RSO:n avoin kenraaliharjoitus 20.4.

RSO:n avoin kenraaliharjoitus 20.4.

Kevään 2022 viimeinen ystäväyhdistyksen jäsenille avoin kenraaliharjoitus on keskiviikkona 20.4. klo 10. Kutsu ja ilmoittautumislinkki on lähtenyt jäsenkirjeessä 6.4. Ilmoittautumiset viimeistään 17.4. Mukaan mahtuu 150 yhdistyksen jäsentä.

Kenraaliharjoitusta ja illan konserttia johtaa John Storgårds ja solistina on pianisti Kirill Kozlovski. 

Ohjelmana

Perttu Haapanen: at the Kármán line, kantaesitys (Ylen tilaus)
Nadia Boulanger: Fantaisie variée, pianokonsertto
Robert Schumann: Sinfonia nro 2 C-duuri op. 61

Hetki musiikkileirien muistoissa

Hetki musiikkileirien muistoissa

RSO:n ykkösviulisti Pasi Eerikäinen kirjoittaa musiikkileireistä ja tiivistää ajatuksensa tähän lauseeseen: “Niiden merkitys on ohittamaton.”

Veneretket ja musiikkileirit. Niistä oli lapsuuteni kesät tehty. Ensimmäiset leirini kävin Vammalassa ja Savonlinnassa. Soittomuistojen lisäksi Vammalasta jäivät mieleeni jalkapallopelit ja Terminator 1, jonka katsoin puolisalaa leirin isompien oppilaiden kanssa.

Sitten Riistavesi, sinä kesänä oli jalkapallon MM-kisat. Ruotsi voitti pronssia ja Brasilia vei kullan, kun Italian Roberto Baggio ampui ratkaisevan rankkarin yli maalin. Se oli kesä 1994, olin 15-vuotias. Kun kelaan elämääni taaksepäin, Riistaveden leiri on jäänyt mieleeni voimakkaana kokemuksena, tärkeänä käännekohtana muusikonuralle suuntautumisessa. Elin tuolloin mitä ilmeisemmin vaikeaa murrosikää. Kilpauinti kiinnosti Jani Sievisen ja Antti Kasvion innoittamana koulunkäyntiä ja viulunsoittoa enemmän. Unelmoin palomiehen urasta. Kävin TET-jaksonkin Rauman pelastuslaitoksella, totta kai! Kilpauinnin harrastaminen tosissaan olisi ollut hyvin luonnollista palomiehen uran rinnalla. Kiitos lähellä olleiden aikuisten, viulu pysyi kuin pysyikin elämässäni eikä jäänyt pölyttymään kotelossaan sänkyni alle.

Riistaveden leirillä minut istutettiin orkesterissa jostain syystä 2. viulun ykköspulttiin. Ei sillä niin väliä, istuinko ykköspultissa, mutta äänenjohtajana vieressäni istui Jukka Untamala. Hän hehkui soiton iloa, soitti sydämestään ja oli pitkällä muusikon taidoissaan. Orkesteria johti lasten ja nuorten kanssa taitava Atso Almila. Ohjelmassa oli Tšaikovskin 4. sinfonia ja valssistrausseja. Heittäydyin mukaan ja imin vaikutteita vierestä, edestä ja takaa. Motivaatiokärpänen puraisi kovaa. Samaisella leirillä sain silmät suurena ihailla ja ihmetellä Trio Töykeiden keikkaa ja kävihän siellä entinen leiriläinen, Lenni-Kalle Taipalekin jamittelemassa. Muutoksen siemen oli kylvetty ja sen kastelivat viimeisen leiripäivän luopumisen kyyneleet. Musiikista tulisi ammattini. Vuonna 1996 aloitin ammattiopinnot Tampereen konservatoriossa ja ne jatkuivat aikanaan Sibelius-Akatemiassa.

