2000-luvun alkupuolella olin paikalla Kulttuuritalossa kun viulusolisti Christian Tetzlaffin viulun kieli meni pamahtaen poikki kesken konserton. Yleensä tässä tilanteessa esitys keskeytyy, mutta Tetzlaff toimi salamannopeasti, antoi viulunsa konserttimestarille ja otti tältä viulun itselleen! Soitto jatkui keskeytyksettä, ainoastaan viulun ääni muuttui hieman pehmeämmäksi (hänen oma viulunsa oli uudempaa mallia). Konserttimestari ei tietenkään voinut jäädä ilman kunnon soittopeliä, joten hän puolestaan pyysi takanaan olevaa soittajaa luovuttamaan viulunsa hänelle. Muistaakseni viulurivistön takimmainen soittaja jäi sitten pitelemään solistin rikkoutunutta soitinta. Voitte arvata että Tetzlaffin taiturimainen viulunvaihto sähköisti salin tunnelman ja aplodit esityksen päätteeksi olivat myrskyisät!
RSO:n konserteissa ei ole varsinaisia vaaratilanteita onneksi juurikaan nähty, mutta 24.4.1994 Jukka-Pekka Saraste joutui keskeyttämään Brucknerin sinfonian esityksen Kansallisoopperassa. Katsoja roikkui oopperan parven kaiteella ja pelästytti yleisön pahanpäiväisesti. Kaikeksi onneksi miestä estettiin hyppäämästä alas ja konsertti pääsi jatkumaan hetken kuluttua.
Mainittava on toinen dramaattinen tapaus Helsingissä, vaikka orkesteri ei ollutkaan RSO. Ukkonen pimensi Kansallisteatterin salin vuonna 1961 juuri kun Leningradin Filharmonikot oli siellä vierailullaan soittamassa Tshaikovskin 5. sinfonian finaalia. Kovana harjoittajana tunnetun Jevgeni Mravinskin johtama orkesteri ei ollut moksiskaan vaan soitto jatkui ilman pienintäkään sekaannusta!
Radio-orkesterin alkuvuosikymmeninä sen tehtäväkenttä oli monipuolinen. Se soitti mm. radiokuunnelmien ja radionäytelmien orkesterina. Vuonna 1930 orkesteri teki radiossa yhdessä Aino Acktén oopperaluokan kanssa Händelin oopperan Julius Caesar. Nimiroolissa lauloi sittemmin varsin tunnetuksi hieman kevyemmän musiikin alalla tullut Georg Malmstén. Esitys sai hyvät arvostelut.
4.5.1933 lähetettiin ensimmäistä kertaa Suomesta ja Helsingistä ”Eurooppalainen konsertti” (EBU-konserttien edeltäjä). Siinä soittivat Radion ja Helsingin kaupungin orkesterit yhdessä Armas Järnefeltin johdolla (Sibeliuksen piti johtaa, mutta hän vetäytyi ja ehdotti Järnefeltiä). Ohjelmassa oli Sibeliuksen kolme teosta: Aallottaret, 5. sinfonia ja viulukonsertto solistina Anja Ignatius. Konsertti radioitiin 14 Euroopan maahan ja sillä oli näin kenties miljoonia kuulijoita, siihen aikaan kun ei ollut televisiota tai juuri muitakaan radion kilpailijoita.
1940-luvulla ideoitiin tehdaskonsertit, joissa orkesteri vieraili tehtailla lounastunnin aikoihin ja soitti työntekijöille. Nämä konsertit myös radioitiin. Ensimmäinen oli välirauhan aikana vuonna 1940 Strömbergin tehtaalla. Tilaisuus oli menestys ja saman vuoden aikana orkesteri vieraili vielä viidessä muussa tehtaassa sekä kahdessa sairaalassa soittamassa (soittajistohan oli paljon pienempi kuin nykyään). Muutamat vierailut suuntautuivat Helsingin ulkopuolelle, mikä oli alkusysäys maakunnalliselle toiminnalle. Rajamäen Alkon tehtaassa vierailleen orkesterin soittajille annettiin lahjaksi pala hiivaa sekä pullo – etikkaa.
