Jutun aloituskuvassa vasemmalta yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala, uudeksi puheenjohtajaksi valittu Heikki Valsta, kokouksen puheenjohtaja Liisa Larjamo ja kokouksen sihteeri Marja Salmela.
RSOn ystävät ry:n vuosikokouksessa 1.3. yhdistykselle valittiin uusi puheenjohtaja ja neljä uutta hallituksen jäsentä. Jäsenmaksuksi vahvistettiin 25 €. Tämän vuoden vuosikokous järjestettiin etänä Musiikkitalon Terassilämpiöstä, ja jäsenet pystyivät seuraamaan kokousta suorana striimauksena. Kokouksen puheenjohtajana toimi yhdistyksen jäsen Liisa Larjamo.
RSOn ystävien puheenjohtajana yhdistyksen alusta, vuodesta 2015 asti toimineen Eija Kujalan tilalle yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Valsta. Hän on jo pitkään ollut yhdistyksen varapuheenjohtaja ja toiminut viime syksystä asti v.t. puheenjohtajana Eija Kujalan sairausloman aikana. Heikki Valsta kiitti kokouksen lopuksi lämpimästi eroavaa puheenjohtajaa ja kuvaili, miten hän iloisella ja energisellä olemuksellaan on valaissut ja vauhdittanut yhdistyksen hallituksen ja koko yhdistyksen toimintaa.
Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Eija Antinoja, Lauri Jaakkola, Pihla Ruokonen ja Inari Räikkönen. Aikaisemmista hallituksen jäsenistä jatkavat Kaisa Ala, Jorma Lempinen, Ritva Männynoksa,Marja Salmela ja Airi Vilhunen.
Kokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti yhdistys palauttaa toimintansa mahdollisimman nopeasti koronapandemiaa edeltävälle tasolle monipuoliseksi ja valtakunnalliseksi linkiksi RSO:n ja ystäväyhdistyksen jäsenistön välillä. Kokouksen lopuksi puheenjohtaja Heikki Valsta pystyikin kertomaan, että pitkän tauon jälkeen RSO:n avoin kenraaliharjoitus toteutuu perjantaina 18.3.
Ystäväyhdistyksellä on jo suunnitelmissa muutama jäsenmatka. Ensimmäisenä saattaisi (koronatilanteen niin salliessa) toteutua loppukesästä jäsenmatka Englantiin, jossa RSO konsertoi. Myös jäsenistöä jo aiemmin runsaasti kiinnostanut vierailu Hampurin Elbphilharmonie-konserttitaloon on yksi mahdollinen jäsenmatkan kohde, samoin Tallinnan lähellä Laulasmaalla sijaitseva Arvo Pärtille omistettu Arvo Pärdi keskus.
Kotimaassa yhdistys tarjoaa jäsenistölle tietoa tapahtumista sekä mahdollisuuksien mukaan järjestettyjä vierailuja musiikkijuhlille, joiden esiintyjissä tai järjestäjissä on merkittävä panos RSO:n muusikoilla.
Jäsenet seurasivat kokousta kotona, paikalla Musiikkitalossa oli vain kokouksen puheenjohtaja Liisa Larjamo, sihteeri Marja Salmela, kokousasiat esitelleet Heikki Valsta ja Kaisa Ala sekä hallituksen jäsenistä Ritva Männynoksa, Pertti Jalonen ja Marja Kanerva sekä kuvat ottanut Airi Vilhunen.
Hallitustehtävät jättäneet Marja Kanerva ja Pertti Jalonen kukitettiin kokouksen lopuksi. Eija Kujala ja Riikka Heinzmann eivät päässeet paikalle.
Onko koronakriisi myös iso mahdollisuus, kuten jyväskyläläislähtöinen europarlamentaarikko Henna Virkkunen väittää Keskisuomalaisessa 6.12.2020? Onko tässä kaikessa pahassa myös jotain hyvää?
