Musiikkia ja arkkitehtuuria Kööpenhaminassa 24.–26.9.2026
26 RSOn ystävää lensi konsertti- ja arkkitehtuurimatkalle Kööpenhaminaan syyskuussa. Oli tilaisuus kuulla konsertit kahdessa uudehkossa salissa ja päästä retkelle Louisianan taidemuseoon arkkitehtuuripysähdyksineen.
Ensimmäisenä iltana kuultiin Tanskan radio-orkesterin konsertti arkkitehti Jean Nouvelin suunnittelemassa DR Koncerthusetissa (2009). Monelle talo oli uusi nähtävyys ranskalaistähden laajasta tuotannosta, vaikka varhemmat työt Ranskassa ovat monille tuttuja, esimerkiksi Lyonin oopperan muutos ja laajennus (1993) sekä Pariisissa Arabimaailman instituutti (1987), Musée du quai Branly ei-eurooppalaiselle taiteelle (2006) ja Konserttitalo Philharmonie 1 (2015).
Samuel Leen johtaman konsertin ohjelmassa oli islantilaisen Bára Gísladóttirin jännittävän omaperäinen, Islannin luontoon ajatukset vienyt teos Dægrin ja lopuksi Igor Stravinskyn Tulilintu-sarja, joka Helsingissä oli juuri hiljan kuultu. Tuttuuden huipennuksena oli Sibeliuksen Viulukonsertto, jonka solisti, orkesterin konserttimestari Ludvig Gudim ja orkesteri jättivät vaisun vaikutelman. Ehkä me suomalaiset olemme kuulleet sen liian monta kertaa toinen toistaan säihkyvämpien viulistien tulkintana.
Toisena iltana pääsimme hieman vanhempaan Oopperataloon (2005), suunnittelija arkkitehti Henning Larsen. Rakennus on todella toimiva ja sympaattinen, sen salissa on tavoitettu modernein keinoin perinteisten oopperatalojen juhlavuus neljine parvineen ja lehtikultauksineen.
Lavalla soitti Det Kongelige Kapel, joka mainostaa olevansa maailman vanhin orkesteri, juuret ulottuvat vuoteen 1448. Konsertin kapellimestari oli Ingo Metzmacher, jota monet ovat tottuneet kuulemaan erityisesti nykymusiikin tulkitsijana, mutta hyvin häneltä luonnistui vanhempikin ohjelma. Aluksi taas Sibeliusta: Satu, ja sitten Carl Nielsenin Huilukonsertto, solistina Joachim Becerra Thomsen. Lopuksi Dmitri Šostakovitšin Sinfonia nro 10. Sibelius-soitosta pisteet Kongelige Kapelille. Iltaan liittyi yllätyskäänne. Juuri kun Šostakovitšin piti alkaa, tuli kuulutus palohälytyksestä. Kaikki ulos, ja talo tyhjäksi. Poistuminen sujui aika ripeästi, ja vajaan puolen tunnin pakkoulkoilun jälkeen päästiin taas sisään jatkamaan konserttia. Kuulutuksen mukaan kyseessä oli – onneksi – vikahälytys.
Lauantain retkellä Louisianan taidemuseossa voitiin ihailla laajaa kokoelmaa modernin taiteen mestareiden töitä ja polveilevan museorakennuksen sisä- ja ulkotilojen vuoropuhelua. Pitkän mutkittelevan tilasarjan päättää kuin pisteenä i:n päällä Aleksander Calderin värikäs mobile taustanaan meri ja kaukana häämöttävä Ruotsin rannikko. Rakennus avattiin 1958, ja sitä sitten laajennettu useaan otteeseen. Arkkitehdit Vilhelm Wohlert ja Jørgen Bo.
Matkalla rantatietä Louisianaan pysähdyttiin Arne Jakobsenin arkkitehtuurin ihailuun: Bellavista-asuinalue ja Bellevue-teatteri (1934 ja 1935) Juutinrauman rannalla. Valkoista modernismia kauneimmillaan ja puhtaimmillaan, jokaisesta asunnosta näköalana hiekkaranta ja meri. Suomalainen ajallinen ja tyylillinen vertailukohta voisi olla Alvar Aallon Sunila.
Teksti ja kuvat: Timo Kauppinen