Orkesteri soittamassa Hietalahden tehtaalla 1945. Toivo Haapanen johtaa ja vaaleassa puvussa vasemmalla kuuluttaja Carl-Erik Creutz.
Joskus käy niinkin että vierailevat kapellimestarit eivät syystä tai toisesta onnistu, vaikka olisivat hyvinkin maineikkaita. Carlo Maria Giulini johti RSO:ta ainoan kerran vuonna 1958, mutta harjoituksia oli ollut kovin vähän ja esitys ei tainnut onnistua kritiikeistä päätellen: ”kesähelteessä puuhaileva heinämies”, ”yliampuvan pateettista”, ”suhteellisen tuntematon tekijä” kirjoitettiin suomalaisissa lehdissä… Hieman aikaisemmin eli vuonna 1955 tunnetusti kiivasluonteinen tähtikapellimestari Ferenc Fricsay johti ensin studiokonsertin, mutta kiisteli sitten harjoitusten yhteydessä radion edustajien kanssa avustajien määrästä ja suuttui niin pahasti että ei johtanut enää sovittua tiistaikonserttia vaan poistui maasta.
Kuka onkaan kaikkien aikojen nuorin ja kuka vanhin RSO:ta johtanut kapellimestari?
Nuorin on ilman muuta vuonna 1949 orkesteria johtanut ihmelapsi Pierino Gamba, joka oli 12-vuotias. Messuhallissa pidetyssä konsertissa hän johti mm. Beethovenin 5. sinfonian. Gamba teki aikuisena pitkän uran kapellimestarina, joskaan ei aivan maineikkaimpien orkestereiden kanssa.
Vanhin on ollut 94-vuotiaana RSO:ta johtanut Herbert Blomstedt. Tämä tapahtui maaliskuussa 2022, mutta hänhän on toki johtanut orkesteria useampaan kertaan ja saattaa johtaa vielä uudestaan. Ensimmäisen kerran hän johti täällä 26.11.1957 – siis lähes 65 vuotta ennen toistaiseksi viimeisintä kertaa!
12-vuotias kapellimestari Pierino Gamba vierellään Toivo Haapanen ja Leo Funtek.
Viime vuosina RSO:n kausiohjelmaan on otettu säännöllisiä säveltäjävierailuja, viimeksi lokakuussa 2022 vieraana oli Brett Dean. Aikaisempina vuosinakin vierailuja on ollut ja RSO:ta on käynyt johtamassa useampi suuri säveltäjänimi.
Varmaankin kuuluisin kaikista on ollut Igor Stravinsky. Hän vieraili 79-vuotiaana Helsingissä vuonna 1961 ja johti konsertissa yliopiston juhlasalissa 12. syyskuuta Orfeus-balettisarjan. Konsertin muut teokset johti säveltäjän assistentti Robert Craft. Orkesterin kanssa oli vain kaksi harjoitusta, mutta vierailu oli soittajille suuri tapaus. Alttoviulisti Heikki Louhivuori muisteli näin: ”Se oli mahtava tilanne. Hänellä oli kaikissa sävellyksissä metronominumerot ja niitä pyrittiin noudattamaan. Nyt kun hän itse johti, huomattiin, etteivät ne pitäneet lainkaan paikkaansa. Minä vielä kysäisin ja Stravinsky rauhoitteli, että nämä nyt ovat vain sellaisia viitteitä.”
Emanuel Elola (fagotin äänenjohtaja) kuvasi vierailun vaikutelmia: ”Niin Stravinsky… ei hän millään erikoisella menestyksellä. Hän ei ollut mikään suuri kapellimestari. Mutta sitten kuultiin yhtenä päivänä, että Stravinsky oli löytänyt Suomesta aarteen. Ihmeteltiin mitä se oli… jotain musiikkia tai kirjallisuutta. Mutta se aarre olikin Koskenkorva. Se oli hänestä äärettömän hyvää.”
Kiitokseksi vuonna 1963 saamastaan Wihurin kansainvälisen rahaston Sibelius-palkinnosta Stravinsky sovitti puhallinyhtyeelle Sibeliuksen Canzonettan opus 62a.
Stravinsky keskustelee assistenttinsa Robert Craftin sekä musiikkipäällikkö Kai Maasalon kanssa.