Myöhempinä kesinä osallistuin mestarikursseille ja parina kesänä 2000-luvun alussa myös Oriveden orkesterileirille. Hienoja kokemuksia nekin. Varhaisaikuisuuden tärkeimpänä kouluna pidän kuitenkin Savonlinnan musiikkiakatemian kesäkursseja. Soitimme opettajien kanssa kamarimusiikkia. Savonlinna tarjosi ikään kuin musiikin oppisopimuskoulutusta. Soittaminen ammattilaisen kanssa on kehittänyt minua muusikkona kaikkein eniten. Muistoihin on elävästi jäänyt mm. Brahmsin B-duuri-sekstetto Marko Ylösen kanssa. Marko soitti silloin Uusi Helsinki -kvartetissa, jonka vaikutuspiirissä olin jo Tampereen konservatoriolla. UHK toimi siellä residenssi-kvartettina. Oli suuri kunnia soittaa ihailemani yhtyeen sellistin kanssa ja päästä sisältä käsin kiinni jujusta, miten soitetaan aivan korkeimmalla tasolla.

RSOn ystävät ry pyysi minua kirjoittamaan musiikkileirien merkityksestä muusikonuralleni suuntautumisessa. Ajattelin heti, että asia on itsestään selvä. Niiden merkitys on ohittamaton. En tiedä, kuinka vaikeaa musiikkileirien on selviytyä aikamme haasteissa. Toivon kuitenkin hartaasti, että nuori polvi saisi yhä viettää osan kesästään musiikkileireillä jossain päin Suomea, soittaa sydämensä kyllyydestä ja löytää sisäisen palonsa, merkityksen elämäänsä.

Teksti Pasi Eerikäinen

Pasi Eerikäinen

aloitti viulunsoiton synnyinmaassaan Japanissa. Perheen muutettua Suomeen viulunsoitto jatkui Rauman musiikkiopistossa. Musiikin maisteriksi hän valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2006. Siellä hänen opettajinaan olivat Petri Aarnio ja Mi-Kyung Lee.
RSO:ssa Eerikäinen aloitti ykkösviulistina tammikuussa 2012. Sitä ennen hän soitti ja toimi mm. konserttimestarina Turun filharmonisessa orkesterissa, Lapin kamariorkesterissa ja Oulu Sinfoniassa. Orkesterityön ohella Eerikäinen esiintyy aktiivisesti kamarimuusikkona ja siirtyy klassisesta orkesterimusiikista sujuvasti myös rytmimusiikin ja uuden taidemusiikin puolelle.

Katso Yle Areenasta video, jossa Pasi Eerikäinen kertoo soittamisestaan: (KLIK).

 

 

RSO:n soolokäyrätorvensoittaja József Hársin ruokaohjeiden teemana on kirveli

RSO:n soolokäyrätorvensoittaja József Hársin ruokaohjeiden teemana on kirveli

Kirveli maustaa József Hársin taidokkaasti valmistaman perunasosekeiton ja kuhan, joista syntyy juhlavan menun alkukeitto ja pääruoka. Ohjeessa on mukana myös viinivinkki. Helppo uskoa, että ruuanlaitto on yksi József Hársin harrastuksista. Unkarista lähtöisin olevan muusikon innoituksen lähteenä ovat tällä kertaa olleet ranskalaiset keittokirjat.

”Koronapandemian aiheuttama muutto Hankoon on inspiroinut minua kehittämään vanhaa harrastustani, ruuanlaittoa. Ystävän ”kartanon” kirjastosta löydetyt ranskalaiset keittokirjat ovat saaneet minut viettämään pitkiä aikoja keittiössä.

Hiljattain löytämäni kirveli on persiljaa muistuttava yrtti, jonka maku tuo aniksen ja jopa lakritsin mieleen. Jaan teille kaksi kirveliä sisältävää reseptiä, toinen on minun kehittämäni ja erittäin yksinkertainen. Toinen on ranskalaisen mestarikokin Paul Bocusen. Se vaatii enemmän aikaa ja keskittymistä, mutta osoittautuu onnistuessaan erittäin palkitsevaksi. Bon appétit!

