Kolmen konsertin kokemus – RSOn ystävät jäsenmatkalla Tukholmassa 24.-26.10.2024
Yhdistyksen jäsenet suuntasivat Tukholmaan kuulemaan ja kokemaan naapurimaan lokakuista musiikkiantia: sisarorkesteria eli Ruotsin Radion sinfoniaorkesteria Berwaldhalleniin, Jenůfa-oopperaa Ruotsin Kuninkaalliseen Oopperaan sekä Tukholman Kuninkaallisen filharmonisen orkesterin konserttia Tukholman Konserttitalolle. Kolmen erilaisen konserttipaikan kokeminen teki matkasta vielä kiinnostavamman.
Ruotsalaisen säveltäjän ja viulistin Franz Adolf Berwaldin (1796-1868) mukaan nimetty konserttitalo Berwaldhallen sijaitsee Östermalmin kaupunginosan itäosassa. Arkkitehtuuriltaan se on mielenkiintoinen: talo on rakennettu suurelta osin kallion sisään, maan pinnalla näkyy vain kolmasosa rakennuksesta. Ensimmäisen matkapäivän noin tunnin mittaiseen konserttiin mahtui paljon ”hidasta ja pehmeää” musiikkia, kuten orkesteria johtanut kapellimestari Maxim Emeljanitshev alkutervehdyksessään lupasi. Illan aloitti Richard Wagnerin Siefgfried-idylli, säveltäjän vaimolleen Cosimalle syntymäpäivälahjaksi säveltämä teos. Sitä seurasi lähes saumattomasti Franz Schubertin sinfonia nro 8 h-molli, lisänimeltään ”Keskeneräinen”. Konsertin päätti Maurice Ravelin Tzigane, jossa solistina oli orkesterin omaa väkeä, taiturillinen Henrik Naimark Meyers. Ylimääräisenä saimme kuulla vielä Ravelin teoksen harpulle ja viululle, jonka Naimark Meyers soitti orkesterin harpistin Lisa Vigueir Vallgårdan – viulistin sanoin ”den underbara Lisa” – kanssa.
Toisen matkapäivän ohjelmassa oli majapaikkamme Freys-hotellin läheisyydessä sijaitsevassa Bistro bestick -ravintolassa yhteinen lounas. Muutoin oli päivällä mahdollisuus omaan aikaan, vaikkapa taidenäyttelyihin tutustumiseen ja suotuisassa säässä päiväkävelyihin. Tähän mahdollisuuteen monet tarttuivatkin. Illan ohjelmassa oli jäsenmatkoillamme harvemmin tarjottua musiikinlajia, oopperaa. Kun alkuillan hämärässä lähestyi oopperarakennusta, näky oli hiukkasen hämmentävä. Rakennus oli nimittäin ulkopuolelta suurelta osin paketoitu korjaustöitä varten, mutta sisäpuolelta rakennus oli mitä vaikuttavin. Oli kullan kimallusta ja upeita kattokruunuja, kuten odottaa saattoi.
Ohjelmaan oli valittu tarkoituksella Leos Janáčekin vaikuttava Jenůfa-ooppera, koska sitä ei kovin usein pääse kuulemaan. Jenůfa on nykypäiväänkin paljon ajatuksia antava tarina vahvoista naisista, jotka nousevat puolustamaan oikeuksiaan. Oopperan ohjaajan Annilese Miskimmonin mukaan ei ole sattumaa, että Janáček kirjoitti oopperaansa kaksi oopperakirjallisuuden kiehtovinta naishahmoa. Erityisesti kahden vahvan naisen rooleissa saimme kuulla mieleen painuvia suorituksia Nina Stemmen ja Cornelia Beskowin esittäminä. Miespääosissa lauloivat Jesper Taube ja Kjetil Støa. Kapellimestarina oli John Fiore. Tšekin kielellä laulettu esitys antoi aihetta niskavoimisteluun: tällä kertaa oli todella apua siitä, että näyttämön yllä tarjolla oli tekstitys.
Lauantaina saimme kokea vielä matkamme kolmannen konserttisalin, hotellimme naapurustossa Hötorgetin reunalla sijaitsevan Tukholman Konserttitalon. Mendelssohn & Bruckner -otsikon alla esiintyi Tukholman Kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, kapellimestarinaan Ryan Bancroft. Bancroftilla on kytkös myös Suomeen, sillä hän on työskennellyt Tapiola Sinfoniettan Taiteellisena artistina vuodesta 2021 alkaen. Aluksi kuullun huiman Felix Mendelssohnin viulukonserton e-molli esitti Helsingissäkin konsertoinut Augustin Hadelich, joka sai valtavat aplodit – ja vieläkin valtavammat omana sovituksenaan esittämästään ylimääräisestä Orange blossom -kansansävelmästä.
Tukholman matkamme musiikkiannin mahtavana päätöksenä oli Anton Brucknerin pidetyimpiin ja eniten soitettuihin teoksiin kuuluva Sinfonia nro 4, jolle säveltäjä itse on antanut lisänimen ”Romanttinen”. Ainakin pikapalautteen mukaan hyvillä mielin ja tyytyväisinä, mutta hieman väsyneinä palasimme Helsinkiin myöhään lauantai-iltana. Pian antoisa musiikkimatka saa väsymyksenkin unohtumaan.
Teksti ja kuvat: Eija Antinoja ja Inari Räikkönen
