Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Jälleennäkemisen iloa – RSOn ystävät kokoontuivat jäseniltaan Musiikkitalon ravintolaan

Vilkas puheensorina täytti Musiikkitalon ravintolan jo hyvissä ajoin ennen RSOn ystävien jäsenillan alkua maanantaina 29.11. Reilut sata ystävää oli kerääntynyt kuulemaan muun muassa, mitä ylikapellimestari Nicholas Collonilla ja intendentti Tuula Sarotiellä oli kerrottavanaan. RSO:n muusikoista haastateltavina olivat huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. Ilmapiiristä huokui ilo siitä, että yli kahden vuoden tauon jälkeen ystäväjoukko saattoi vihdoin myös tavata toisiaan koronapassin ja maskien turvin.  

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli kaikki illan päävieraat. Sekä Nicholas Collonilla että Tuula Sarotiellä oli jo takanaan pitkäksi venynyt työpäivä RSO:n orkesteriharjoituksissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa. 

Nicholas Collon kertoi tutustuneensa jo varsin nopeasti orkesteriin ja alkaneensa myös tuntea lähemmin muusikoita, kiitos tähän mennessä yhdessä valmistellun 4-6 konserttiohjelman. Ohjelmiston kokoaminen on oma, paljon työtä vaativa mutta samalla hyvin antoisa osa ylikapellimestarin roolia. Yksittäisen konsertin kokoamisessa on myös oma punainen lankansa. Esimerkiksi seuraavassa keskiviikkokonsertissa oli tarjolla Benjamin Britteniä, Richard Straussia, Aaron Coplandia ja Igor Stravinskya. Kaikki teokset on sävelletty toisen maailmansodan viime hetkillä.    

Vastauksena kysymykseen, vieläkö kuherruskuukausi jatkuu, NIcholas Collon antoi jälleen tunnustusta muusikoille, joita hän luonnehti hyvin kurinalaisiksi, ammattimaisiksi ja työhönsä kunnioituksella suhtautuviksi. RSO:lla on yksi muista erottuva ominaispiirre: muusikot ovat harjoituksissa varsin hiljaa, jokunen tarkentava kysymys saattaa tulla esiin. ”The orchestra is very Finnish.” Muualla pienenkin harjoitustauon tultua lavalla alkaa yleinen puheenpulputus.

Saman viikon keskiviikkokonsertin ensimmäisten harjoitusten ja tulevien kausien ohjelmistosuunnittelun jälkeen Nicholas Collon jaksoi vielä kertoa ystäväyhdistyksen jäsenille ajatuksiaan RSO:sta ja tulevasta. Kuva Pertti Jalonen.

 

”Soinnin laatu ja yhdessä soittaminen”

Vaikka tänä päivänä sinfoniaorkesterit eri puolilla maailmaa ovat kokoonpanoiltaan ja ilmeiltään aiempaa kansainvälisempiä, se ei poista tiettyjä syvällä vaikuttavia eroja esimerkiksi eri instrumenttisektioiden soinnissa. ”Saksalaisen klarinetin tai käyrätorven soinnin erottaa missä tahansa.”   

”Kapellimestareiden tavoitteet voivat keskittyä orkesterin soinnin laatuun tai yhdessä soittamiseen. Itse pitäisin etusijalla, että orkesteri soittaa hyvin yhteen”, sanoi Nicholas Collon. Kapellimestarina häntä eivät itse konsertit jännitä käytännössä lainkaan. Yleisön ja orkesterin edessä on nautinnollista. Harjoitukset voivat sen sijaan olla todella hermostuttavia.  Etenkin ensimmäinen harjoitus on usein henkisesti rankka.

”Jollei Sibelius ja hänen musiikkinsa olisi minulle niin syvästi merkityksellistä, en olisi voinut ottaa tätä tehtävää vastaan ”, tunnustaa Nicholas Collon. ”Suomessa ei ehkä tunneta, miten suuri osa Sibeliuksella on Britannian musiikkikulttuurissa. Olen iloinen, että saan täällä johtaa niin monia hänen teoksistaan.”

Pandemia on muuttanut monella tapaa musiikkielämän toimintatapoja. Alati muuttuvien rajoitusten keskellä on koko ajan oltava valmiina muokkaamaan kuhunkin hetkeen sopivia ohjelmistoja, etsimään muusikoita ja saleja. ”Nyt suunnittelun aikajänne voi olla kuukausi, kun tavallisesti konserttikauden ohjelmistoa rakennetaan vähintään pari vuotta etukäteen. Näissä epävarmoissa oloissa me Tuulan kanssa keskustelemme kuitenkin jo vuoden 2023 ohjelmistosta.”

