RSO 95 vuotta – uusi musiikki orkesterin alkuvuosikymmeninä
RSOn ohjelmistopolitiikkaan on jo pitkään kuulunut uuden musiikin esittäminen ja myös teosten tilaaminen säveltäjiltä. Historiaan mahtuu erilaisten uusinta musiikkia esittävien konserttisarjojen kehittelyä ja välillä dramaattisiakin tapauksia haastavien teosten kanssa.
Aivan Radio-orkesterin alkuvuosista lähtien ohjelmistoon otettiin kotimaisten säveltäjien uusia teoksia ja varsin runsaastikin. Esimerkiksi vuonna 1931 kantaesitettiin radiossa peräti kahdeksan Uuno Klamin sävellystä. Aarre Merikanto, Väinö Raitio ja Sulho Ranta olivat muita 30-luvun ”radiosäveltäjiä”. Orkesterihan oli tuolloin vielä soittajistoltaan varsin pieni, joten teokset olivat pienimuotoisia.
Aarre Merikanto omisti Intrada-sävellyksensä 10-vuotiaalle Yleisradiolle.
1940-luvulla esitettiin edelleen yllättävänkin paljon uutta musiikkia ja tässä kotimaisten säveltäjien lisäksi erityisesti ruotsalaisten säveltämää (säveltäjiä mm. Atterberg, Rosenberg, Larsson, de Frumerie, Wirén). Sodan jälkeen vuonna 1947 radio-orkesteri soitti ensimmäistä kertaa Dmitri Shostakovitshin musiikkia, viidennen sinfonian.
1950-luvulla orkesterin ylikapellimestarina toiminut Nils-Eric Fougstedt oli itsekin säveltäjä ja halusi tuoda yhä enemmän nykymusiikkia orkesterin ohjelmistoon. Niinpä hänen johdollaan esitettiin sekä nykymusiikin klassikkoja (Berg, Schönberg, Stravinsky, Bartok, Hindemith, Villa-Lobos jne) että aivan uutta musiikkia. 1957 RSO kantaesitti Kurt Atterbergin 9. sinfonian, ”Sinfonia visionaria” (laulusolisteille, kuorolle ja orkesterille hieman Beethovenin tyyliin). Kotimaisista nuorista säveltäjistä Einar Englund oli vahvasti esillä useiden teosten kantaesityksineen.
Nils-Eric Fougstedt toimi ylikapellimestarina 1950-61. RSO kantaesitti 18 hänen sävellystään.
Marraskuussa 1962 Yleisradio aloitti Nykymusiikin päivät, joihin sisältyi orkesteri-, kamari- ja elektronista musiikkia sisältäviä konsertteja sekä studioiltoja. Yksi RSOn tiistaikonsertti oli keskeisenä tapahtumana, säveltäjinä sekä hieman ”klassisempia” että aivan uusia teoksia (ensimmäisen konsertin säveltäjänimet olivat Varèse, Stravinsky, Penderecki, Berio ja Nono). Erkki Salmenhaara arvioi Kauppalehdessä ensimmäisiä Nykymusiikin päiviä mm. näin: ”Nyt saatiin vihdoin kuulla elävinä esityksinä sitä uutta musiikkia, josta on paljon puhuttu ja joka nauhoina ja harvoina levyinä on jo tullut erityisesti nuoren polven kiinnostuksen, harrastuksen ja ihailun kohteeksi.” Salit olivatkin lähes täynnä kuulijoita.
Nykymusiikin päivien tilalle tulivat vuodesta 1965 Musica Nova-konsertit, joita oli muutamia per konserttikausi. Lisäksi ”Ung Nordisk Musik” (UNM) ja Pohjoismaisten musiikkipäivien konsertit toivat kuultavaksi uusinta musiikkia. Vuonna 1963 UNM-päivillä sattui melkoinen kohu, kun orkesteri kieltäytyi soittamasta Jan Barkin sävellystä ”Pyknos”, koska sen mielestä nuottikirjoitus oli ongelmallinen ja teoksen edellyttämä soittimien käsittely olisi vaarantanut soittimien kunnon. Kiista sai melkoista huomiota kansainvälisestikin ja soittajien todettiin rikkoneen työehtosopimusta. Muusikkojen liiton katsottiin kuitenkin tehneen voitavansa selkkauksen estämiseksi eikä työtuomioistuimeen nostettu kannetta.
1970-luvulla Musica Nova-nimikkeestä luovuttiin. Nyttemminhän tuo nimike kuuluu festivaaliin, joka aktivoi niin RSOn kuin muitakin pääkaupunkiseudun orkestereita joka toinen vuosi. Uuden musiikin erikoiskonsertteja toki jatkettiin erikoisotsikon puuttumisesta huolimatta. Merkittäviä tapauksia olivat mm. Olivier Messiaenin Turangalila-sinfonian esitys (säveltäjän läsnäollessa), Iannis Xenakisin sävellykset (säveltäjä kävi luennoimassa musiikistaan) ja japanilaisen Toshiro Mayuzumin Nirvana-sinfonian esitys 1975. Viimeksi mainittu, äskettäin levyltä kuuntelemani on hyvin erikoislaatuinen, japanilaista perinnemusiikkia sekä modernia länsimaista tyyliä yhdistävä teos mieskuorolle ja orkesterille.
Ensimmäisen 50 toimintavuotensa aikana Radio-orkesteri/RSO kantaesitti yli 450 sävellystä.
Teksti: Lauri Jaakkola
Kuvat: Ylen arkisto