Vuonna 1955 oli RSO:ta käynyt johtamassa kaksi huomattavaa säveltäjää. Ensin Aaron Copland lokakuun 4. päivänä ja vain viikkoa myöhemmin Paul Hindemith. Jälkimmäinen sai samalla matkallaan Sibelius-palkinnon ja niin ohjelmassa oli kaksi konserttia: palkintojenjakotilaisuudessa sunnuntaina sekä heti tiistaina varsinainen konsertti vieläpä eri ohjelmalla! Orkesterilla oli erittäin lyhyt harjoitusaika eikä se tuntenut teoksista kuin muutaman. ”Hindemith löysi sitten joka tahdista vääriä ääniä ja nuotteja.” (Heikki Louhivuori)
Copland johti balettimusiikkiaan ”Billy the Kid” sekä teoksen ”An Outdoor Overture”. Heikki Louhivuoren arvio oli: ”Erittäin hyvä kapellimestari.” Hindemithin tiistaikonsertin ohjelma oli seuraava: Sinfonisia metamorfooseja, Konserttimusiikkia jousille ja vaskipuhaltimille sekä ”Mathis der Maler”.
Puolalainen mestarisäveltäjä ja taitava kapellimestari Krzysztof Penderecki (1933-2020) vieraili Suomessa useastikin, varsinkin Naantalin musiikkijuhlilla. RSO:ta hän johti ensimmäisen kerran lokakuussa 1974. Sävellykset olivat Anaklasis, Partita ja ensimmäinen sinfonia. Teosten solistiosuuksissa kuultiin mm. cembaloa, sähkökitaraa ja bassokitaraa. Kun olin kerran Puolassa matkalla, näin Pendereckin haastattelun televisiossa. Häneltä kysyttiin miksi hän oli säveltänyt niin kovin vaikean teoksen ja vastaus oli: ”En sävellä harrastelijoille.”
Penderecki harjoittaa orkesteria vuonna 1974.
Toinen Suomessa usein nähty ja soitettu puolalaissäveltäjä on Witold Lutoslawski (1913-94), joka hänkin johti RSO:ta (ensimmäisen kerran 1970) sekä sai Sibelius-palkinnon. RSO Hannu Linnun johdolla levytti Lutoslawskin neljä sinfoniaa vuosina 2017-18 ja levytykset ovat saaneet paljon arvostusta maailmalla.
Kevätkaudella 2023 on viisi RSO:n avointa kenraaliharjoitusta, joihin ystäväyhdistyksen jäsenet voivat ilmoittautua ja osallistua. Kenraaliharjoitukset järjestetään Musiikkitalon konserttisalissa ja ne alkavat klo 10.00.
Avoin kenraaliharjoitus on nimensä mukaisesti illan konsertin viimeinen harjoitus, jossa koko ohjelmisto soitetaan, usein niin, että orkesteri soittaa kappaleen läpi ja sen jälkeen palataan niihin kohtiin, joita kapellimestari haluaa vielä harjoituttaa. Kenraaliharjoituksessa on yksi tauko, viimeistään klo 11.15.
Jokaisesta kenraaliharjoituksesta lähetetään RSOn ystävien jäsenille viesti ja ilmoittautumispyyntö. Varmistathan, että sinulla on voimassa oleva RSOn ystävien jäsenkortti mukana, joko sähköisenä puhelimessasi tai pahvisena.
Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 4 g-molli op. 40 Igor Stravinsky: Psalmisinfonia Béla Bartók: Sarja baletista Ihmeellinen mandariini, op. 19 Sz. 73
Kysyimme RSOn muusikoilta mitä musiikkia he haluavat kuunnella jouluna ja tässä vastausten toinen osa:
Tarja Angervo: Olen todella jouluihminen, mutta kysymys tuntui ensin vaikealta, koska kuuntelen melko vähän musiikkia vapaa-ajallani, mutta sitten ymmärsin palata lapsuuteni. Matkustimme perheeni kanssa paljon Keski-Euroopassa ja kotona oli valtava vinyylilevykokoelma, jonne oli varmasti tuotu Saksan tuliaisia. Joka joulu kuunneltiin saksalaisia joululevyjä, ja erityisesti yksi laulu oli suosikkini: Te lapsoset, lapsoset kiiruhtakaa (Ihr Kinderlein, kommet). Ja tämä nimenomaan saksalaisen lapsikuoron laulamana. Äitini kirjoitti muistikirjaani suomennetut sanat, koska rakastin tuota laulua niin paljon.
