RSOn ystävien syksyinen jäsenilta kokosi n. 120 jäsentämme Musiikkitalon ravintolaan lokakuun 19. päivän iltana. Luvassa oli vieraita läheltä ja kaukaa ja lämminhenkinen ilta vanhojen ja uusien jäsenien ja orkesterilaisten kesken.
Musiikkitalon ravintola oli täynnä ystäväyhdistyksen jäseniä.
Illan ensimmäinen vieras oli australialainen säveltäjä, kapellimestari ja alttoviulisti Brett Dean, joka oli RSO:n vieraana pari viikkoa lokakuussa ja jolle oli omistettu kokonainen pienoisfestivaali näiden viikkojen aikana. Sympaattinen Dean kertoi yhteistyön sujuneen orkesterin kanssa mukavasti. Hän on esiintynyt RSO:n kanssa aiemminkin. Dean kuului Berliinin filharmonikoiden alttoviulusektioon vuosina 1984-98 ennen heittäytymistään vapaaksi muusikoksi. Hän pitää kuitenkin olennaisena tuntumaa muiden soittajien kanssa, mikä seikka saa hänet joskus kaipaamaan työtään entisessä orkesterissaan.
RSO:n säveltäjävierasta Brett Deaniä haastatteli ystäväyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Valsta.
Alttoviulukonserton säveltäminen toi Deanille tilaisuuden pohtia suhdetta omaan soittimeensa. Sen sijaan klarinettikonserttonsa Ariel’s Music taustalla oli aids-epidemiaan kuolleen pienen Ariel-tytön ja hänen äitinsä kohtalo. Suomen vierailun kunniaksi hänen konserttinsa ohjelmassa on Sibeliuksen Kurkikohtaus eräänlaisena johdantona luontoaiheiseen teokseen Fire Music. Tämän teoksen hän sävelsi kotimaansa vuoden 2009 tuhoisien maastopalojen 2009 vaikuttamana. – Luonto tuhoaa, mutta luo myös uutta, Dean totesi.
RSO:n käyrätorvisti Tommi Hyytinen esitti jäsenillassa uutta ja vanhaa musiikkia.
Íllan musiikkiesityksistä vastasi RSO:n käyrätorvisti Tommi Hyytinen. RSO:n käyrätorviryhmässä on kuusi soittajaa, ja Tommi on kuulunut ryhmään vakituisena jäsenenä vuodesta 2011. Hänen komea soittimensa on saksalainen ja siinä on messinkiputkistoa peräti neljä, viisi metriä. Käyrätorven englanninkielinen nimitys French horn on perua siitä, että soitinta käytettiin jo 1600-luvulla metsästystorvina Ranskan hovissa.
Käyrätorven soitossa on haasteensa. Nelioktaavisessa yläsävelsarjassa sävelet ovat hyvin lähellä toisiaan. Olennaista on ilmanpaineen sekä kielen ja huuliasetteen tarkka hallinta, samoin äänen muodostaminen huulten värähtelyllä, mitä käyrätorvi sitten vahvistaa. Tästä saimme havainnollisia näytteitä. Soittoasento on kuitenkin erityinen eikä rasitusvammoiltakaan voi välttyä. Tommi Hyytinen löysi avun pilateksesta jo varhaisessa vaiheessa ja sittemmin hän on kouluttautunut oman työnsä ohella pilates-ohjaajaksi. Soittonäytteenä kuulimme Perttu Haapasen soolokäyrätorviteoksen Prism, jonka Tommi kantaesitti Sibelius-Akatemian ensikonsertissaan vuonna 2004.