Perunasosekeitto kirveliöljyllä

Keittoainekset:
– kirkastettu voi (Ghee) ja oliiviöljy
– muutama salottisipuli
– pala purjoa
– muutama valkosipulikynsi
– pala inkivääriä
– 800 g jauhoista perunaa
– kaksi porkkanaa
– 4-5 persiljajuurta
– 1 l kasvislientä
– 1/2 l kanalientä
– kaksi laakerinlehteä
– n. 10 kokonaista maustepippuria
– n. 10 kokonaista mustapippuria
– (muutama kokonainen pieni chili)
– 1 tl makeaa paprikajauhetta
– hieman sitruunamehua
– suolaa

Silmät:
– pekonia ja kurpitsansiemeniä
– kirveli-oliiviöljyä

Ohje:
– Kuori ja paloittele vihannekset.
– Ruskista ne kattilassa voissa/öljyssä.
– Lisää liemet, yrtit ja sitruunamehu.
– Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä.

Valmista kypsennyksen aikana keiton lisukkeet:
– Ruskista pieneksi leikattu pekoni ja kurpitsansiemenet kirkastetussa voissa pannulla.
– Sekoita kulhossa oliiviöljyyn hienoksi leikattu kirveli.

– Poista yrtit keitosta.
– Lisää suola tarvittaessa ja soseuta keitto.

Vinkki: kirvelin kanssa voit käyttää tryffeliöljyä!

 

Kuhaa perunasuomussa

Kuhafileet paistetaan pannulla perunapuoli alaspäin n. 6 minuuttia niin, että perunasiivut saavat väriä.

Kala:
– kuhafileet ilman nahkaa
– 1 munan keltuainen
– muutama mahdollisimman iso kiinteä peruna
– 2 rkl kirkastettua voita
– 1 tl perunajauhoa
– suolaa

Kastike:
– kirveli
– ruohosipuli
– kirsikkatomaatteja
– 2 rkl sitruunamehua
– oliiviöljyä
– suola
– pippuri

Ohje:
– Poista ruodot kalasta.
– Sekoita keltuaiseen hieman vettä ja suolaa.
– Harjaa munan keltuaista kalan nahkapuolelle.
– Leikkaa perunat juustohöylällä ohuiksi levyiksi.
– Leikkaa perunalevyistä pyöreitä kiekkoja. (Työkalu tähän voi olla vaikka viinin kierrekorkki.)
– Laita perunakiekot paistinpannuun kylmään veteen. Kiehuta vettä ja anna perunoiden kiehua minuutti.
– Siivilöi kiekot.
– Sekoita kiekot lämmitetyn kirkastetun voin kanssa varovasti.
– Lisää perunajauhoa. Sekoita varovasti.
– Järjestä kiekot kalan päälle suomumaisesti.
– Laita jääkaappiin varttitunniksi.
– Silvo tällä aikaa kirveli ja ruohosipuli.
– Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi.
– Sekoita yrtit ja tomaatit oliiviöljyn ja sitruunamehun kanssa.
– Mausta suolalla ja pippurilla.

– Lämmitä oliiviöljyä pannulla.
– Paista fileet perunapuoli alaspäin melko kuumalla lämmöllä noin 6 minuuttia kunnes perunat alkavat ruskistua.
– Suolaa kalaa hieman lihapuolelta.
– Käännä filee ympäri ja paista lyhyesti kunnes kala on kypsä.

Vinkki: fileen alle voi laittaa palan leivinpaperia, joka voi auttaa kalan nostamisessa kuumaan öljyyn.

Viinisuositus: François Martenot Chablis Les Marouettes 2019.

Perunasosekeittoa alkuruuaksi ja pääruuaksi kuhaa perunasuomussa. Bon appétit!

 

Konserttivinkki

RSO:n kevätkauden viimeinen konsertti on Hannu Linnun jäähyväiskonsertti. Alkuperäisen suunnitelman mukaan pääkappaleena piti olla Stravinskyn Kevätuhri, mutta ohjelma vaihtuu näillä näkymin suurella todennäköisyydellä. Ylikapellimestarimme on tunnetusti nero ohjelmasuunnittelussa, joten odotan innolla mitä hän keksii tällä kertaa.

