Kummimuusikkomme Lauran matkamuistoja Salzburgista
RSO:n reilun kolmen viikon kiertue oli hieno kokemus – niin musiikillisesti kuin muutenkin.
Täytyy myöntää, että ajatus yli kolmeviikkoisesta reissusta tuntui etukäteen hieman kauhistuttavalta. Pitkä poissaolo kotoa, perheestä, omista muista töistäni ja rutiineistani mietitytti. Myös ajatus samassa, suhteellisen pienessä kaupungissa olemisesta 24/7 kollegoiden kanssa ”hotellikuolemassa” olivat pääasialliset huoleni.
Onneksi pelot osoittautuivat turhiksi – koti-ikävää lukuun ottamatta. Sekin sai helpotusta, kun pääsiäisen aikaan Finnair, noidanluudan korvikkeena, lennätti paikalle jälkikasvun.
Ahtautta montussa…
Kolme viikkoa vierähti lopulta yllättävän nopeasti. Soittamista ja vapaa-aikaa oli juuri sopivassa määrin ja ne olivat hyvässä balanssissa.
Haastavin asia soittamisen kannalta oli orkesterimontun pieni tila. Siellä oli todella ahdasta, vaikka pienensimme kokoonpanoa jättämällä jokaisesta jousisektiosta muutaman soittajan pois. Silti oikealla puolella istuva kollegani sai usein jousestani osuman kylkiluihinsa, ja vasemmalla puolella istuva sai puolestaan toisen kollegan jousen kerran silmäänsä. Lähikontakteilta ei siis vältytty.
Konsertit ja näytökset menivät hyvin. Vaikka Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus nosti esiin ainoan kriittisemmän arvion, löytyi suitsuttavia arvioita useita, ja yleisön vastaanotto oli kautta linjan lämmin ja innostunut.
Urheilua, ulkoilua ja hurjia askelmääriä
Välipäivinä tuli ulkoiltua ja harrastettua liikuntaa paljon – niin kuin monella kollegalla. Osa kävi Alpeilla laskettelemassa, toiset olivat tuoneet omat pyöränsä, ja joillakin oli taas golfmailat mukanaan. Hotellin läheisyydestä löytyivät myös tennis- ja padelkentät.
Instagram-kuvien perusteella nimemme olisi voinut muuttaa nykyisestä Radion Urheiluorkesteriksi. Niin paljon postauksissa näkyi kuvia liikkuvista muusikoista.
Itse tulin kävelleeksi paljon. Vaelsin muutaman kerran vuorilla ja muutenkin päivittäinen askelmäärä oli hurja. Myös hotellin kuntosali tuli tutuksi.
Pääsiäisen reissu Müncheniin ja pysäyttäviä hetkiä
Pääsiäisen aikaan matkasin perheeni kanssa kolmeksi päiväksi Müncheniin. Pitkänäperjantaina vierailimme Dachaussa – jokseenkin pysäyttävä kokemus!
Vuokra-autolla tuli pistäydyttyä myös muun muassa Unescon maailmanperintökohteessa Hallstattissa, Mozartin äidin synnyinkaupungissa St. Gilgenissä sekä mäkikotkien mekassa, Bischofshofenissa. Mozartin syntymäkodissa en tällä kertaa käynyt Wolfgangin hiussuortuvaa ihastelemassa, sillä sen tulin nähneeksi jo 16–17-vuotiaana viettäessäni useamman viikon kuuluisan musiikkikorkeakoulun Mozarteumin kesäkursseilla.
Salzburgin kevät ja koskettava päätös
Kevät oli Salzburgissa jo pitkällä. Saapuessamme magnoliat olivat kukassa, ja lähtiessämme kukinta oli jo hiipunut. Luonto oli vihreä ja kaunis ja ilmakin oli lämmin.
Kaksi orkesterimme pitkäaikaista viulistia, Maija ja Topi, soitti viimeisen konserttinsa ennen eläköitymistään Salzburgin Festspielhausissa. Se oli ikimuistoinen eläkkeelle lähtö, pääsimmehän koko bändi vielä viimeisen esityksen jälkeen montusta lavalle pokkaamaan.
Vielä yksi otteluvoitto
Kiertueen ohjelmaan mahtui myös penkkiurheilua. Kävimme muutaman kollegan kanssa fudismatsissa katsomassa Salzburg–Linz-ottelua. Me voitimme!
“En olisi pistänyt pahakseni”
Matka oli ikimuistoinen ja hieno kokemus. Viimeisenä iltana moni totesi ääneen saman ajatuksen: voisipa vielä jäädä. Itsekään en olisi ollut vastaan.
Teksti Laura Vikman
Kuvat Laura Vikmanin kotialbumista