Jäsenillassa oli mukana myös RSO:n orkesterivaltuuskunta. Sen puheenjohtaja Miikka Saarinen kertoi jäsenillan yleisölle viisihenkisen ryhmän tarkoituksesta ja toiminnasta. RSO:ssa on orkesterimuusikoiden yhdistys, ja sen hallitus on tuo orkesterivaltuuskunta. Sen tehtävänä on välittää RSO:n toimistolle muusikoiden näkökulmia mm. hyvinvointiin ja muihin käytännön asioihin liittyen. Valtuuskunta on mukana myös kapellimestarivalinnoissa.
Lavalla kaksi puheenjohtajaa. RSO:n orkesterivaltuuskunnan puheenjohtajaa, RSO:n trumpetisti Miikka Saarista haastatteli Heikki Valsta.
Myös Tuula Sarotie ja Sanna Moilanen RSO:n toimistosta pitävät tätä yhteistyötä merkittävänä sekä orkesterin kehittymisen että päätöksenteon kannalta. Valtuuskunta on kapellimestarivalinnan lisäksi mukana mm. koesoittoihin, hakijoiden karsintaan ja päätöksentekoon liittyvissä vaiheissa.
Intendentti Tuula Sarotie (vas.) ja apulaisintendentti Sanna Moilanen kertoivat omasta työnkuvastaan ja orkesterin kuulumisista.
Omassa haastatteluhetkessään intendentti Tuula Sarotie ja apulaisintendentti Sanna Moilanen kertoivat tehtävistään RSO:n toimistossa. Sarotien vastuulla ovat orkesterin toiminnan ja työlistan suunnittelu sekä kiinnitysten valmistelu yhteistyössä ylikapellimestarin kanssa. Nyt on jo kauden 2024-25 ohjelmiston suunnittelu menossa, ja kalenteriin on merkitty ylikapellimestarin ja merkittävien kapellimestarivierailujen päivämäärät.
Sanna Moilanen kiteytti tehtäväkseen toimia orkesterin esihenkilönä. Sen ohella hän toimii tuottajana esim. Brett Deanille omistetussa festivaalissa huolehtien siitä, että kaikki on lavalla kunnossa. Sekä hän että Tuula Sarotie kertoivat, miten paljon RSO on viimeisten 10 vuoden aikana kansainvälistynyt. Nyt muualla kuin Suomessa syntyneitä soittajia on jo 13 maasta.
Illan lopuksi pöytäseurueet saivat testata RSO- ja muuta musiikkitietämystään Ritva Männynoksan vetämän ainakin puoliksi leikkimielisen tietovisan avulla. Iloisina ja kiitellen osanottajat poistuivat pimeään syksyisene iltaan.
Loppuun vielä muutama kuva iloisesta yleisöstä. Pöytäseurueissa oli mukana myös RSO:n orkesterivaltuuskunnan jäseniä, oikeanpuolisessa kuvassa lyömäsoittaja Jerry Piipponen.
Musiikkitalon ravintola oli tupaten täynnä orkesterin ystäviä 4. marraskuuta. Illan avasi RSOn ystävien puheenjohtaja Eija Kujala, joka paljasti, että soittajia on hajasijoitettu eri pöytiin ympäri salia. Minun pöydässäni istui lyömäsoittaja Jerry Piipponen, joka on myös orkesterin valtuuskunnan jäsen.
Alkajaisiksi varapuheenjohtaja Heikki Valsta kutsui lavalle jäsenilan tämänvuorisen nuoren muusikon, harpisti Hilda Kunnolan. Hän soitti lempisäveltäjänsä ranskalaisen Marcel Tournierin kolmiosaisen sarjan Images.
Ylikapellimestari Hannu Lintu ei päässyt tällä kertaa ystäväiltaan, sillä hän istui juuri samaan aikaan Lissaboniin menevässä koneessa. Edessä oli konsertti Gulbenkian konserttitalossa. Orkesterin puolesta intendentti Tuula Sarotie kertoi viimeiset kuulumiset mm. kiertueesta Wieniin ja Pohjois-Italiaan. Wienissä Oorkesterin konsertteja oli seuraamassa iso joukko RSOn ystäviä.
