RSO:n uusia soittajia – Matteo Mastromarino
RSO:n uusista soittajista haastateltavana on vuoden 2024 syksyllä aloittanut 2. sooloklarinetti Matteo Mastromarino.
Miksi tai miten valitsit klarinetin?
En alkujaan oikeastaan ”valinnut” klarinettia. Kun kotikylässäni perustettiin puhallinyhtye, menin sinne ja he päättivät että minun pitää soittaa klarinettia. Olin 7-vuotias, liian pieni pitelemään mitään soitinta… paitsi Es-klarinettia :-).
Voitko kertoa jotain mikä erityisesti koskee klarinetilla soittamista?
Yksi hyvin erityinen asia klarinetin soittamista koskien on soittimen eri rekistereiden suuret keskinäiset erot. Klarinetilla ei ole vain yhtä ”ääntä”, vaan useita: tumma, lämmin chalumeau-rekisteri, fokusoidummat kurkkusoinnut, loistelias clarion ja hyvin kirkas altissimo.
Koska näiden eri rekistereiden vaihtuessa tapahtuu niin suuria muutoksia, klarinetisti mukauttaa soittaessaan jatkuvasti ansatsia (huuliotetta), kielen asentoa ja hengitystukea. Tämä kyky sisäisesti muokata sointia on ainutlaatuista klarinetille ja sillä on valtava rooli intonaatiossa, värissä ja artikulaatiossa.
Hengittäminen on klarinetin soittamisessa tärkeää – voitko kertoa siitä jotain?
Hengittäminen on klarinetin soittamisen perusta. Minulla se alkaa rennolla alavatsan hengityksellä, joka ei ole ”pehmeä” vaan vakaa. Jännityksen estämiseksi pallean tulee pysyä riittävän rentona, mutta se luo kuitenkin sisäisen paineen joka tarvitaan jatkuvan ilmavirran ylläpitämiseksi.
Klarinetti ei pidä ilman väkisin pakottamisesta; se tarvitsee jatkuvaa, kontrolloitua painetta. Tämä tasapaino on todellinen haaste: pitää ylävartalo rentona samalla kun vatsan alue antaa sen tuen, jonka varassa ääni pysyy täyteläisenä, tasaisena ja fokusoituna pitkissä fraaseissa.
Miksi valitsit RSO:n?
Valitsin tämän orkesterin, koska se tuntui taiteellisen tason, repertuaarin ja työkulttuurin täydelliseltä yhdistelmältä. Orkesterilla on oma sointi-identiteettinsä, upea nykymusiikin esittämisen perinne ja hyvin korkea taso kaikissa soitinsektioissa. Arvostin välittömästi orkesterin ilmapiiriä: keskittynyt, kunnioittava ja musiikillisesti kunnianhimoinen. Se on paikka, jossa voit kasvaa sekä orkesterisoittajana että taiteilijana.
Toinen syy valintaani oli se että orkesterilla on todennäköisesti yksi maailman parhaista klarinettisektioista.
Voitko lyhyesti kuvata aikaisempaa urakehitystäsi?
Aloitin opiskeluni Italiassa ja suoritin maisterin tutkintoni Genevessä Sveitsissä. Nuo vuodet olivat kehitykselleni ratkaisevia: Otin osaa moniin suuriin kilpailuihin, kuten ARD ja Geneven kilpailu, ja aloin pyrkiä orkestereihin koesoittojen kautta. Viimeisin tuon ajan koesoittoni (vuonna 2019) oli Turun Filharmoniseen orkesteriin, johon voitin Sooloklarinetin paikan. Sitten korona valitettavasti laittoi kaiken kiinni.
Vuonna 2023 muutin takaisin Italiaan vuodeksi, ensiksi Palermoon ja sitten Torinoon – kokeillakseni miltä tuntuisi työskennellä siellä, sillä sitä en ollut vielä tehnyt. Lähes heti tajusin että Suomi on se ympäristö missä tunnen olevani eniten kotonani, niin musiikillisesti kuin henkilönäkin.
Palasin Turkuun 2024 ja kuukautta myöhemmin voitin paikan RSO:ssa.
Olet soittanut useissa orkestereissa – miten kuvaisit eri orkestereiden välisiä eroja (jos niitä on)?
Minun kokemukseni on että jokaisella orkesterilla on oma persoonallisuutensa. Tämä on syy siihen miksi soittajat usein pitävät työskentelystä eri kapellimestareiden kanssa saman orkesterin johtajina, ja miksi sama ohjelmisto saattaa tuntua aivan erilaiselta eri orkestereiden soittamana.
Suurimmat erot ovat seuraavilla osa-alueilla:
Sointikäsitys: Jotkut orkesterit korostavat lämmintä, sulavaa sointiväriä; toiset taas pitävät parempana kirkkaampaa, läpikuultavampaa sointia. Tämä muokkaa kaiken – balanssin, artikulaation, fraseerauksen ja jopa jokaisen yksittäisen äänen roolin.
Harjoituskulttuuri ja kuri: Jokaisella orkesterilla on oma työtapansa: jotkut ovat erittäin järjestelmällisiä ja tehokkaita; toiset antavat enemmän tilaa keskustelulle ja kokeilulle; jotkut muut taas ovat täysin sekasortoisia 🙂
Harjoitusten ilmapiirillä on suuri vaikutus musiikilliseen tulokseen ja siihen miten soittajat toimivat keskenään.