József Hárs

syntyi 1976 Sümegissä Unkarissa. RSO:n muusikko hän on ollut vuodesta 2006 ja 2010 alkaen soolokäyrätorvensoittajana.

Käyrätorvensoiton hän aloitti 8-vuotiaana ja opiskeli vuosien varrella Ifor Jamesin, Bruno Schneiderin ja Marie-Luise Neuneckerin johdolla Saksassa. Ennen RSO:ta József Hárs on soittanut varaäänenjohtajana Suomen Kansallisoopperan orkesterissa, äänenjohtajana Nürnbergin oopperassa ja Tirolin sinfoniaorkesterissa Innsbruckissa. Vuonna 2010 Hárs sijoittui toiseksi Lieksan kansainvälisessä Holger Fransman -käyrätorvikilpailussa.

Hárs on valmistunut myös kapellimestariksi vuonna 2015 ja johtanut mm. RSO:ta, HKO:ta ja Uusinta Ensemblea.

Yle Areenassa on juuri ilmestynyt Ihmiset orkesterissa -sarjassa uusi video, jossa József Hárs esittelee mm. sivusoittimensa wagnertuuban (KLIK)

Katso myös Yle Areenasta József Hársin haastattelu muutaman vuoden takaa: (KLIK).

 

 

Jussin Pizza Sonata RSOn ystäville

Jussin Pizza Sonata RSOn ystäville

Joulutauon jälkeen RSO:n konsertit jatkuvat, ainakin alkuvuoden vielä ilman yleisöä, mutta kaikki Musiikkitalon konsertit esitetään suorina Yle Teemalla ja Areenassa. Täällä RSOn ystävien sivuilla jatkuvat RSO:n muusikoiden herkulliset ruokaohjeet. RSO:n 2. soolofagotisti Jussi Särkkä tarjoilee oman ohjeensa jaotellen vaiheet musiikkitermein, niin kuin muusikolle hyvin sopiikin: 

Esittelyjakso

Tällä sivustolla on näemmä aiemmin ollut esillä oikeiden kotikokkien oikeita reseptejä. Koska itse olen herkkusuisuudestani huolimatta olemattoman surkea kokki, esittelen sen suunnilleen ainoan (kaikille jo valmiiksi tutun, maailman simppeleimmän) ruokalajin, jota tulen laittaneeksi silloin tällöin eli pizzan. Ehkä tämä kuitenkin kannustaa muitakin ei-kokkeja ryhtymään rohkeasti toimeen ja vaikkapa yllättämään puolison iltapizzalla jonain pimeänä alkutalven iltana.

Kehittely

Pohja:
25 g hiiva
2,5 dl vettä
n 1/2 tl suolaa
2 rkl oliivioljyä
n 5 dl pizzapohjajauhoja (nimenomaan tähän tarkoitukseen, ei siis tavallisia vehnäjauhoja)

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää öljy, suola ja vähitellen jauhot. Jauhoja riittävästi, ettei taikina jää tahmeaksi. Tärkeä on alustaa ainakin 5 minuuttia! Tämän jälkeen pohja tunniksi kohoamaan liinan alle sopivan suojaisaan paikkaan.
Kun taikina on kohonnut tarpeeksi eli vähintään sen tunnin, ota taikinasta n. puolet ja muotoile leivinpaperille esimerkiksi suorakaiteen muotoinen (tai minkä tahansa haluamasi muotoinen) mahdollisimman ohut pohja kaulimen avulla. En itse ollenkaan pidä liian paksuista pizzapohjista.
Jos haluat tehdä pyöreitä hiukan pienempiä pizzoja, saat tästä taikinamäärästä kaksi isompaa pyöreää tai kolme pienempää.

