekafoniaan voi tutustua videoiden ja konserttitallenteiden avulla. Isänsä ahkeruutta ja monitaitoisuutta kuvailee videolla hänen tyttärensä, jonka mukaan isä ei yksinkertaisesti osannut olla tekemättä koko ajan jotain. Jos hän ei säveltänyt, hän korjaili ja kehitti vaikkapa kodin apuvälineitä. Schönberg loi myös neljän pelaajan shakkilaudan.
Ystävät ahkeroivat Wienin ylenpalttisten antimien äärellä
Osa ystävistä maksimoi musiikin eri muodoissaan käymällä vielä viimeisenä iltana Wienin valtionoopperan baletissa, jossa esitettiin Forsythe-Van Mannen-Kylian kolmiosainen moderni baletti.
Ahkerasti kiersivät kuitenkin kaikki Wienin nähtävyyksiä matkan ohjelmasta vapaina aamu- ja iltapäivinä. Yhdessä tavattaessa vilahtelivat innostuneissa puheissa Belvedere, Secession, museokortteli, Leopoldkokoelma, Stadtpark-puiston veistos- ja muistomerkkikokoelma, Hundertwasserin kortteli, Grinzingin viinituvat ja Naschmarktin kojut sekä ravintolat.
Teksti ja kuvat Ritva Männynoksa. Konsertin kuvista osa Jorma Lempinen.