Jukka Nuuttila: Minulla ei ole mitään erityistä joululaulua mikä merkitsisi yli muiden. Tykkään miltei kaikista perinteisistä joululauluista, niistä tulee joulumieltä. Jouluruokia tehdessä tykkään kuunnella esim. Nat King Colen ja Frank Sinatran sekä sen tyyppisiä sokerihuurrettuja joululauluja big bändin kera hienoina sovituksina.
Jouko Laivuori: Minun ei tarvitse koskaan miettiä tätä kysymystä sekuntia kauempaa. Ehdoton ykkönen on AdesteFideles! Yksinkertainen ja kaunis. Esittäjäksi sopii kai parhaiten joku englantilainen kuoro. Onhan biisiä veikkailtu Händelin säveltämäksi, vaikka tuskin näin on.
Tomas Nuñez: Minun lempijoululauluni on Adamin O Helga Natt, Jussi Björlingin laulamana. Björlingillä on uskomaton ääni, ja orkesterisovitus ja vanha äänitys luovat tunnelman menneiden aikojen jouluista. Vaimollani on tapana herättää minut jouluaattona, syntymäpäivänäni, laittamalla tämän kappaleen soimaan, ja tuomalla kahvia sänkyyn, mikä tietenkin vain lisää kiintymystäni tähän lauluun.
Laura Vikman: Ehdottomasti White Christmas, ja esittäjinä Frank Sinatra ja Bing Crosby. Ei muuta juuri tarvitsekaan!
Arvid Larsson: Tietysti riippuu mitä osaa joulufiiliksestä olen hakemassa, mutta ensin kun ajattelin yleisjoululaulua, niin mieleen tuli vaikka Jouluoratorio tai joku hieno kuorolaulu, esim. Jul, jul, tai myös jotkut pop-biisit. Mutta sitten oli aika selvä minkä haluaisin mainita. Arne Domnérus soittaa Gunnar Svenssonin musiikkia elokuvasta Karl-Bertil Jonssons Julafton, joka on tullut Ruotsin televisiossa joka vuosi 1975 lähtien. Tässä linkki musiikkiin (KLIK).
Tommi Hyytinen: Töiden puolesta jouluinen vaskimusiikki tuo aina joulun tunnelman, sen verran joulukonsertteja on tullut vuosien aikana soitettua. Samoin Bachin Jouluoratorio ehdottomasti barokkiorkesterin soittamana. Sitten kun joulun pyhät tulevat, Adamin Oi jouluyö, ja nimenomaan Jussi Björlingin tulkintana, juhlistaa jouluaaton.
Kysyimme RSOn muusikoilta, mitä musiikkia he haluavat kuunnella jouluna, ja tässä ensimmäiset vastaukset:
Jouko Harjanne: Ehdottomasti Kiri Te Kanawan ja kuoron laulama Coventry Carol. Mennessäni esiintymään ja levyttämään Englantiin, en tuntenut tätä carolia ennestään. Laulajattaren suvereenisti esittämä laulu kosketti kovin heti ensi kuulemalla. Siitä pitäen se on ollut minulle joulutunnelman tuoja.
Helmi Horttana: Minulle ehdoton joulumielen tuoja on Jussi Björlingin laulama O Helga Natt. Muistan, että lapsena laskimme serkkuni kanssa jopa vähän huvittuneena radion ollessa päällä, montako kertaa tuo laulu tulee jouluaaton aikana Yle Radio 1:stä, ja joka kerta äitimme kuuntelivat sitä kyyneleet silmissä. Iän karttuessa olen ymmärtänyt tulkinnan ainutlaatuisuuden, ja ei ole jouluaattoa ja oikeaa joulun tunnelmaa ilman Björlingin O Helga Nattia!