Vinkki: Siirrä pohja leivinpapereineen uunipellille ennen kuin laitat täytteet. Muuten voi koko komeus lipsahtaa lattialle paperia pellille vedettäessä, jos täytteitä on muhkeasti!

Täytteet tietenkin sitten oman mielen mukaan, mutta seuraavat asiat laitan itse lempipizzaani:
-tomaattikastike, joka ei ole mitään laihaa luirua, vaan 50% tomaattipuretta ja 50% ketsuppia sekoitettuna paksuksi mutta helposti levittyväksi pohjaksi. Älä säästele aineksia
-siivuja tuoreista herkkusienistä
-aurinkokuivatun tomaatin (pieniä) palasia
-vuodenajasta riippuen mahdollisesti tuoreita parsatankoja
-oliiveja siivuina
-halloumi- tai mozzarellajuuston paloja
-siivuja tuoreesta tomaatista
-juustoraaste, jonka laitan kaikkien täytteiden päälle on itselläni yleensä emmentalia. Siinä on tarpeeksi makua, ei siis mitään kauppojen pliisua ”pizzajuustoraastetta”…!
-paistamisen jälkeen pinnalle tuoretta rucolaa

Maustamiseen pizzamaustesekoitusta, se sisältää sopivasti erilaisia mausteita.

Lopuksi vielä paistamisesta:

Suomalainen mieshän ei laitteiden käyttöohjekirjoja lue, mitäpä sitä turhaan… Mutta itse opin kantapään kautta (manattuani uutta hienoa erillisuuniamme usein ja etenkin aina pizzapaiston yhteydessä perin epäkelvoksi), että uuneissa on aivan oma erillinen pizzanpaisto-ohjelma! Tämän valaistumisen kautta myös paistaminen, eli vähintään 250 astetta ja lyhyehkö paistoaika (luokkaa 8 minuuttia), tuottaa parhaan lopputuloksen.

Kertaus

Tähän siis pystyy, vaikka jauhopeukalo olisi keskellä kämmentä. Rohkeasti vaan, mielikuvituksen ollessa ainoa raja!

Coda

Pizzalla on minulle erityinen merkitys siksi, että oli se ruoka, jolla n. 37 vuotta sitten onnistuin tekemään vaikutuksen nuoreen neitoon, joka on nyt ollut puolisoni 36 vuoden ajan.

(coda eli kooda, musiikillisen kokonaisuuden päätöselementti)

Konserttisuositus

“Oikeastaan on vaikea poimia yksittäisiä teoksia/konsertteja. Sanoisin, että kannattaa tulla konserttiin aina, kun vain voi. Jos ja kun konsertteihin taas pääsee, siellä on varmasti turvallista olla, ja livemusiikki on aina kokemisen arvoista. Tietoisuus siitä, kuinka hienoa on musiikki elävänä esityksenä ehkä jää joskus tämän kaiken jälkeen jäljelle yhtenä harvoista positiivista seikoista pandemian ajoilta.

Ja kaamospizzaa värkätessä voi laittaa soimaan vaikkapa Mendelssohnin nelosen, Italialaisen Sinfonian. Sekin ilmestynee taas aikanaan myös RSO:n ohjelmiin.”

Jussi Särkkä

RSO:n 2. soolofagotisti ja RSO:ssa vuodesta 1995 lähtien. Sitä ennen hän soitti Joensuun ja Helsingin kaupunginorkestereissa ja Suomen kansallisoopperan orkesterissa. Hän on toiminut pitkään myös Sibelius-Akatemian lehtorina. Jussi Särkkä on Avanti!-kamariorkesterin perustajajäseniä, Suomalaisen Kamariorkesterin äänenjohtaja sekä soittaa myös periodisoittimia. Uudenkaupungin Crusell-viikon taiteellisena johtajana hän oli 2006–2011.

Musiikin lisäksi Jussin sydänlihasta lämmittää myös kestävyysurheilu eri muodoissaan: juoksu, rullaluistelu, suunnistus, pyöräily ja aivan erityisesti murtomaahiihto, jota harrastamassa hänet on nähty lumisissa oloissa usein jopa kesällä. Mieltymykset hyvään ruokaan ja viiniin sekä tsekkioluisiin jarruttavat kuitenkin hiukan hänen tuloskehitystään urheilijana.