Pysähtyminen
Koronakriisi on pakottanut ihmiset pysähtymään. Työkavereitakaan ei ole nähnyt kuin äänen tuomissa mielikuvissa tai ruudulla. Ei ole päässyt teatteriin, konsertteihin, kokouksiin. Mahdollisuudet matkustaa, nähdä ystäviä ja tutustua uusiin ovat kadonneet. Mutta samalla kiire on hellittänyt ja jättänyt aikaa, jopa yllättävän paljon. Tämä pysähtyminen ja oravanpyörästä irrottautuminen on alun outouden jälkeen tuntunut hyvältä. Oliko kaikki aiempi meneminen ja kiirehtiminen ihan oikeasti tarpeen? Ja ennen kaikkea: pitääkö siihen tämän mentyä palata?
Elävän esityksen hienous
Korona siirsi konsertit, oopperat, teatterit, kokoukset ja koulutukset nettiin. Tuli mahdollisuus katsoa kaikkea kotisohvalta ilman esivalmisteluja ja etukäteisjännitystä, kuten sitä kun orkesteri virittää ja esirippu juuri kohta aukeaa tai pääpuhuja saapuu aloittamaan odotetun esityksen. Aluksi ylenmääräinen tarjonta oli kivaa, mutta väsymys iski nopeasti. Elävä esitys on kuin tuttavan halaaminen: vastavuoroinen kokemus, jota etäyhteys ei koskaan tavoita. Esiintyjä ei koe katsojaa ja se tuntuu. Elävän esityksen hienous on jotain korvaamatonta, jota todella kaipaan, mutta jota olen alkanut arvostaa vasta kun sitä ei enää ole.
Katse lähelle
Pysähtyminen on pakottanut olemaan perheen ja lähi-ihmisten kanssa. Tämä on osoittautunut uudeksi ja yllättäväksi kohtaamiseksi: tavata kodin ihmiset – lapset, puoliso, kämppis – joka päivä, joka hetki. Katse on kääntynyt lähelle omiin arkisiin puuhiin tai omiin seiniin varsinkin niillä, joilla ei ole kotona kumppania. Läheisten asioiden tärkeys ja se, että ne ovat niitä, joihin voit ihan oikeasti itse vaikuttaa on noussut etusijalle. Sehän ei ole huono asia, eihän?
Joulu
Joulu on erilainen kuin aiemmin, mutta ei varmasti mitenkään huonompi. Ehdimme pysähtyä, nauttia läheisten elävistä esityksistä livenä ja katsoa sitä, mikä on lähellä ja lopulta meille kaikille kaikkein tärkeintä!
Koronahuolesi kaikki heitä Mieles nuorena nousta suo! Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo!
Kolmevuotias on useimmiten tyytyväinen elämään ja iloitsee monista asioista. Myös huumori on suuri ilonlähde, ja usein makeimman naurun saakin aikaan erilainen ’hassuttelu’. Kolmevuotiaan persoonallisuudenpiirteet alkavat selkiintyä näyttäen millaiseksi tämä kolmivuotias lopulta kasvaa.”
Juuri tällainen meidän kolmevuotiaamme, ystäväyhdistyksemme on. Olemme tyytyväisiä kasvavaan kokoomme. Olemme nauraneet paljon jäsenmatkoilla Zaragozassa ja Hauholla, olemme viihtyneet toistemme seurassa jäsenillassa ja kenraaliharjoituksissa. Olemme jäsenkyselyn vinkkien kautta kehittäneet ja kehittämässä ’persoonallisuuttamme’ jäsenistön ehdottamiin suuntiin.
Ensi vuonna jatkamme samoilla linjoilla. Tapaamme konserttien väliajoilla Ystäväpöydässä, perehdymme konserttikausiin etukäteen asiantuntijoiden avulla, ja matkaamme yhdessä ainakin Lahteen ja Wieniin. Ihana olla mukana tällaisessa kehityksessä, jota kuitenkaan ei ilman teitä, rakkaat jäsenet, olisi olemassakaan!
Kiitän teitä kaikkia taakse jäävästä vuodesta ja katsokaamme yhdessä eteenpäin jännittävään tulevaan!
