RSO:n uusia soittajia – Sisu Sieppala

RSO:n uusista soittajista haastateltavana on tammikuussa 2026 aloittanut Sisu Sieppala, 2. viulu.

Miksi valitsit viulun?

Siitä ei pääse mihinkään että äitini on viulunsoiton opettaja ja siitä sitten vaan viulu kouraan, kun olin 6-vuotias. Hän siis opetti vain minua ja siskoani. Alusta pitäen kävin myös viulutunneilla muuallakin, aloitin Keravan Musiikkiopistossa.

Miksi tai miten valitsit RSO:n?

Ensimmäinen ammattilaiskeikkani orkesterissa oli juuri RSO:ssa (1. viuluissa) ja siitä jäi todella hyvä muistikuva. Sen jälkeen olen soittanut Kymi Sinfoniettassa ja Kansallisoopperassa. Syksyllä 2025 oli tulossa koesoitto RSO:n 2. viulun soittajalle ja halusin ehdottomasti hakea. Siihen vaikutti sekin että tunsin Emma Malin (2. viulun äänenjohtaja) opiskeluajoilta asti ja häneltä olin kuullut että sektiossa on hyvä meininki. Myös se että asun alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Musiikkitalosta vaikutti valintaan, kun aikaisemmin jouduin ajamaan Kotkaan töihin 1,5 tuntia joka päivä. Tietenkin asiaan vielä kuuluu että RSO on Suomen kovatasoisin orkesteri.

Millainen oli aikaisempi urakehityksesi?

Kun olin opiskelussani Sibelius-akatemiassa kandi-vaiheessa halusin jo päästä orkesteriin töihin ja huomasin että Kymi Sinfoniettassa (taustana se että kesäpaikkamme oli Kotkan lähellä) oli 1. viulun paikka avoinna. Aloitin siellä samaan aikaan kun aloitin maisteriopinnot. Soitin siellä vuoden, kunnes olin opintovapaalla ja suoritin tutkintoni loppuun. Sitten hain Kansallisoopperan 2.viulun äänenjohtajan paikkaan ja voitin sen. Koeaika ei mennyt sillä kertaa läpi ja palasin Kymiin. Orkestereissa olen siis soittanut kaikkiaan noin 3,5 vuoden ajan.

Opiskelit myös Viuluakatemiassa, kerrotko siitä?

Sanotaanko niin että ilman sitä tuskin olisin tässä. Kummitätini veli Atte Kilpeläinen (HKO:n sooloaltisti) tiesi että osaan soittaa aika hyvin ja ehdotti Viuluakatemiaan hakemista. Sitten 9-vuotiaana aloitin siellä. Tapasin siellä pitkäaikaisimman opettajani Janne Malmivaaran, joka oli siitä lähtien opettajani aina maisteritutkintoon asti. Olivat siellä opettajina silloin jo myös Elina Vähälä ja Ilja Grubert. Viuluakatemiasta minulla on vain hyvää sanottavaa ja on hienoa että se (tai koko Soitinakatemia) sai lisärahoitusta ja jatkuu.

Soitit 14-vuotiaana RSO:n nuorten solistien konsertin solistina – millainen kokemus se oli?

Siitä on sellainen muisto että samoja soittajia on edelleen orkesterissa. Erityisesti jäi mieleen konserttimestari Jari Valo, hänen edessään kun soitin solistina. Siitä jäi hyvä muistikuva ja varmaan sekin vaikutti RSO-valintaani. Uran kannalta se varmastikin auttoi, kun nimi jäi monille mieleen.

Onko solistin ura ollut mielessä?

Ei se ole ollut. Aikaisessa vaiheessa ymmärsin että opettaminen tai solistiura eivät kiinnosta, vaan orkesterityö on ollut aina mieluisin. Saahan siitä myös säännölliset tulot. Kamarimusiikki olisi kivaa, mutta se olisi vaikeaa ellei opeta tms.

Haluaisitko kertoa jotain erityistä viulun soittamisesta?

Soittaminen on fyysisesti aika raskasta. Tänäänkin harjoituksissa oli kappale, jossa piti minuuttikaupalla yhteen menoon pitää kättä ylhäällä ja huomasin että monilla alkoi rasitus näkyä. Olen huomannut että on pakko harjoittaa liikuntaa, kuntosalissa tai muuten, sillä pelkkä soittaminen ei riitä pitämään paikkoja kunnossa. Lääkäriltäkin kuulin että juuri tässä iässä (26-27 vuotta) alkaa tulla niitä kremppoja eli kannattaa jo ennalta alkaa pitää fyysisestä kunnosta huolta.

Soitat 1700-luvun Gagliano-viulua – mitä se merkitsee soittamisessa?

