Tämä alkukesän lämpö on lupaus siitä, että syksyllä kaikki on toisin. Kesä pakottaa meidät uskomaan, että ilmojen viiletessä ja kaikkien valmistautuessa uuden syksyn työhön ja toimeen rajoitukset ovat poissa ja elämä on palautumassa ennalleen. Pääsemme jälleen konsertteihin, jäseniltoihin ja teatteriin, oopperaan – toistemme kanssa ja luo. Porras portaalta, askel askeleelta.
Poikkeuksellisessa nettivuosikokouksessa 20.4.2021 hallitus esitti itselleen jatkoa, sillä arvioimme, että heti vapautumisen alkaessa olemme innokkaina, valmiina ja kokeneina järjestämässä kaikkea, mistä olemme tämän runsaan vuoden aikana jääneet paitsi. Ideoita on ja niitä himoitsemme päästä toteuttamaan! Siksi tämä poikkeusjärjestely.
Jotain on jo tiedossa, mutta siitä enemmän ja tarkemmin aikanaan! Nyt nauttikaamme kesän lämmöstä ja valoisuudesta, vihreydestä ja kukista, auringosta ja kesäisistä öistä.
Onko koronakriisi myös iso mahdollisuus, kuten jyväskyläläislähtöinen europarlamentaarikko Henna Virkkunen väittää Keskisuomalaisessa 6.12.2020? Onko tässä kaikessa pahassa myös jotain hyvää?
Pysähtyminen
Koronakriisi on pakottanut ihmiset pysähtymään. Työkavereitakaan ei ole nähnyt kuin äänen tuomissa mielikuvissa tai ruudulla. Ei ole päässyt teatteriin, konsertteihin, kokouksiin. Mahdollisuudet matkustaa, nähdä ystäviä ja tutustua uusiin ovat kadonneet. Mutta samalla kiire on hellittänyt ja jättänyt aikaa, jopa yllättävän paljon. Tämä pysähtyminen ja oravanpyörästä irrottautuminen on alun outouden jälkeen tuntunut hyvältä. Oliko kaikki aiempi meneminen ja kiirehtiminen ihan oikeasti tarpeen? Ja ennen kaikkea: pitääkö siihen tämän mentyä palata?
Elävän esityksen hienous
Korona siirsi konsertit, oopperat, teatterit, kokoukset ja koulutukset nettiin. Tuli mahdollisuus katsoa kaikkea kotisohvalta ilman esivalmisteluja ja etukäteisjännitystä, kuten sitä kun orkesteri virittää ja esirippu juuri kohta aukeaa tai pääpuhuja saapuu aloittamaan odotetun esityksen. Aluksi ylenmääräinen tarjonta oli kivaa, mutta väsymys iski nopeasti. Elävä esitys on kuin tuttavan halaaminen: vastavuoroinen kokemus, jota etäyhteys ei koskaan tavoita. Esiintyjä ei koe katsojaa ja se tuntuu. Elävän esityksen hienous on jotain korvaamatonta, jota todella kaipaan, mutta jota olen alkanut arvostaa vasta kun sitä ei enää ole.
Katse lähelle
Pysähtyminen on pakottanut olemaan perheen ja lähi-ihmisten kanssa. Tämä on osoittautunut uudeksi ja yllättäväksi kohtaamiseksi: tavata kodin ihmiset – lapset, puoliso, kämppis – joka päivä, joka hetki. Katse on kääntynyt lähelle omiin arkisiin puuhiin tai omiin seiniin varsinkin niillä, joilla ei ole kotona kumppania. Läheisten asioiden tärkeys ja se, että ne ovat niitä, joihin voit ihan oikeasti itse vaikuttaa on noussut etusijalle. Sehän ei ole huono asia, eihän?
Joulu
Joulu on erilainen kuin aiemmin, mutta ei varmasti mitenkään huonompi. Ehdimme pysähtyä, nauttia läheisten elävistä esityksistä livenä ja katsoa sitä, mikä on lähellä ja lopulta meille kaikille kaikkein tärkeintä!
Koronahuolesi kaikki heitä Mieles nuorena nousta suo! Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo!