Nicholas Collonilla on kaksi brittiläisittäin jo alakouluikäistä poikaa ja parivuotias tytär. Paljon työnsä vuoksi matkustava isä yrittää välttää tilannetta, jossa häneltä odotettaisiin tuliaisia jokaiselta matkalta. ”No, muutaman muumi-jutun olen kyllä heille vienyt.”

Rajoituksista huolimatta ilon aiheita

Intendentti Tuula Sarotie iloitsee siitä, että orkesteri on kaikista rajoituksista huolimatta selvinnyt poikkeusajasta tähän saakka olosuhteet huomioon ottaen ”ihan normaalisti”. Suuri ilo on siitä, että yleisö on palannut sankoin joukoin konsertteihin ja RSO:n sisäinen rokotuskattavuus on 99 % , vain kahden tilanne ei anna myöten maskin käytölle.  

Onnea on Tuula Sarotien mukaan ollut myös siinä, että koesoittoja avoimiin paikkoihin ehdittiin järjestää ennen pandemian leviämistä Suomeen. Niistä valikoituivat muun muassa RSO:n vahvuuteen huilisti Kaisa Kortelainen ja klarinetisti Han Kim. RSO:n tulevista suunnitelmista hän ei vielä oikein voinut laajemmalti puhua, mutta ”Lontoossa on eräs kaikkien varmaan tuntema festivaali ja syksyllä kiertue Saksassa. Ondine tuottaa ensimmäisen Nicholas Collonin ja orkesterin yhteisen levyn, jossa on tämän kauden linjan mukaisesti Sibeliusta, Adesia ja Wennäkoskea.”

Musiikkitalon urkujen valmistuminen on vuoden myöhässä. Tällä tietämällä niiden pitäisi olla käytössä tammikuussa 2024, ja sen kunniaksi Esa-Pekka Saloselta on tilattu urkukonsertto. RSO haluaa Tuula Sarotien mukaan luonnollisesti kunnioittaa uutta instrumenttia sisällyttämällä ohjelmistoonsa myös urkumusiikkia.

Intendentti Tuula Sarotie ei vielä voinut kertoa tarkasti orkesterin kiertuesuunnitelmista, mutta vihjaisi kaikkien tuntemasta lontoolaisesta festivaalista ja ensi elokuusta. Heikki Valsta haastattelijana. Kuva Pertti Jalonen.

Jokaisella puhallinsoittajalla on oma stemma    

Toinen soolohuilisti Kaisa Kortelainen on ollut RSO:n kokoonpanossa kolmisen vuotta. Hänen omaan soitinarsenaaliinsa kuuluvat kultahuilu puusuukappaleineen, piccolo, altto ja traverso eli barokkihuilu. Tulevan ohjelmiston harjoittelu alkaa tavallisesti kolmisen viikkoa ennen konserttia, jolloin nuotit saadaan käyttöön. RSO:lla on muusikoilleen harjoitustiloja Musiikkitalossa. Kortelainen kollegoineen jakavat keskenään ”puunaisten ja puumiesten” harjoitushuoneet.

Tammikuun alkupuolella Kaisa Kortelainen soittaa solistina Lotta Wennäkoskelta tilatun Soie-huilukonserton, joten solistitehtävään on varauduttava harjoittelemalla joululomallakin. Onneksi isovanhemmat voivat hoitaa vajaan vuoden ikäistä Einoa. Kaisa kuvasi, miten puhallinsoittaja on aina ikään kuin solisti, sillä jokaisella soittaa omaa stemmaansa. Orkesterislangilla ”uimiseen” eli “löysäilyyn” ei ole harjoituksissakaan varaa, vaan stemma on syytä osata jo silloin.  

Kaisa Kortelainen valmistautuu joululomalla tammikuiseen Lotta Wennäökosken huilukonserton soolotehtävään. Kuva Airi Vilhunen.

