Jäsenillassa soi viulu ja harppu sekä kuultiin Beethovenin viimeisistä sanoista

Musiikkia, naurua, puheensorinaa, kaikkea tätä kuului maanantai-iltana Musiikkitalon ravintolassa, kun yli 150 RSOn ystävää kokoontui tämän syksyn jäseniltaan. Tilaisuuden juonsi yhdistyksen hallituksen jäsen Eijaleena Martikainen, joka toi pääasiassa pääkaupunkiseudun jäsenistä koostuneelle yleisölle tarveisiä Kuusankoskelta. Sinnekin on syntymässä ystäväyhdistyksen paikallissolu.

Illan nuorena muusikkona oli huippulahjakas Rebecca Roozeman, joka soitti isänsä Robert Roozemanin säestämänä illan ohjelman aluksi Sibeliusta.

Yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala nosti maljan 90-vuotiaalle RSO:lle ja 2-vuotiaalle ystäväyhdistykselle.

Musiikkimaailman ulkopuolelta mutta nykyään myös läheltä Radion sinfoniaorkesteria oli illan vieraista ohjaaja-näyttelijä Jussi Nikkilä, jonka Shakespeare-ohjaukset ovat viime aikoina ihastuttaneet teatteriyleisöä. RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi orkesterin yhteistyön Jussi Nikkilän kanssa alkaneen syksyllä 2016, kun Osmo Vänskän Sibeliuksen Myrskystä koostamaan esitykseen kaivattiin kertojaa. Seuraavaksi Jussi saikin tulevaa Beethoven-festivaalia varten kaikkea muuta kuin pienen tehtävän, korvata Beethovenin Fidelio-oopperan alkuperäiset puhutut dialogin jollakin uudella. Hannu Linnun tehtäväanto oli ytimekäs: ”Keksi jotakin!”

Jussi Nikkilän ohjaama Richard III:ta esitetään Kansallisteatterissa ja keväällä ensi-iltansa saa Julia ja Romeo.

Tyhjästä ei Jussi ”jotakin” keksinyt, vaan luki kaiken mahdollisen Beethovenista, tutustui hänen kirjeisiinsä, joita kuvasi jäseniltayleisölle yhtä ”hauskoiksi” kuin jonkun nykyihmisen tekstiviestit. Niiden joukosta löytyi kuitenkin myös käyttökelpoista materiaalia. Lopputuloksena syntyi Jussi Nikkilän käsikirjoittama ja ohjaama noin tunnin pituinen draama Beethovenin viimeiset sanat. Koska Beethovenin esittäjän piti ohjaajan mielestä olla itsekin ikoninen, näyttelijäksi valikoitui Esko Salminen. Beethovenin ”keskustelukumppania” säveltäjän viimeistä sisäkköä esittää Kati Outinen, Jussi Nikkilän opettaja teatterikorkeakoulun ajalta. Äkeä Beethoven ei ollut lempeä sisäköilleen, joita hän erotti kiivaaseen tahtiin. ”Kostatko minulle jotakin?” Kati Outinen olikin piloillaan kysynyt Jussilta rooliin tutuessaan.

Tuula Sarotietä ja Jussi Nikkilää nauratti, mutta niin myös yleisöä’ heidän huumorintajuista puhettaan seuratessa.

Jussi Nikkilän ja Tuula Sarotien sanailu yhteistyön vaiheista sai yleisön nauramaan, eivätkö vakaviksi jättäneet myöskään jäsenillassa esitetyt ja Jussi Nikkilän ohjaamat 90 vuottaan viettävän RSO:n mainosvideot. Yleisön suosikki taisi olla Hannu Linnun Shurik-koira, joka videossa avaa television ja seuraa sieltä isäntäänsä johtamassa RSO:ta. Sekin selvisi, miten koiran saa painamaan kaukosäädintä. Salaisuus on kaukosäätimeen piilotettu kinkkupala.

