Tuomas Lehto opettaa
Syysloma on meneillään 13.10.2026, kun RSOn ystävien kummimuusikko, ykkössellisti Tuomas Lehto tapaa Sibelius-lukion abiturientti Jaakko Pirkolan, 18, Musiikkitalon alakerroksessa soittajien työhuoneessa.
Tunnelma on kotoinen, sillä mestari ja kisälli tuntevat toisensa ennestään. Pirkola on harjoitellut Selloakatemiassa Lehdon opastuksessa. Tällä kertaa Lehto opettaa Pirkolaa puolitoista tuntia, ja ystäväyhdistys maksaa hänelle palkkion.
”Mikäs sello sinulla olikaan”, hän kysyy. ”Ranskalainen”, Pirkola vastaa. Aikaa ei ole sen enempää rupatella. Opettaja ja oppilas istuutuvat vastakkain ja etsivät hyvän asennon.
Harjoitteluteokseksi on valittu Johannes Brahmsin E-molli sellosonaatti. Lehto neuvoo: ”Lähdössä kannattaa olla tosi aktiivinen!”
Harjoittelu etenee tasaisella tempolla. ”Vähän enemmän liikettä jouseen”, mestari kehottaa. ”Sävyjä pitää olla, enemmän hehkua, muttei liikaa.”
Lehto neuvoo, miten soittajan kannattaa liikuttaa vartaloaan. ”Yläkroppa on hyvä pitää rentona. Itse reväytin niskani ”, hän kertoo ja venyttelee.
Harjoitus etenee ja Lehto kuvailee sävellyksen tunnelmaa ja piirteitä. ”Välillä saa natistakin!”
Pari minuuttia ennen kuin puolentoista tunnin opetus päättyy, teoksen sävy alkaa kääntyä mollista duuriin.
”Tämä päättyi onnellisesti duuriin!”, opettaja hymyilee.
Kiireinen Lehto säntää kotiin. Jaakko Pirkolalla on aikaa kertoa omasta elämästään. ”Isosiskoni soitti viulua, ja sain kokeilla eri soittimia. Aloitin sellon soiton kuusivuotiaana. Nyt opiskelen Espoon musiikkiopistossa Lauri Kankkusen johdolla.”
Tulevaisuus on vielä auki. ”Ensimmäinen vaihtoehto on Sibelius-Akatemia, jonne on vaikea päästä. Toinen on lääketieteellinen.”
Teksti ja kuva: Marja Salmela