RSO:ssa on totuttu kansainvälisiin muusikkokollegoihin ja kapellimestareihin. Orkesterin sisäinen puhekieli on sekä suomea että englantia ja välillä niiden sekoitusta. Yhdistyksemme jäsen oli etukäteen lähettänyt kysymyksen orkesterin joissakin konserteissa käyttämästä värikoodista. Kaisa Kortelainen kertoi orkesterilaisten itse päättävän siitä. Ilmoitustaululla on ohjeet, joiden päälinjan mukaan pukeutumisessa voi olla jotakin punaisen tai sinisen sävyjä, ja väri pyritään soinnuttamaan solistin pukeutumiseen. Miessolistien voi luottaa lähes aina pukeutuvan mustaan. Naissolistien esiintymisasua on etukäteen vaikea, jollei mahdotonta ennustaa, joten silloin on parasta pitäytyä tummassa.

Kaverin vinkin ansiosta Zürichistä Helsinkiin

Eteläkorealainen Han Kim on kuulunut toukokuun 2018 koesoittojen perusteella RSO:n soittajistoon saman vuoden syyskuusta lähtien. Opiskeluaikanaan Han Kimillä oli ilo päästä myös klarinetistilegenda Sabine Mayerin oppiin, ja niiltä jäljiltä hän päätyi muusikoksi Zürichiin. Kansainvälinen nettisivusto julkaisee tietoja vapaista työpaikoista eri orkestereissa. Han Kimillä on RSO:ssa ennestään tuttuja maanmiehiä kuten altisti Ezra Woo ja oboisti Kyeong Ham. Woolta hän sai vinkin klarinetistin koesoitosta, osallistui siihen ja on nyt RSO:n toinen sooloklarinetisti.  

Han Kim kertoi opiskelleensa Etonissa Englannissa, samassa koulussa kuin häntä ylemmällä luokalla ollut Nicholas Collon. Kuva Pertti Jalonen.

Myös klarinetteja on huilujen tavoin soinniltaan ja kooltaan erilaisia aina haastattelumikrofonin kokoisesta E-flat klarinetista kontrabassoklarinettiin, jota Han Kim havainnollisti itsensä mittaiseksi. Klarinettien puuaines on perinteisesti ollut eteläafrikkalainen grenadilla, mutta sen saatavuusongelmia korvaamaan on nyttemmin käytetty myös puksipuuta. Jos aikaa olisi, Han Kimiltä irtoaisi kevyesti perusteellinen kuvaus oman soittimensa laadusta, ominaisuuksista ja vaativuudesta. Vaativia ovat välillä myös kesken teoksen tarpeelliset soittimien vaihdot. Aaron Coplandin Appalakkien keväässä Han Kimillä on kokonaista viisi sekuntia aikaa vaihtaa klarinettia.  

Ilmeisen vaikuttuneena Han Kim kuvailee RSO:n hämmästyttävän monipuolista ohjelmistoa ja erityisesti orkesterin vahvuuksia nykymusiikin tulkkina. Hänen omia suosikkejaan ovat Magnus Lindbergin teokset. Kulttuurilleen tyypilliseen tapaan hän kehui Helsinkiä ja Suomea, oikeastaan kaikkea täällä kokemaansa. Pandemiasta huolimatta hän on tänä vuonna päässyt kotimaahansa jo kerran ja joulukuussa on edessä seuraava matka.

Nuoren sellistin selkeä tavoite

Vakiintuneen tavan mukaisesti RSOn ystävät tarjoaa esiintymistilaisuuksia nuorille muusikoille, jotka ovat sijoittuneet kärkipäähän oman instrumenttinsa kilpailuissa. Oulun konservatorion kasvatti Pekka Smolander on juuri aloittanut opintonsa Sibelius Akatemiassa. Hän on jo kokenut kilpailija, joka viimeksi kunnostautui nuorille suunnatussa Porvoon sellokilpailussa. Niin Salon kuin Porvoonkin kilpailut ovat Pekka Smolanderille esiaskeleita tulevaan Turun sellokilpailuun. RSO:n Tuomas Lehdon oppilaana hän on nyt kolmatta vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle kristallinkirkkaat: hänestä tulee ammattisellisti. RSOn ystäville hän esitti kaksi osaa Bachin sellosarjasta.

Porvoon sellokilpailussa menestynyt Pekka Smolander palkittiin myös RSOn ystävien kunniakirjalla ja kutsulla esiintymään ystäväyhdistyksen jäsenillassa. Kuva Airi Vilhunen.