Asennoituminen konserttiin valmistautumiseen ja teosten opiskeluun: Joissakin orkestereissa soittajat tulevat harjoituksiin mielessään jo hyvin selkeä yhteinen käsitys; toisissa on enemmän tilaa soittajien omaan aloitteellisuuteen tai tyylillisiin valintoihin ennen yhteisen suunnan löytämistä.
Ryhmän oman identiteetin tunne: Tämä on usein se suurin eroavaisuus. Tietyissä orkestereissa on hyvin yhdistävä, lähes kamarimusiikillinen tunne, jossa kaikki kuuntelevat ja reagoivat välittömästi. Toiset toimivat enemmänkin kuin voimakkaiden yksittäisten äänten kokoelma. Molempien lopputulos on kiinnostava.
Nämä eri muunnelmat tekevät eri kokoonpanoissa työskentelyn niin innostavaksi: Mukaudut, opit ja löydät jatkuvasti uusia tapoja musiikin tekemiseen.
RSO:ssa roolisi on 2. sooloklarinetti – mitkä ovat tehtäväsi?
Roolini yhdistää sekä sektion solistin että avustavan äänen vastuut. Jaan solistin tehtävät 1. sooloklarinetin kanssa siten että vuorotellen johdan sektiota, soitan sooloja sekä annan tukea tutti-osuuksissa.
Joustavuus on olennaisen tärkeää: joskus johdat, joskus seuraat. Sinun täytyy olla joustava ja pidän siitä.
Mikä on ollut haasteellisinta soittamaasi musiikkia?
Teknisesti sanoisin että Olli Koskelinin 1. sinfonia. Kirjaimellisesti mahdoton soittaa!!! 🙂
Musiikillisesti ja sanomaltaan, ehkä Olivier Messiaenin Quatuor pour la fin du temps (Aikojen lopun kvartetto). Minulla oli tilaisuus soittaa se ensimmäistä kertaa viime kesänä. Esityksen jälkeen jätät konserttisalin huolestuttavan tyhjyyden tunteen kanssa varsinkin ottaen huomioon tämän haastavan ajan, jota nyt elämme.
Millaisesta musiikista pidät eniten?
Olen rakastanut Brahmsin musiikkia niin kauan kuin muistan. Nuorempana suosikkini oli Rahmaninov, ja nyt hän on tekemässä jonkinlaisen comebackin! Pidän myös säveltäjistä Shostakovitsh, Bartok, Rautavaara, Salonen.
Kuka on ollut vaikuttavin musiikkipersoona elämässäsi tähän mennessä?
Elämässäni on ollut monia vaikuttavia muusikoita, mutta jos pitää yksi valita niin se olisi varmaankin Martin Fröst.
Kun olin noin 17-vuotias, olin aikeissa lopettaa klarinetin soittamisen. Sitten löysin hänen soittamisensa – erityisesti levytyksen Kalevi Ahon klarinettikonsertosta (aika ironista, kun ajattelee mihin lopulta päädyin). Hänen kuuntelemisensa muutti täysin näkökulmani soittimeeni. Ihastuin väreihin, mielikuvitukseen ja vapauteen, jotka hän toi klarinettiin. Se avasi minulle uuden maailman ja sillä oli suuri rooli pitää minut sillä tiellä, jolla nykyään kuljen.
Myöhemmin monet opettajat, kollegat ja kapellimestarit ovat vaikuttaneet kehitykseeni erilaisilla ja yhtä tärkeillä tavoilla.
Olet työskennellyt useiden kapellimestareiden kanssa – millainen on todella hyvä kapellimestari soittajan kannalta?
Hyvä kapellimestari yhdistää selkeyden, musikaalisuuden, tietämyksen ja luottamuksen.
Soittajan näkökulmasta ihanteellinen kapellimestari tietää tarkkaan mitä hän haluaa – ei pelkästään koskien tempoa tai balanssia, vaan mitä tulee tyyliin, fraseeraukseen, artikulaatioon sekä musiikin historialliseen tai rakenteelliseen kontekstiin. Tällainen valmius auttaa valtavasti. Samaan aikaan hän antaa orkesterin hengittää ja myötävaikuttaa. Hän inspiroi eleillään eikä uhkailulla tai painostuksella ja luo ilmapiirin, missä soittajat tuntevat olevansa sekä opastettuja että kunnioitettuja.
Parhaat kapellimestarit luovat yhteisen vision. He tuovat syvän musiikillisen näkemyksensä, ilmaisevat sen selkeästi, ja sitten luottavat orkesterin tuovan sen esiin. Kun tämä toteutuu, tunnet olevasi osa jotain merkityksellistä etkä pelkästään ”seuraa perässä”.
Mitä teet vapaa-aikanasi?
Nautin teknologiasta ja kaikesta mikä liittyy avaruustutkimukseen – minua kiinnostaa tietää miten kaikki toimii. Pidän myös saunasta, erittäin paljon!
Vietän vapaa-ajastani niin paljon kuin mahdollista perheeni ja tyttöystäväni kanssa. Käyn jopa uimassa talvisin, jos sattuu että olen kotikaupungissani Etelä-Italiassa. Näin voin teeskennellä että ”ei se ole niin kylmää” Suomeen verrattuna 🙂
Matteo Mastromarino
Haastatteli Lauri Jaakkola
Kuva: Linda Lehtovirta
