RSO:n uusia soittajia – Katrīna Pelnēna
RSO:n uusista soittajista haastateltavana on syksyllä 2023 orkesterissa aloittanut Katrīna Pelnēna, alttoviulu.
Miksi tai miten valitsit soittimeksesi alttoviulun?
Kasvoin muusikkoperheessä – molemmat vanhempani soittivat Latvian Kansallisessa Sinfoniaorkesterissa ja vietin varhaislapsuuteni ollen läsnä heidän harjoituksissaan ja konserteissaan. Yksi ensimmäisistä heidän konserteistaan, jossa olin kuuntelijana, oli Mariss Jansonsin johtama konsertti. Olin silloin noin nelivuotias.
Vanhempani huomasivat kiinnostukseni musiikkiin – innostuin usein heidän kotona harjoittelemistaan sävelmistä ja saatoin hyräillä niitä pitkin päivää. Äitini muistaa että lauloin Shostakovitshin 15. sinfonian tunnettua ensimmäistä huilusooloa, jota hän oli harjoittelemassa seuraavan viikon konserttiin. Matkin myös usein isäni oboensoittoa seuraamalla häntä nokkahuilua soittamalla.
Tämän kaiken havaittuaan vanhempani keräsivät CD-levytyksiä eri soittimista ja niin kävi että alttoviulun ääni miellytti korvaani välittömästi. Olin 5-vuotias, kun sain ensimmäisen pienen soittimeni ja otin ensimmäiset soittotuntini.
Voitko mainita jotain erityisesti alttoviulun soittamiseen liittyvää?
Alttoviulun historia soittimena on hyvin kummallinen. Historian aikana viuluntekijät ovat tehneet kokeiluja rakentamalla erikokoisia soittimia, jotka voisivat parantaa soittimen ääntä ja volyymia. Valitettavasti ne soittimet, jotka todella paransivat ääntä ja resonanssia, olivat liian suurikokoisia sopiakseen olkapäätä vasten soitettaviksi.
Nykyaikaisen alttoviulun keskimääräinen koko on siten äänen ja mukavuuden välinen kompromissi, mistä syystä alttoviulistien tulee usein kamppailla balanssin kanssa soittaessaan muiden soittimien kanssa. Pitkäaikaiset soittimien kokoon liittyvät kokeilut ovat myös syy siihen miksi nykyään on niin erikokoisia alttoviuluja.
Miten kuvailisit alttoviulujen roolia orkesterissa?
Olen aina pitänyt alttoviulun roolia erityisen kiehtovana. Soittimena se elää ainutlaatuisen joustavassa tilassa ollen yhteydessä sen ympärillä olevien äänten kanssa – mennen jatkuvasti niiden sekaan, löytäen sopivia värejä ja yhdistyen muiden äänten kanssa. Toisin kuin soittimet, jotka usein ottavat selvästi määrättyjä johtavia tai säestäviä rooleja orkesteri- tai kamarimusiikissa, alttoviulu liikkuu rivien välissä, ystävystyen erilaisten musiikillisten äänten kanssa.
Miksi valitsit RSO:n?
Minun täytyy sanoa että tässä tapauksessa olin hyvin onnellinen tullessani RSO:n valitsemaksi! Kun aloitin kandidaattiopinnot Sibelius-Akatemiassa, kävin toisinaan RSO:n konserteissa, ja vaikutuin aina syvästi heidän soitostaan. Yksinkertaisesti päätin kokeilla onneani koesoitossa – ja tähdet olivat puolellani.
Täytyy myöntää että kesti pitkään täysin tajuta se tosiasia että voitin koesoiton ja pääsin osaksi tätä hienoa orkesteria.
Voitko lyhyesti kuvata aikaisempaa urakehitystäsi?
Ensimmäinen ammattimainen orkesterikokemukseni oli työskentely Liepajan Sinfoniaorkesterissa Latviassa. Se antoi perustan syvemmälle kiinnostukselle orkesteriohjelmistoon ja kamarimusiikkiin. Vuonna 2022 liityin kansainvälisesti tunnettuun Kremerata Baltica -kamariorkesteriin ja pian minusta tuli sen pysyvä jäsen. Tuolla orkesterilla on ollut hyvin merkittävä rooli elämässäni – olen tavannut siellä loistavia muusikoita ja solminut korvaamattomia ystävyyssuhteita. Orkesterin jäsenenä olen ollut onnekas osallistuen sen kanssa erilaisiin kamarimusiikkiprojekteihin, huomattaviin musiikkifestivaaleihin ja päässyt esiintymään maineikkaissa konserttisaleissa.
Olet soittanut paljon kamarimusiikkia – miksi se on sinulle tärkeää?
En voisi kuvitella elämääni ilman kamarimusiikkia – sillä on olennainen rooli elämässäni. Mielestäni kamarimusiikki on yksi muusikkouden kiehtovimmista osa-alueista – voin ilmaista itseäni täydellisesti ilman sanoja, nauttia taiteellisesta vapaudesta ja ottaa riskejä kokeilemalla uusia ideoita. Se sallii suuren määrän yksilöllisyyttä esityslavalla, kun samaan aikaan olen osa suurempaa kokonaisuutta aivan kuin pieni osa yhtä organismia. Ja tässä tulee esille myös alttoviulun kaunis rooli – se soi aina yhdessä erilaisten äänten kanssa ja tunnistaa oikean hetken nousta esiin ja loistaa.
Mikä on ollut haastavinta soittamaasi musiikkia?
On vaikea antaa yhtä tiettyä esimerkkiä, koska eri aikakausien musiikkityylit antavat erityyppisiä haasteita soittajalle.
Kuitenkin, kun tulin Suomeen, soitettavakseni tuli nykymusiikkia enemmän kuin koskaan ja aluksi minulle oli suuri haaste tottua erilaisiin hyvin vaativiin soittotekniikoihin.
Kuka musiikkipersoona on ollut vaikuttavin elämässäsi tähän mennessä?
On vaikea mainita vain yksi henkilö, mutta viulisti Gidon Kremer on varmasti yksi vaikuttavimmista muusikoista elämässäni. Erittäin merkittävä kehitys muusikkoudessani tapahtui liittyessäni Kremerata Baltica -kamariorkesteriin. Gidon Kremerillä on ollut suuri vaikutus, hän on inspiroinut minua sekä muusikkona että ihmisenä. Hän on ihminen, joka on omistanut elämänsä musiikille ja palvelee sitä eikä odota musiikin palvelevan häntä. Osallistuminen erilaisiin kamarimusiikkiprojekteihin Gidonin kanssa on tuonut minulle lisää itseluottamusta sekä ihmisenä että muusikkona ja se on auttanut minua ylittämään monet esteet, joita minulla on ollut tapana asettaa itselleni.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Koska olen viimeistelemässä maisteritutkintoani sekä olen usein mukana projekteissa ulkomailla, minulla ei ole paljon vapaa-aikaa. Kun sitä on, vietän mielelläni aikaa ystävieni kanssa, harrastan jotain liikuntaa ja teen pitkiä kävelyretkiä. Matkustamisella on suuri rooli elämässäni.
Katrīna Pelnēna
Haastatteli Lauri Jaakkola
Kuva: Jussi Nahkuri, Yle