RSO:n intendentti Tuula Sarotie kertoi salintäydelle yleisölle orkesterin kuulumisia ja Keski-Euroopan kiertueen kokemuksista sekä äskettäin päättyneestä Magnus Lindberg -festivaalista. Ystäväyhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Valsta haastatteli.
Miksi matka suuntautui juuri Wieniin? ”Jos haluaa olla kansainvälisesti merkittävä orkesteri, täytyy esiintyä kahden vuoden välein Wienissä. Tällä kertaa järjestäjä oli toivonut itävaltalaisen Martin Grubingerin ympärille rakennettua ohjelmistoa, ja hän soitti Fazil Sayn lyömäsoitinkonserton”, Sarotie kertoi. Suomalaiset näkyivät kiertueen konserteissa, viulisti Elinä Vähälä oli solistina, ja ohjelmistossa oli Sebastian Fagerlundin Hannu Linnulle omistettu Drifts– teos.
Äsken päättynyt Magnus Lindberg -festivaali oli Sarotien mukaan menestys. ”Kaikki konsertit oli myyty loppuun. Konserttiin, jossa Kraft esitettiin, olisi voitu myydä vielä viisi sataa lippua enemmän.”
Orkesterivaltuustokunta, joka samalla on RSO:n muusikkoyhdistyksen hallitus, oli kokonaisuudessaan ystäväyhdistyksen jäsenillan vieraana. Oikealta puheenjohtaja Miikka Saarinen, Reeta Maalismaa, Camilla Vilkman, Jerry Piipponen, Tuukka Vihtkari ja varapuheenjohtaja Jakob Dingstad.
Heikki Valsta kutsui lavalle orkesterin valtuuskunnan, jonka puheenjohtaja on trumpetisti Miikka Saarinen ja jäseniä viulisti Reetta Maalismaa, alttoviulistit Camilla Wilkman sekä Jakob Dingstad. Lavalle hyppäsivät myös meidän pöydästä Jerry Piipponen sekä fagotisti Tuukka Vihtkari sekä myöhemmin trumpetisti Jonas Silinskas.
Valsta onnitteli norjalaista Dingstadia, joka on saanut käyttöönsä Yleisradion eläkesäätiön omistaman huippusoittimen. Hyvää suomea puhuva Jakob Dingstad on yksi monista ulkomaalaisista, joita tuntuu nousevan Musiikkitalon lavalle jatkuvan tasaisesti. Toinen tulokas on liettualainen Jonas Silinskas, joka kiersi Tampereen kautta Helsinkiin. Tampereelle hän tuli vaihto-oppilaana, jäi ja viihtyi peräti 11 vuotta.
Liettuassa syntynyt Jonas Silinskas on viihtynyt jo pitkään Suomessa muusikkona. RSO:ssa hän aloitti tammikuussa ja soittaa perjantaina 8.11. konsertin toisena solistina.
Ulkomailta saapuneiden soittajien määrä on kasvanut noin kolmannekseen. ”RSO:n maine on niin kova ulkomailla, että koesoittoihin tulee kymmenittäin soittajia kokeilemaan onneaan”, Saarinen kertoi. Seuraavista ulkomaalaisista on jo yksi tiedossa, britti Nicholas Collon, seuraava ylikapellimestari, joka aloittaa syyskaudella 2021. Hän piipahtaa jo ensi vuonna 14. ja 15. helmikuuta johtamassa Helsingissä, ja solistina on viulisti Pekka Kuusisto.
Ilta päättyi “taivaallisen kauniiseen” soittoon Hilda Kunnolan esittäessä belgialaisen Alphonse Hasselmansin konserttietydin La Source.
Hilda Kunnola ilahdutti jäsenillan yleisöä melkein taivaallisella soitollaan.
Teksti Marja Salmela.
Kuvat Eija Kujala, Pertti Jalonen ja Airi Vilhunen.