Taru Kircher: Minulle The Joululaulu on aikanaan oman kouluni kuoron, Madetojan musiikkilukion, levyttämä Heinillä härkien kaukalon… Se kuului traditiooni kaikkina jouluina vuosikymmenet, kunnes se pahin tapahtui: LP meni fyysisesti rikki! Kuoroa johti uskomaton musaopettaja, kuoronjohtaja Markku „Muru“ Jounela. Tyttökuorosta siis kyse. Ihania muistoja nuoruudesta, ai että! Kappale itsessään tuo jotenkin sen rauhan jouluun, jota ainakin itse niin kovin kaipaan kiireisen syksyn jälkeen…
Jussi Särkkä: Voisin nimetä tähän varsinaisten joululaulujen sijasta teoksen ja yhden kokonaisen levynkin, jotka tuovat itselleni joulutunnelman: Händelin Let the Bright Seraphim Kiri Te Kanawan esittämänä, English Chamber orchestran kanssa, kokoelman nimi on Ave Maria. Ja sama teos sisältyy yhtenä teoksena myös CD-levyyn, jonka Kathleen Battle ja Wynton Marsalis ovat aikoinaan tehneet, kokoelman nimi on Baroque Duet, orkesterina Orchestra of St. Luke´s ja kipparina John Nelson. Näitä kuuntelen aina joulun aikaan, ja vaikka ne eivät ole sen kummemmin joulumusiikkia, tuovat ne itselleni aina joulutunnelman ja -mielen.
Kaisa Kortelainen: Minulle joulun tuovat kaksi ihan perinteistä joululaulua: En etsi valtaa loistoa ja Arkihuolesi kaikki heitä. Niitä on tullut laulettua Kauneimmissa joululauluissa pienestä asti, ja tykkään soitella niitä myös itse pianolla. Minulle näihin kahteen tiivistyy joulun lämmin ja rauhallinen tunnelma!
József Hárs: Hänsel und Gretel by Engelbert Humperdinck. Very typical for the Christmas mood in German speaking middle European countries. This is the first recording (1953) of the opera in its original language produced by Walter Legge and conducted by Herbert von Karajan. The brilliant cast and the sublime performance of the Philharmonia Orchestra makes this a must have for opera fans. Humperdinck’s Märchenoper was first performed on 23 December 1893 in Weimar, conducted by Richard Strauss and has since established itself as a true masterpiece strongly associated with the Christmas spirit.
Tämän linkin kautta voit kuunnella Spotifysta József Hársin mainitseman Hänsel und Gretelin: (KLIK)
Lisää RSO:n muusikoiden joulumusiikkivalintoja tulossa vielä ennen joulua ilmestyvässä toisessa jutussamme. Jos haluat siitä tiedon sähköpostiisi, mene etusivulle ja tilaa oikeanpuoleisesta sivupalkista ilmoitus uusista jutuista klikkaamalla kuvaketta.
Ei ole suuri yllätys että RSOn eniten soittaman säveltäjän nimi on Jean Sibelius. Orkesterin historiikin mukaan esimerkiksi vuosina 1977-2002 hänen sävellyksiään esitettiin 484 kertaa eli yli 15% kaikista esitetyistä teoksista. Aavistuksen yllättävämpi tieto orkesterin historiasta on se että vuosina 1927-77 eniten esitetty (mukana nauhoitukset, uusinnat jne.) sävellys ei ollut Sibeliuksen Valse triste (174 esitystä ja kolmas sija) vaan Robert Kajanuksen Suomalainen rapsodia nro 1 (200 esitystä). Siihen väliin kiilasi Leevi Madetojan Elegia (183 esitystä).
Sibelius oli lopettanut kapellimestarina toimimisen 1920-luvun puolivälissä, mutta hän kuitenkin johti radio-orkesteria yhden kerran. Se on myös ainoa hänen orkesterin johtamisestaan säilynyt äänite. Yhdysvaltain kansallinen radio NBC pyysi säveltäjän johtamaan New Yorkin maailmannäyttelyn johdosta radioituun konserttiin 1.1.1939 ja hän johti siinä teoksensa Andante festivo.