Ystäväyhdistyksen tulevia tapahtumia

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala ja tiedottaja Airi Vilhunen kertoivat lähitulevaisuuden tapahtumista. Kaisa Ala pohjusti vielä ennen vuoden loppua käyttöön otettavaa sähköistä jäsenkorttia. Sen toivotaan saavuttavan mahdollisimman laajan suosion, sillä sen avulla säästyy sekä työtä että kustannuksia. Tarkat ohjeet sähköisen jäsenkortin käyttöönotosta tulevat lähiaikoina erikseen. Sen rinnalle jää vielä mahdollisuus saada entisenlainen pahvikortti.

Yhdistyksen taloudenhoitaja Kaisa Ala esitteli yhdistykselle tulevaa uutta sähköistä jäsenkorttia. Kuva Pertti Jalonen.

Airi Vilhusella oli toiveikkaita terveisiä avoimista kenraaliharjoituksista, joita monet jäsenet illankin aikana kertoivat ikävöineensä. Jos korona ja sen vaatimat rajoitukset suovat, kevätkaudella voisi olla tarjolla ehkä jopa 3-4 avointa kenraaliharjoitusta. Yhdistyksen vuosikokous on 1.3.2022 musiikkitalon terassilämpiössä. Airi kannusti jäseniä aktiiviseen yhteydenpitoon yhdistyksen eri kanavien (sähköposti, Facebook) kautta.

Ellei korona muuta tilannetta, jäsenille on keväällä luvassa RSO:n avoimia kenraaliharjoituksia, yhdistyksen tiedottaja Airi Vilhunen kertoi. Kuva Pertti Jalonen.

Tyytyväisiä ystäviä

Jäseniltaa oli mitä ilmeisimmin kovasti kaivattu, sillä se tuli monen ystävän kanssa keskusteltaessa ensimmäisenä esille. Auli Lappalaisen ja Juha Virtasen tavoin useat sanoivat myös odottavansa innolla taas pääsyä kenraaliharjoituksiin. Maria Penttinen piti jäseniltaa oikein onnistuneena ja harmittele, ettei ole jo aika pitkän jäsenyytensä aikana aiemmin osallistunut vastaaviin tilaisuuksiin. Irmeli Tuomimäki ja Reino Lampinen muistelivat viimeksi ennen koronarajoituksia järjestettyä ystävien Wienin matkaa ja toivoivat, että pandemian hellittäessä ystäville olisi tarjolla yhteisiä musiikkimatkoja sekä ulkomaille että kotimaassa. Viime metreillä koronan takia peruuntunut matka Hampuriin ja siellä Elbphilharmonie-konserttitaloon kangasti jo toiveikkaasti monen mielessä. Yhdistys tarjoaisi mielellään myös etäyhteyttä jäsentilaisuuksiinsa, mutta niissä on pelattava varman päälle. Striimatun musiikkiesityksen levitys saattaa synnyttää tekijänoikeuksiin liittyviä korvausongelmia.

Ulla Martikainen-Florath oli yksi yhdistyksen perustajajäseniä ja nyt iloisena, kun taas pystyttiin kokoontumaan jäseniltaan. Kuva Pertti Jalonen.

 

Teksti Ritva Männynoksa
Kuvat Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen

Jäsenilta Musiikkitalon ravintolassa 6.11. klo 18.30 alkaen

Jäsenilta Musiikkitalon ravintolassa 6.11. klo 18.30 alkaen

Tämän syksyn jäsenilta järjestetään Musiikkitalon ravintolassa tiistaina 6.11.2018 klo 18.30 alkaen. Luvassa on taas musiikia, RSO:n ja yhdistyksen kuulumisia sekä mukavaa yhdessä oloa. Ilmoittautuminen jäseniltaan on jo päättynyt ja sali tulee olemaan täynnä.

Illan vieraiksi saamme ylikapellimestari Hannu Linnun ja intendentti Tuula Sarotien, jotka kertovat ainakin RSO:n tämän kauden suuresta Mahler-kokonaisuudesta. Kolmas vieras on viulunrakentaja ja arvosoittimien tuntija Eero Haahti, joka yhdessä Tuula Sarotien kanssa kertoo RSO:n arvosoittimista ja niiden mielenkiintoisesta historiasta. Jatkamme myös jäseniltojen perinnettä ja esittelemme lupaavan ja lahjakkaan nuoren muusikon, tällä kertaa sellisti Leonardo Chiodon. Hän  menestyi erinomaisesti lokakuussa järjestetyssä Paolon sellokilpailussa sijoittuen kilpailun jaetulle neljännelle sijalle. Musiikkiaiheiden välissä on vielä lyhyt esittely syksyn jäsenkyselyn tuloksista.