Lähteenä RSO:n nettisivujen yle.fi/RSO muusikkoesittelyt (KLIK)

Katso Yle Areenasta Ihmiset orkesterissa -sarjasta Jussi Särkän osuus, jossa hän kiittää RSO:n yleisöä mm. ennakkoluulottomuudesta. (KLIK)

RSO:n käyrätorven soittajan Esa Tukian omena-fransipaanitorttu sopii mainiosti jouluun

RSO:n käyrätorven soittajan Esa Tukian omena-fransipaanitorttu sopii mainiosti jouluun

RSO:n käyrätorven soittaja Esa Tukia on yksi orkesterin hyvän ruuan ystävistä ja myös tekijöistä. Ei ihme, sillä hänen haaveensa lapsena oli tulla kokiksi. Musiikki kuitenkin vei.

Esa Tukian herkullinen omena-fransipaanitorttu sopii mainiosti myös joulun aikaan, ja puolukka-mansikkamelban kanssa se on loistava joulun jälkiruoka.

Omena-fransipaanitorttu

4 suomalaista kuorittua ja viipaloitua omenaa, siemenkota poistettuna
2 levyä pakastevoitaikinaa
vehnäjauhoja
1 kananmuna voitelemiseen
Tomusokeria

Fransipaani

70g huoneenlämpöistä voita
70g mantelijauhetta
70g tomusokeria
1 muna
1 korkillinen Negrita-rommia
1 1 /2 rkl vehnäjauhoja
Yhdistä aineet ja sekoita kuohkeaksi.

Puolukka-mansikkamelba

2dl pakastepuolukoita
1 1/2 dl pakastemansikoita
tomusokeria

Ota hyvissä ajoin puolukat ja mansikat sulamaan siivilään kulhon päälle. Ota voitaikina lämpimään ja valmista sillä aikaa fransipaani ja melba.

Melba: Soseuta sulaneet marjat sauvasekoittimella, käytä myös sulanut mehu. Vatkaa sekaan tomusokeri vähissä erissä, kunnes seos on sopivan makeankirpeää. Laita kylmään vetäytymään.

Kauli jauhotetusta taikinasta kaksi pitkähköä levyä, toinen (pohjalevy) hieman suurempi. Tee kansilevyyn poikittain viiltoja n. 4 cm:n välein. Levitä notkea fransipaani pohjalevylle. Jätä reunoille n. 1 1/2 cm tilaa. Aseta omenaviipaleet kauniisti riveihin fransipaanimatolle. Voitele reunat vatkatulla kananmunalla. Rullaa kansilevy kaulimen ympärille, aseta tortun ylle ja rullaa auki pohjan päälle. Taita reunat kiinni, painele reunat vielä esim. haarukalla tiiviisti. Anna levätä kylmässä puolisen tuntia, voitele munalla ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20–30 min. kunnes on kauniin ruskea. Tarjoa hieman jäähtyneenä melban kera.

Esa Tukia

kiinnitettiin jo 16-vuotiaana Kotkan kaupunginorkesterin käyrätorven äänenjohtajaksi. Hän on toiminut orkesterimuusikkona myös mm. Lahden ja Jyväskylän kaupunginorkestereissa sekä Suomen Kansallisoopperan orkesterissa. Ensimmäisen valtakunnallisen käyrätorvikilpailun Tukia voitti 1985.

RSO:ssa Esa Tukia on soittanut vuodesta 1981 alkaen. Hän on esiintynyt oman orkesterinsa solistina mm. Berliinissä sekä useiden muiden suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina Suomessa. Kamarimuusikkona hän on toiminut mm. Radius-kvintetissä, Suomen Kamarisolisteissa, Suomalaisessa Kamariorkesterissa sekä kamariorkesteri Avanti!ssa, jonka perustajajäseniä hän on.

