Bachin ja Mendelssohnin jalanjäljillä Leipzigissa
Ystävät tekivät kesäkuun puolivälissä 52:n hengen voimin nelipäiväisen jäsenmatkan Leipzigiin, missä Johann Sebastian Bach teki suurimman osan elämästään säveltäjänä ja Tuomaskoulun kanttorina. Vuonna 1900 kaupungissa perustettu Uusi Bach-seura on järjestänyt vuodesta 1901 säveltäjälle omistettuja festivaaleja eri puolilla Saksaa jo 125 vuoden ajan. Näistä festivaaleista 100 on tapahtunut Leipzigissa. Tänä vuonna oli siis tapahtumalla kaksinkertainen juhlavuosi. Sen kunniaksi festivaalin yhdeksi teemaksi otettiin Bachin 50 suosituinta kantaattia kuudessa konsertissa. Kolmisen tuhatta halukasta oli saanut aiemmin mahdollisuuden äänestää suosituinta kantaattiaan. Kantaatit esitettiin takaperoisessa järjestyksessä siten, että paras kuultiin vasta matkamme jo päätyttyä. RSOn ystävät kuulivat näistä kantaattikonserteista kaksi; ensimmäinen oli heti tulopäivänä eli perjantai-iltana täpötäydessä Nikolauksenkirkossa, joka oli toinen Bachin elämäntyölle tärkeimmistä kirkoista kaupungissa. Kuulemassamme konserteissa esiintyi legendaarisen Ton Koopmanin johtama Amsterdamin barokkisolistit.
Toisenlainen annos Bachin musiikkia kuultiin András Schiffin soittamassa resitaalissa Gewandhaus-konserttitalon suuressa 1900-paikkaisessa salissa, jonka akustiikka tuntui monen matkalaisen korvissa varsin miellyttävältä. Mestaripianisti sai huikeista esityksistään voimakkaat bravo-huudot sekä ”standing ovationin”. Kaikkiaan hänellä oli festivaalin aikana kolme Bachin klaveeriteoksille omistettua konserttia.
Ennen konserttia saimme tutustua Gewandhausin takana sijaitsevaan, vuonna 1997 avattuun Felix Mendelssohnia sekä hänen Cėcile-vaimoaan ja Fanny-sisartaan sekä heidän elämäänsä ja elämäntyötään esittelevään näyttelyyn. Felix Mendelssohn kuoli rakennuksessa sijaitsevassa kodissaan vuonna 1847. Felix Mendelssohnia on kiittäminen siitä, että hän vuonna 1829 organisoi Bachin Matteuspassion esityksen Berliinissä, missä hän oli 15-vuotislahjakseen saanut musiikkia Bachin oppilaan johdolla opiskelleelta isoäidiltään teoksen partituurin kopion. Mendelssohn myös soitti Leipzigissa urkukonserttia, joista saaduilla lipputuloilla hän rahoitti ensimmäisen Bachille omistetun patsaan. Myöhemmin Mendelssohnille itselle omistettiin tuon patsaan lähelle muistomerkki, jonka kuitenkin natsit tuhosivat 1930-luvulla. Vuonna 2008 tuo muistomerkki rekonstruoitiin uudestaan.
Illalla oli ohjelmassa päivällinen legendaarisessa yli 500-vuotiaassa Auerbachin kellarissa, jonka historialliset kertomukset Faustista ja Mefistosta innoittivat 1700-luvulla Goetheä hänen samannimiseen näytelmäänsä. Sunnuntaina oli puolestaan oli vuorossa orkesterikonsertti Gewandhausissa, joka on ainoa DDR:n hallintokaudella valmistunut konserttitalo. Saimme kuulla hienosti soivaa Leipzigin radion sinfoniaorkesteria eli MDR Sinfonieorchesteria konsertissa, jossa säveltäjinä oli myös kaksi B:tä – Barber ja Brahms. Konsertin johti Osmo Vänskän työparina Minnesotassa toiminut ja Suomessakin vieraillut Roderick Cox. Mielenkiintoista oli saada konsertin väliajalla myös tietää, että orkesterin soolohuilistina soittaa jo toista kautta suomalainen Kerttu Aalto-Setälä, jonka äiti Terhi toimi vuosia RSOn ystävien hallituksessa.
Konsertin jälkeen kävelimme Tuomaskirkon takana olevaan historialliseen kahvilaan Zum Coffe Baum, joka on ollut monelle Leipzigissa vaikuttaneelle säveltäjälle ja kulttuurihenkilölle tuttu paikka jo 1500-luvulta lähtien. Sieltä sitten vihdoin seuraavaan kantaattikonserttiin Tuomaskirkkoon, missä esiintyi erinomainen nuori esiintyjäryhmä J.S. Bach-Stiftung Sveitsin Sankt-Gallenista. Myös Bachin elämäntyöhön keskeisesti liittynyt Tuomaskirkko oli ääriään myöten täynnä yleisöä. Monet meistä kävivätkin jo aiemmin ihailemassa kirkkoa sekä sen pääkäytävällä, alttarikuorin edustalla, lattiassa sijaitsevaa säveltäjän hautamuistomerkkiä, jonka päällä lepää aina kukkia.
Maanantaina lähtöpäivän aamuna palasimme vielä kerran Tuomaskirkon aukiolle, jonka varrella on varakkaan kauppiaan ja Bachin ystävän entiseen taloon vuonna 1985 perustettu Bach-museo. Kahteen ryhmään jakautuen saimme opastetun yleiskierroksen melko ahtaisiin asuinhuoneisiin rakennettuun näyttelyyn, jonka esineistö koostui pääosin valokuvista, nuottikopioista ja tekstitauluista. Niiden joukossa Bachin aikaiset soittimet muodostivat kiintoisan lisän. Kaiken kaikkiaan saimme kuulla matkalla aimo annoksen Bachin musiikkia, varsinkin hänen kantaattejaan ja klaveerimusiikkiaan. Ja huomasimme myös miten sodan ja DDR:n hallinnon räjäyttämien kulttuurimonumenttien ennallistaminen ja uudelleen rakentaminen on elvyttänyt keskustan katunäkymiä rikkaammaksi ja kauniimmaksi. Niin, se suosituimmaksi äänestetty Bachin kantaatti. Se oli kantaatti nro 106 Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit lisänimeltään Actus Tragicus.
Teksti ja kuvat: Heikki Valsta