Se merkitsee todella paljon. Tämä on ensimmäinen arvosoitin, jota olen päässyt soittamaan enemmän kuin viikon tai parin ajan. Opettajani mainitsi että HKO:n Jan Söderblom oli myymässä tätä viulua. Opettajani oli sanonut pitkään että arvosoittimeen kannattaa sijoittaa siitäkin syystä että kaikki eivät menisi säätiölle ja että soitin pysyisi yhdellä, yhdentyyppisellä soittajalla. Minulla on ollut Marko Pennasen viuluja aina viime vuoteen asti ja ne ovat myös todella hyviä, mutta vanhasta soittimesta löytyy sellaisia juttuja, sävyjä, mitä uudemmistä ei niin helposti saa ulos. Tämä soitin istui käteen heti aivan käsittämättömän hyvin. Todella iso arvostus vanhemmilleni, jotka hankkivat tämän viulun minulle. Olen tässä erittäin etuoikeutetussa asemassa.

Mikä on 2. viulun ja 1. viulun tehtävän ero orkesterissa?

Jos ei tuplata, niin on siinä aika iso ero. Esimerkiksi rytmissä, usein teoksissa 1. viulu soittaa melodiaa ja 2. viulu tukee rytmiä. Muitakin eroja on ja isoissa teoksissa kuten vaikka Mahlerissa 2. viulut soittavat omaa melodiaa tai kaikenlaista muuta.

Kuka on ollut vaikuttavin musiikkipersoona elämässäsi?

Kyllä se on oma äiti, joka jaksoi olla mukana harjoituksissa joka päivä. 14-15 -vuotiaaksi asti kävimme äidin kanssa Turussa Janne Malmivaaran viulutunneilla ja hän istui tunneilla ja kirjoitti opettajan ohjeita ylös. Niitä sitten seurasimme kotona harjoitellessa. Opettajani on ollut myös todella tärkeä ja hän on seuraavalla sijalla.

Mikä on mielimusiikkiasi?

Jos jätetään se työnä tehtävä klassinen musiikki pois, niin olen tosi iso elokuvamusiikin ja myös videopelimusiikin fani. Niitähän soittavat orkesterit. Esimerkkinä John Williamsin musiikki.

Entä mikä säväyttää eniten klassisessa musiikissa?

Tykkään kaikesta romanttisesta musiikista. Melodiaa pitää olla. Säveltäjistä Sibelius ja hänen viulukonserttonsa on ”se”. Myös Dvořákin viulukonsertosta tykkään tosi paljon. Olen soittanut sen maisteritutkinnossa. Sibeliuksen konserton ensimmäinen osa on taas vakiovaatimus koesoitossa.

Mikä tekee jostakin musiikista soittajalle vaikeaa?

Otetaan sellainen esimerkki että vähän aikaa sitten ohjelmassa ollut musiikki ei periaatteessa ollut vaikeaa soitettavaa mutta nuotti oli vaikealukuinen: siinä oli neljäsosatauko ja kahdeksasosatauko, jotka näyttävät kuin peilikuvalta. Kun sitä pitää nopeasti osata lukea niin se on vaikeaa samoin kuin esimerkiksi kaikki käsinkirjoitetut nuotit. Sitten on rytmillisesti haastavat teokset ja sellaiset joissa on paljon nopeita kielen ylityksiä.

Entä moderni musiikki?

Se on toki vaikeata, mutta kun sen tietää niin siihen osaa etukäteen asennoitua ja valmistautua. Kotona metronomin kanssa harjoittelee ja ottaa paljon toistoja. Se että RSO soittaa monipuolista ohjelmistoa ja teokset vaihtuvat on hyvä minulle, koska kyllästyn nopeasti, kaipaan vaihtelua. En ole niin nykymusiikin kuuntelija, mutta tykkään soittaa kun on rytmillisesti haastavaa ja muuta. Ne ovat aina hauskoja soittaa.

Miten paljon harjoittelet kotona ennen orkesteriharjoituksia?

Se riippuu tilanteesta. Jos on mahdollista niin ihan ensin soitan teoksen läpi siten että samalla laitan kuulokkeet korviin ja kuuntelen levyä. Merkitsen punakynällä ne kohdat, jotka eivät mene niin helposti ja harjoittelen niitä enemmän. Sitten kuitenkin orkesterin kanssa voi joskus käydä niin että ei yhtään vastaa kotona harjoiteltua, kun pitää kuunnella ja kaikkea.

Mitä harrastat vapaa-ajallasi?

Pelasin tosissani jalkapalloa armeija-aikaan asti ja pelaan edelleen noin kerran viikossa. Talvella pelaan futsalia. Kuntosalia ja juoksemista, uimista. Sen lisäksi harrastan videopelaamista kavereiden kanssa. Jos korona-aikana ei olisi ollut tätä harrastusta, niin olisi neljä seinää alkanut tuntua ikävältä kun ei ulos päässyt kavereiden kanssa.

Sisu Sieppala

Haastatteli Lauri Jaakkola
Kuva: Yle