RSOn ystävät Lahden Sibelius-festivaalilla 30.8.2024
Ilta Sibelius-festivaaleilla oli monelle RSOn ystävälle monipuolinen ja unohtumaton matka. Se tarjosi musiikillisia huippukokemuksia, mutta myös häikäiseviä visuaalisia näkyjä.
”On kuin olisi ulkomailla käynyt, eikä tarvinnut lentää tuhansien kilometrien päähän”, kuvaa Ulla Mansikkamäki runsaan kuuden tunnin mittaista bussiretkeä Helsingistä Lahteen ja takaisin. Hän oli käymässä ensimmäistä kertaa Sibeliustalossa. Avaran aulan valo hurmasi, ja Vesijärven ulapalle avautuva näkymä siinsi salaperäisen utuisena elokuun lämpimänä iltana.
Perinteisiä, kansainvälisiä Sibelius-festivaaleja vietettiin jo 25. kerran. Niinpä yleisölle tarjottiin ennen RSO:n vierailukonsertin alkupalana Timo Virtasen puolen tunnin johdanto Sibeliuksen kolmannen ja viidennen sinfonian sekä Luonnottaren sävelrunojen synnystä.
Itse rakennus on jännittävä kokonaisuus vanhaa ja uutta. Arkkitehdit Hannu Tikka ja Kimmo Lintula yhdistivät puuarkkitehtuuria vanhaan punatiiliseen tehdasrakennukseen. Vuonna 2000 valmistuneen Sibeliustalon kenkälaatikkosali on myös akustinen ihme.
Tällä kertaa myös salin visuaalinen ilme oli ainutlaatuinen. Onhan käynnissä Sibelius-festivaalin 25-vuotisjuhla. Esiintymislavan molemmilla puolilla on kiehtovat tekstiiliverhot, jotka on suunnitellut kansainvälisesti kiitetty muotoilija Klaus Haapaniemi. Häntä on inspiroinut Vesijärvi ja sen pinnan alla elävät oliot, joista Haapaniemi on kehitellyt mitä mielikuvituksellisempia ja koristeellisempia.
Matka Sibeliuksen musiikkiin alkaa, kun kapellimestari Dalia Stasevska astuu orkesterin eteen. Hän on pukeutunut jännittävään takkiin, jonka kuosi näyttäisi olevan myös Haapaniemen käsialaa. Kapellimestari onkin kertonut, että häntä inspiroi taide, ja hän myös suhtautuu intohimoisesti arkkitehtuuriin ja muotoiluun.
Stasevska johtaa Sibeliuksen kolmannen sinfonian elävällä otteella. ”Se tuotti pikkasen erilaisen, virkistävän erilaisen lopputuloksen”, Ulla Mansikkamäki kehuu.
Kun konsertin seuraava osa, Luonnottaren sävelruno on vuorossa, lavalle astuu Grammy-palkinnonkin saanut sopraano Golda Schultz. Etelä-Afrikan Kapkaupungissa syntynyt, New Yorkin Juilliard-musiikkiakatemiassa opiskellut laulaja kiertää ahkerasti Keski-Euroopan musiikkijuhlia.
”Schultzilla oli voimakas ja reipas tapa laulaa”, itsekin kuorolaulua harrastanut Mansikkamäki kiittelee. ”Lisäksi hän lauloi suomeksi!”
Sibeliuksen viides sinfonia, jota Sibelius työsti viisi vuotta, oli niin vaikuttava, että yleisö hurmaantui. ”Syntyi voimakas yhteisöllinen kokemus, jonka muistaa pitkään!”
Illan täydensi parin tunnin kotimatka, jonka aikana oli mahdollisuus vaihtaa ajatuksia voimakkaasta kokemuksesta vierustoverin kanssa.
Teksti ja kuvat: Marja Salmela