Sibelius oli ilmeisen kiinnostunut radion kuuntelija ja lähetti usein kommentteja varsinkin omien teostensa esityksistä. Nils-Eric Fougstedt muisteli että vuonna 1951 säveltäjä soitti hänelle kuunneltuaan edellisen illan konsertin ja haukkui solistin: ”Kuka oli vastuussa temposta eilen? … Yrittäkäähän, kiltti kapellimestari, pitää huolta siitä että tuollaiset solistit eivät pääse turmelemaan teoksiani.” Kun 13-vuotias viulun ihmelapsi Heimo Haitto soitti keväällä 1939 radiolähetyksessä Vieuxtempsin 4. konserton, seurasi esityksen jälkeen seuraavaa (ote Haiton kirjasta ”Maailmalla”): ”…minusta tuntui että olin soittanut kerrassaan kurjasti. Esityksen jälkeen menin pukuhuoneeseen – ja itkin – siellä yksinäisyydessäni. Juuri sillä hetkellä puhelin kilahti. ”Tahtoisin puhua Heimon kanssa.” Itkusta tahmealla äänellä vastasin: ”Se oon mie”. ”Täällä puhuu Jean Sibelius. Tahdon kiittää sinua hienosta esityksestä, jonka juuri kuulin radiossa.”
RSO on ollut monin tavoin juhlistamassa säveltäjämestaria esimerkiksi hänen merkkipäivinään. Sekä 70- että 80-vuotiasta Sibeliusta juhlittiin 1935 ja 1945 Helsingin Messuhallissa ja RSO soitti yhdessä Helsingin Kaupunginorkesterin kanssa. Ohjelmassa oli ensimmäisessä konsertissa Finlandia, 1. sinfonia, Myrsky-musiikkia ja Vapautettu kuningatar (teos kuorolle ja orkesterille). Toisessa taas ohjelman muodostivat Lemminkäinen-sarja, viulukonsertto (solistina Anja Ignatius) sekä 2. sinfonia.
Merkittävä ja kansainvälistä huomiota saavuttanut uudistus Suomen ja Helsingin musiikkielämässä oli vuosittaisten Sibelius-viikkojen aloittaminen 1951. Niistähän muodostui sittemmin Helsingin juhlaviikot. RSO on soittanut jokseenkin joka vuosi vähintään yhden konsertin näillä festivaaleilla, useina vuosina kolme tai neljäkin. Kotimaisia ja kansainvälisiä huippusolisteja on kuultu Sibeliuksen viulukonserton ja laulujen tulkkeina, kapellimestarikuuluisuuksia eri teosten johtajina.
Kun RSO on tehnyt levytyksiä, niin on luonnollista että Sibeliuksen musiikilla on ollut siinä varsinkin aluksi suuri rooli. Kansainvälisesti merkittäviä olivat erityisesti Okko Kamun johdolla Deutsche Grammophonin levykokoelmiin liitetyt 1. ja 3. sinfonia, Bardi ja Satu vuodelta 1973 sekä Karelia-sarja ja Lemminkäinen-sarja vuodelta 1976. Jukka-Pekka Saraste johti vuosina 1988-92 koko sinfonisen tuotannon RCA Victor-yhtiölle. Pitkää aikaa ei kulunut, kun RSO/Saraste soitti uudestaan sinfoniat Finlandia-merkille vuosina 1995-96. Tähän levysarjaan tuli mukaan myös Kullervo-sinfonia, solisteina Jorma Hynninen ja Monica Groop.
Vuonna 2015 juhlittiin, kun tuli kuluneeksi 150 vuotta säveltäjän syntymästä. Vuoden aikana esitettiin runsaasti hänen musiikkiaan, mm. viulukonserton kiehtova alkuperäisversio (solistina Elina Vähälä), 5. sinfonian alkuperäisversio sekä Colin Matthewsin ja Aulis Sallisen orkestroimia lauluja (solisteina Soile Isokoski ja Anne-Sofie von Otter). Marraskuun kiertueella Japanissa ja 2016 tammikuussa Itävallassa soi erityisesti Sibelius, kuten tietenkin joulukuisissa Sibelius-viulukilpailun finaaleissa. Ylikapellimestari Hannu Lintu oli orkestereineen pääroolissa sinfonioista kertovassa televisiosarjassa. Jaksot ovat edelleen nähtävissä Yle Areenassa (”Sibelius, Lintu ja RSO”).
Sibelius 80 vuotta – juhlakonsertti Messuhallissa 8.12.1945. Oikealla istumassa Aino Sibelius. Kuvalähde Ylen arkisto