Musiikkitalon ravintolassa halukkaat nauttivat iltapalatyyppisen aterian, jonka hinta on hinta on 19€/henkilö. Talon viinit maksavat 8€/12 cl ja kahvi, tee tai kivennäisvesi 3,50€ kpl. Jos olet unohtanut, minkä vaihtoehdon ilmoittautuessasi valitsit, tarjoilijoilla on lista valinnoista.

Kulku ravintolaan on Musiikkitalon aulan kautta. Eteispalvelu on maksuton.

Kotiin jääville on myöhemmin luvassa juttu illasta täällä kotisivuilla.

Jäsenillassa soi viulu ja harppu sekä kuultiin Beethovenin viimeisistä sanoista

Jäsenillassa soi viulu ja harppu sekä kuultiin Beethovenin viimeisistä sanoista

Musiikkia, naurua, puheensorinaa, kaikkea tätä kuului maanantai-iltana Musiikkitalon ravintolassa, kun yli 150 RSOn ystävää kokoontui tämän syksyn jäseniltaan. Tilaisuuden juonsi yhdistyksen hallituksen jäsen Eijaleena Martikainen, joka toi pääasiassa pääkaupunkiseudun jäsenistä koostuneelle yleisölle tarveisiä Kuusankoskelta. Sinnekin on syntymässä ystäväyhdistyksen paikallissolu.

Illan nuorena muusikkona oli huippulahjakas Rebecca Roozeman, joka soitti isänsä Robert Roozemanin säestämänä illan ohjelman aluksi Sibeliusta.

Yhdistyksen puheenjohtaja Eija Kujala nosti maljan 90-vuotiaalle RSO:lle ja 2-vuotiaalle ystäväyhdistykselle.

Musiikkimaailman ulkopuolelta mutta nykyään myös läheltä Radion sinfoniaorkesteria oli illan vieraista ohjaaja-näyttelijä Jussi Nikkilä, jonka Shakespeare-ohjaukset ovat viime aikoina ihastuttaneet teatteriyleisöä. RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi orkesterin yhteistyön Jussi Nikkilän kanssa alkaneen syksyllä 2016, kun Osmo Vänskän Sibeliuksen Myrskystä koostamaan esitykseen kaivattiin kertojaa. Seuraavaksi Jussi saikin tulevaa Beethoven-festivaalia varten kaikkea muuta kuin pienen tehtävän, korvata Beethovenin Fidelio-oopperan alkuperäiset puhutut dialogin jollakin uudella. Hannu Linnun tehtäväanto oli ytimekäs: ”Keksi jotakin!”

Jussi Nikkilän ohjaama Richard III:ta esitetään Kansallisteatterissa ja keväällä ensi-iltansa saa Julia ja Romeo.

Tyhjästä ei Jussi ”jotakin” keksinyt, vaan luki kaiken mahdollisen Beethovenista, tutustui hänen kirjeisiinsä, joita kuvasi jäseniltayleisölle yhtä ”hauskoiksi” kuin jonkun nykyihmisen tekstiviestit. Niiden joukosta löytyi kuitenkin myös käyttökelpoista materiaalia. Lopputuloksena syntyi Jussi Nikkilän käsikirjoittama ja ohjaama noin tunnin pituinen draama Beethovenin viimeiset sanat. Koska Beethovenin esittäjän piti ohjaajan mielestä olla itsekin ikoninen, näyttelijäksi valikoitui Esko Salminen. Beethovenin ”keskustelukumppania” säveltäjän viimeistä sisäkköä esittää Kati Outinen, Jussi Nikkilän opettaja teatterikorkeakoulun ajalta. Äkeä Beethoven ei ollut lempeä sisäköilleen, joita hän erotti kiivaaseen tahtiin. ”Kostatko minulle jotakin?” Kati Outinen olikin piloillaan kysynyt Jussilta rooliin tutuessaan.

Tuula Sarotietä ja Jussi Nikkilää nauratti, mutta niin myös yleisöä’ heidän huumorintajuista puhettaan seuratessa.