Tässä videossa Esa Tukia kertoo mm. miten hänen haaveenaan oli tulla kokiksi, mutta musiikki kuitenkin vei: Ihmiset orkesterisssa: Esa Tukia

Esa Tukian kuva Seppo Sarkkinen/Yle.

Ystäväyhdistyksen hallitus toimii koronavuonnakin

Ystäväyhdistyksen hallitus toimii koronavuonnakin

Teksti Ritva Männynoksa, hallituksen jäsen

Vielä RSOn ystävien 2020 vuosikokouksen jälkeen helmikuussa juuri valitun hallituksen työlista oli pitkä: matkat Japaniin ja Hampuriin, RSO:n Beethovenin juhlavuoden konsertti Temppeliaukion kirkossa, kesän konserttimatka kotimaassa, jäsentilaisuudet, uusi ystäväkoulu, sähköinen jäsenkortti ja arkisto, aktiivinen tiedotus jne. Hihat olivat valmiina heilumaan!

Maaliskuussa iski korona. Myös kaikki RSOn ystävien suunnitellut matkat ja tapahtumat kuivuivat kasaan. Vain hetken hallitus oli ymmällään: mitä meillä on tarjota jäsenkunnalle, kun kaikki tuntui olevan epävarmaa.

Ensin oli kuitenkin varmistettava, että jäsenille saadaan täydet hyvitykset jo maksetuista Japanin ja Hampurin matkoista. Siitä syntyikin melkoinen työrupeama. Ensisijaisen tärkeäksi hallitus arvioi aktiivisen yhteydenpidon jäsenkuntaan. RSO:n poikkeusolojen musiikkitapahtumista oli hyvä jakaa vinkkejä ja linkkejä tiedoksi.

Korona ei sentään ole estänyt kaikkea toimintaa. Sähköinen jäsenkortti on viimeistelyvaiheessa ja sähköinen arkisto jo pitkälti käytössä. Vuorovaikutusta ystäväkoulujen kanssa kehitellään. RSO:n muusikoista löytyi kunnon kokkeja kertomaan jäsenillemme ruokamieltymyksistään. Jos hyvin käy, niistä voi kertyä aineksia jopa keittokirjaseen…

Vuosi 2020 on lopuillaan ja korona leviää uudelleen uhkaavasti. Yleisö suljetaan jälleen pois RSO:n konserteista, vaikka niissä oli hienosti ja huolella varmistettu kuulijoiden turvallisuus. Miten ihmiset ylipäätään jaksavat näinä aikoina? Hallitus halusi kääntyä jäsenistön puoleen. Minkälaisia pelastusrenkaita olette tähän outoon aikaan keksineet?  Vieläkin voi ilmoittautua niistä kertomaan.

Miten jaksaa itse hallitus? Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Kokouksia on pidetty osin ja kokonaan etänä. Puheenjohtaja ja sihteeri kumpikin omilla tahoillaan Jyväskylän tienoilla, varapuheenjohtaja Turussa ja muut eri puolilla pääkaupunkia olemme jo kokeneita digikokoustamisessa. Tahtia ei haittaa, vaikka välillä joku katoaa kuvasta, joskus myös ääniyhteydestä, tai ilmainen kokousaika uhkaa loppua kesken.  Kadonneet yleensä löytyvät ja kokousaikaa saa hetkessä lisää. Työ jatkuu.

Etäaikana ystäväyhdistyksen hallituksen digitaidot ovat olleet koetuksella, mutta yhteistyössä ja naurun avulla on aina selvitty. Kuva hallituksen kokouksesta 6.11.2020. Osanottajat ylärivi vasemmalta Riikka Heinzmann, Airi Vilhunen kuvaa, Heikki Valsta. Keskellä vas. Marja Kanerva, Ritva Männynoksa (ilman videokuvaa), puheenjohtaja Eija Kujala. Alarivi vas. Pertti Jalonen, Kaisa Ala ja Jorma Lempinen ilman kuvaa.