RSOn ystävät ry:n hallituksen jäsenet esittäytyvät vastaamalla kysymykseen, miksi musiikki. Nimeä klikkaamalla näet heidän vastauksensa.
Orkesterikonsertit ja RSO tulivat osaksi elämääni jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Ensin harrastuksena ja yhtenä opiskelijaelämän ajanvietteenä. Myöhemmin toimittajan ja tuottajan työmaana. Ja mitä enemmän kokemusta karttuu, niin sitä vakuuttunemmaksi tulee väitteestä, että maailma ilman musiikkia olisi erehdys!
Olen jyväskyläläinen musiikin kaikkiruokainen harrastaja (poislukien “räppi”). Omat musiikilliset näyttöni rajoittuvat mieskuorolaulannan saralle, jos unohdetaan sooloesiintymiset kansakouluaikojen kevätjuhlissa. Perheessä musiikilla on aina ollut sijansa, ja jälkikasvu on ilahduttanut perheorkesterikokoonpanossa. Onni on ollut päästä nauttimaan loistavista klassisen musiikin tähdistä upeissa konsertti- ja oopperataloissa eri puolilla maailmaa. Viime vuosien musiikkielämyksiä olen kuorruttanut Finnkinon Metropolitan -oopperaproduktioiden suurkuluttajana. Motto Mauno Koivistoa mukaillen: “Kyllä musiikin nimissä voi harrastella aika paljon!
Elämäni eri vaiheissa lempimusiikkini on vaihdellut jazzista kamarimusiikkiin, rockista barokkiin, liedeistä oopperaan. Genrestä riippumatta kaikissa näissä vaiheissa musiikin merkitys on kuitenkin aina ollut sama: se on luonut yhteenkuuluvuutta, sillan muihin ihmisiin. Nuorena olisin ollut hukassa ilman musiikkia. Nyt vanhempana tunne musiikin monipuolisesta vaikutuksesta on vain vahvistunut. Musiikki antaa elämään iloa, lohtua ja voimaa.
Se alkoi 60-luvulla brittiläis-amerikkalaisesta popista ja jatkui suomalaiseen. Ensimmäinen klassisen musiikin kosketus oli Arthur Rubinsteinin konsertti Kulttuuritalolla 70-luvun taitteessa, kun olin Kuopion sokeainkoulun yhtenä edustajana kilpailtaessa yleisurheilussa Helsinkiä vastaan. Joku oli lahjoittanut liput, mutta emme osanneet arvostaa. Muistelen konsertin olleen kuitenkin jotenkin koskettava.
Vaihto-oppilaana Perkinsin koulussa 1972-1973 opettajani ja sittemmin ystäväni Mike soitteli klassista, josta en ensin pitänyt, mutta sitten kyllä. Lisäksi Amerikan radioasemat olivat kovaa jytinää ja rauhoitti, kun löysin klassista lähettävän kanavan.
Aluksi pilkkasin Kuhmon Kamarimusiikkia, mutta sitten mieli on muuttunut ja olen vieraillut sisareni kanssa konserteissa lähes vuosittain 1973 lähtien. Siellä korpimaisemassa musiikki puhuttelee erityisesti rennossa tunnelmassa.
80-luvulla kävimme yksittäisissä HKO:n konserteissa ja sitten seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien olemme hankkineet HKO:n että RSO:n kausikortit; nyttemmin HKO on jäänyt.
Tosiaan en osaa laulaa, soittaa enkä tunne nuotteja. Koen konserteissa rauhaa ja koen musiikin puhuttelun. Ja saan siitä voimaa. Tulee mieleen Enzio Forsblomin taannoinen lausahdus radiossa, joka meni jotenkin niin, että musiikin tehtävänä on synnyttää, ylläpitää tai vaientaa tunteita.
Erittäin mieluusti nyt eläkeläisenä käyn orkesteri- ja kamarimusiikkikonserteissa ja toki myös kevyempi maistuu. Riittää, kun se tuntuu hyvältä tai toisinaan kummalliselta. On mieluisaa, kun sain jäsenten luottamuksen toimia hallituksessa tavallisena kuuntelijana. Minulla on ilo olla myös PuKaman – Punavuoren Kamarimusiikkiyhdistyksen hallituksessa.
Miksi musiikki?
Musiikki kuuluu kaikille.
Musiikin kokeminen ei katso sukupuolta, siviilisäätyä, väriä eikä koulutustasoa. Jokainen tulkitsee musiikkia omalla oikealla tavallaan.
Miksi musiikki? Mottoni on joskus ollut “Elämä on taidetta ja taide on elämää”. Taidemuodoista musiikki on ehkä kokonaisvaltaisimmin mukanaan vievä ja musiikki pystyy ilmaisemaan sen mihin sanat eivät pysty. Klassinen musiikki on niin rikas ja monimuotoinen että se sinänsä riittäisi harrastukseksi, mutta toki kuuntelen myös jazzia ja joskus muutakin rytmimusiikkia.
Satakuntalaisena koulupoikana olin kiinnostunut erityisesti jazzista, kävin 11:llä ensimmäisillä Porin festareilla. Klasariin pääsin kiinni muutettuani Helsinkiin opiskelemaan. Hetki, joka predestinoi loppuelämäni, oli Dietrich Fisher-Dieskaun konsertti Kulttuuritalossa 6.9.1971. Silloin tulin uskoon, että lied on klassisen musiikin kuningaslaji, enkä ole tästä uskosta luopunut. Kuuntelen kyllä kaikkea klassista. Viime vuosina erityisesti barokki ja perioditietoiset tulkinnat myöhemmästäkin musiikista ovat innostaneet.
Kulttuuri ja erityisesti klassinen musiikki on minulle erittäin tärkeää. Käyn orkesteri- ja muissa klassisen musiikin konserteissa usein. Koen myös olevani etuoikeutettu saadessani seurata kahden tyttäreni matkaa pienistä musiikinharrastajista kohti musiikin ammattilaisuutta. Sen kautta olenkin löytänyt paljon uusia ihania puolia musiikista.
Musiikilla tiedetään olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Sen avulla maailma näyttää paljon kauniimmalta!
Olen ollut RSO:n keskiviikkokonserttien kuulija liki 40 vuotta. Viehtymys klassiseen musiikkiin on lapsuudenkotini ja aiempien sukupolvien perintöä. Liittyminen RSO:n ystäviin samoin kuin tarjoutunut tilaisuus hallituksen jäsenyyteen ovat minulle tervetullut mahdollisuus toimia orkesterin nykyhetken hyväksi orkesterin historiaa kunnioittaen.
Musiikki on kuulunut elämääni jo pienestä pitäen. Äiti soitti pianoa ja lauloi yhdessä isän kanssa. Ne olivat perheen onnellisimpia hetkiä. Klassisen musiikin kuuntelu alkoi, kun säästimme ja ostimme levysoittimen 1960-luvulla. Musiikista tuli minulle mieleinen kupla, johon saattoi kätkeytyä rauhoittumaan ja miettimään.Jos musiikkia ei olisi, en tiedä, miten olisi selviytynyt suuresta surustani vuonna1990. Se lohdutti ja lohduttaa yhä, mutta se myös voimaannuttaa eritoten barokkimusiikki. Räjähdyttävää iloa ja uusia näkymiä elämääni tuo taas jazzmusiikki.