Jussi Nikkilän ja Tuula Sarotien sanailu yhteistyön vaiheista sai yleisön nauramaan, eivätkö vakaviksi jättäneet myöskään jäsenillassa esitetyt ja Jussi Nikkilän ohjaamat 90 vuottaan viettävän RSO:n mainosvideot. Yleisön suosikki taisi olla Hannu Linnun Shurik-koira, joka videossa avaa television ja seuraa sieltä isäntäänsä johtamassa RSO:ta. Sekin selvisi, miten koiran saa painamaan kaukosäädintä. Salaisuus on kaukosäätimeen piilotettu kinkkupala.

Myös Beethovenin viimeisistä sanoista ystävät saivat nähdä ennakkonäytteen. Draamaosuus esitetään Beethoven-festivaalin aloittavassa konsertissa yhdessä Fidelio-oopperan kanssa keskiviikkona 10.1. ja torstaina 11.1.2018. Varsinkin torstain esitykseen on vielä lippuja jäljellä.

Sivan Magen on aloittanut tänä syksynä RSO:n harpistina.

Jäsenillan yleisö sai tutustua myös Sivan Mageniin, tänä syksynä Radion sinfoniaorkesterin riveissä aloittaneeseen harpistiin, jota Heikki Valsta haastatteli. Suomeen israelilainen Sivan päätyi Kuhmon kamarimusiikin kautta. Useamman kerran Kuhmossa vieraillut Sivan kertoi kesäisellä festivaalilla ymmärtäneensä suomalaisen musiikin korkean tason, ja kun New Yorkissa asunut muusikko halusi lähemmäs kotimaata ja vakiintuneempaa elämääkin, RSO:ssa avoinna ollut harpistin paikka kiinnosti.

Sivanin vanhemmat ovat sellistejä, toinen veli soittaa viulua ja toinen pianoa, ja Sivan halusi jotakin erilaista. Niinpä harppu valikoitui hänen soittimekseen. Mielenkiintoisesti hän eritteli konserttiyleisölle usein etäiseksi jäävän soittimensa ominaisuuksia: ”Harppu on ainoa jousisoitin, jossa ääni tuotetaan suoraan. Kaikki tehdään sormilla.” Heikki Valstan tiedustellessa, mitkä orkesterisävellykset ovat haastavia harpulle Sivan Magen vastasi, että hänelle ovat vielä kaikki, sillä hän soittaa nyt ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesterissa, joten repertuaarit ovat vielä hänelle uusia.

Harpun satumaisesta äänestä saimme jäsenillassa nauttia Sivan Magenin soittaessa israelilaisen säveltäjän Paul Ben-Haimin ja Clauden Debussyn musiikkia.

RSOn ystävien jäseniltojen perinteeksi on jo tullut esitellä nuori, lahjakas muusikko. Espoolainen 16-vuotias Rebecca Roozeman aloitti musiikkiopinnot 6-vuotiaana ja on jo ehtinyt paljon, voittaa kilpailuja yksin ja kamarimusiikkikokoonpanoissa ja esiintyä orkestereiden solistina, myös RSO:n nuorena solistina. Erityisenä pontimena muusikon uralle oli 9-vuotiaana Tallinnassa nuorten kilpailussa saatu 1. sija. Se innosti ja Rebeccan sanoin: ”Tuntui kivalta saada menestystä.”

Lukiolaisen päivään kuuluu koulun lisäksi 3-4 tuntia harjoittelua. Muusikkoperheessä on joskus ollut kinaakin harjoitteluhuoneista, mutta nyt isoveljien muutettua muualle, Rebecca ei enää häviä riitaa, kenen vuoro on soittaa olohuoneessa. Myös äiti on viulisti ja isä pianistina säestää Rebeccaa. Molemmilta tytär kokee saavansa hyviä neuvoja.

”Toivottavasti yo-lakki päässä ja ulkomailla opiskelemassa”, Rebecca vastasi, kun Eijaleena Martikainen kysyi, missä Rebecca näkee itsensä kolmen vuoden kuluttua. ”Entä Sibelius-viulukilpailu vuonna 2020?” kysyttiin yleisön joukosta. ”Katsotaan sitä sitten lähempänä”, oli Rebeccan diplomaattinen vastaus. Kyllä varmaan, yleisö totesi kuunneltuaan jäsenillan päättäneen, tai Rebeccan omalla nuorten kielellä hänen ”vetämänsä”, Massenet’n Meditaation oopperasta Thaïs.

Kaikki kuvat Raine Martikainen. Kiitos!