Myös Beethovenin viimeisistä sanoista ystävät saivat nähdä ennakkonäytteen. Draamaosuus esitetään Beethoven-festivaalin aloittavassa konsertissa yhdessä Fidelio-oopperan kanssa keskiviikkona 10.1. ja torstaina 11.1.2018. Varsinkin torstain esitykseen on vielä lippuja jäljellä.

Sivan Magen on aloittanut tänä syksynä RSO:n harpistina.

Jäsenillan yleisö sai tutustua myös Sivan Mageniin, tänä syksynä Radion sinfoniaorkesterin riveissä aloittaneeseen harpistiin, jota Heikki Valsta haastatteli. Suomeen israelilainen Sivan päätyi Kuhmon kamarimusiikin kautta. Useamman kerran Kuhmossa vieraillut Sivan kertoi kesäisellä festivaalilla ymmärtäneensä suomalaisen musiikin korkean tason, ja kun New Yorkissa asunut muusikko halusi lähemmäs kotimaata ja vakiintuneempaa elämääkin, RSO:ssa avoinna ollut harpistin paikka kiinnosti.

Sivanin vanhemmat ovat sellistejä, toinen veli soittaa viulua ja toinen pianoa, ja Sivan halusi jotakin erilaista. Niinpä harppu valikoitui hänen soittimekseen. Mielenkiintoisesti hän eritteli konserttiyleisölle usein etäiseksi jäävän soittimensa ominaisuuksia: ”Harppu on ainoa jousisoitin, jossa ääni tuotetaan suoraan. Kaikki tehdään sormilla.” Heikki Valstan tiedustellessa, mitkä orkesterisävellykset ovat haastavia harpulle Sivan Magen vastasi, että hänelle ovat vielä kaikki, sillä hän soittaa nyt ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesterissa, joten repertuaarit ovat vielä hänelle uusia.

Harpun satumaisesta äänestä saimme jäsenillassa nauttia Sivan Magenin soittaessa israelilaisen säveltäjän Paul Ben-Haimin ja Clauden Debussyn musiikkia.

RSOn ystävien jäseniltojen perinteeksi on jo tullut esitellä nuori, lahjakas muusikko. Espoolainen 16-vuotias Rebecca Roozeman aloitti musiikkiopinnot 6-vuotiaana ja on jo ehtinyt paljon, voittaa kilpailuja yksin ja kamarimusiikkikokoonpanoissa ja esiintyä orkestereiden solistina, myös RSO:n nuorena solistina. Erityisenä pontimena muusikon uralle oli 9-vuotiaana Tallinnassa nuorten kilpailussa saatu 1. sija. Se innosti ja Rebeccan sanoin: ”Tuntui kivalta saada menestystä.”

Lukiolaisen päivään kuuluu koulun lisäksi 3-4 tuntia harjoittelua. Muusikkoperheessä on joskus ollut kinaakin harjoitteluhuoneista, mutta nyt isoveljien muutettua muualle, Rebecca ei enää häviä riitaa, kenen vuoro on soittaa olohuoneessa. Myös äiti on viulisti ja isä pianistina säestää Rebeccaa. Molemmilta tytär kokee saavansa hyviä neuvoja.

”Toivottavasti yo-lakki päässä ja ulkomailla opiskelemassa”, Rebecca vastasi, kun Eijaleena Martikainen kysyi, missä Rebecca näkee itsensä kolmen vuoden kuluttua. ”Entä Sibelius-viulukilpailu vuonna 2020?” kysyttiin yleisön joukosta. ”Katsotaan sitä sitten lähempänä”, oli Rebeccan diplomaattinen vastaus. Kyllä varmaan, yleisö totesi kuunneltuaan jäsenillan päättäneen, tai Rebeccan omalla nuorten kielellä hänen ”vetämänsä”, Massenet’n Meditaation oopperasta Thaïs.